concertan käyttökokemuksia?

miten tämmöisen lääkkeen kohdalla pitäisi suhtautua teinin itsensä haluttomuuteen syödä lääkettä? teini itse sanoo, ettei hän tarvitse lääkettä, ei halua syödä sellaista ja että "hän on jo parantanut tapojaan".



Vanhempana toivoisin, että näi tosiaan olisi, haluaisin lapsen kelpaavan ilman lääkettäkin ja toivoisin, että hän tällä kertaa tosiaan olisi kasvanut niin paljon, että olisi oikeasti pystynyt "parantamaan tapojaan" tarpeeksi. Valitettavasti lapsi on koko kouluikänsä yirttänyt parantaa ja usekonut jo parantaneensa, mutta opetajat ovat kokoneen asian toisin.



Kyseessähän ei ole lääke, jota ilman kuolee: ilmankin tulee toimeen. Kotona ei myöskään ole kovin paha tarve, kotona on aikaa, vaikka keskittyminen haparoisi miten. Koulusta sen sijaan tulee edelleen välillä viestiä, että "ei tee tehtäviä tunnilla", todennäköisesti siksi, että ei haahuilultaan ehdi - opettajat toki tulkitsevat sen haluttomuudeksi ja laiskuudeksi. Opiskelee erityisryhmässä kahta ainetta, joista toinen menee arvosanojen puolesta kohtuullisesti ja toinen hyvin hyvin lähinnä siksi, että ei tule toimeen opettajan kanssa juuri tuosta syystä - haahuilu ja keskittymisvaikeudet, joita opettajat pitävät laiskuutena ja vastahankaisuutena.



Mikä on moraalinen "oikea" tässä tilanteessa? Jos kyse olisi vaikka silmätulehduslääkkeestä, jota lapsi ei halua laittaa, on moraalinen velvollisuus antaa se lapsen vastusteluistta huolimatta vaikka väkisin, mutta entä tämmöinen puolitarpeellinen psyykkeeseen vaikuttava lääke?

en halua kysellä tätä vertaistukilistalla, koska siellä joku voi oikeasti tunnistaa.

...jos ei pysty koulussa keskittymään. Se vaikuttaa suoraan arvosanoihin, joka vaikuttaa jatko-opiskelupaikkoihin, jotka taas työllistymiseen ja koko loppuelämän tulotasoon. Sano teinille, että kannattaa kokeilla! Että jos tuntuu ettei parissa kuukaudessa ole mitään kehitystä parempaan suuntaan tapahtunut, niin sitten ei ole järkeä syödä lääkkeitä. Meillä huomasi jo viisivuotias, että lääke helpottaa elämää. Miksi sitten teini ei huomaisi sitä?

lisäksi ei halua huomata - hän haluaa pärjätä itse, eikä ehkä myöntäisi vaikutusta vaikka sellaista olisikin? Tai voinko vanhempana olla varma?

Meillä 7v. poika käyttää lääkettä ja dg kapea-alainen dysfasia.

Poika suuttuu vain kotona ja tuo lääke kyllä auttaa suuttumiseen.

Auttaa tarkkaavaisuuteen ja meillä siis kuuntelemiseen.

Haittavaikutus on ajottaiset nukahtamisongelmat ja ruokahaluttomuus.

Oikeastaan haittavaikutukset pienellä annostuksella olemattomat.



Toislla lapsilla selkeä merkitys koulunkäyntiin eli lapsi pärjää kokeissa ja opiskelussa paremmin eli saa aikaseksi jotain ja huolimattomuutta ei ole niin paljon.

ADHD-diagnoosi siis. JA joo jos verrataan siihen mitä käytös on ilman lääkettä, niin on tosi hyvä juttu, mutta nyt vasta voi sanoa että lääkitys on kohdallaan, kun Concertan rinnalla menee Strattera.

ja saa siitä raivareita.