Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia joukkuevoimistelusta lapsen (tytön) harrastuksena?
30.08.2011 |
Onko se sellainen laji, jossa tähdätään jo aikaisin kilpailemaan ja karsitaan joukosta sellaiset, jotka eivät ole lahjakkaita? Vai saako joukkuevoimistelussa nauttia liikkumisen ilosta ja ryhmässä tekemisestä?
Suhtaudun hiukan epäluuloisesti ko. lajiin, mutta lapseni (ekaluokkalainen) haluaisi kovasti alkaa sitä harrastamaan. Suurimpana syynä tosin lienee se, että ko. ryhmässä on monta kaveria mukana. Ajattelin nyt antaa tytön kokeilla tykkääkö. Mietin vain saako tuota lajia "vain harrastaa" vai aletaanko siinä "suorittamaan" kovin varhain?
Kommentit (12)
Joukkuevoimistelu on loistavaa liikuntaa kasvaville tytöille. Meillä tytär harrastanut jo monta vuotta ja kaupungista riippuen, jokaiselle kyllä pitäisi löytyä oman tasoinen joukkue. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Missä vaiheessa harkat alkavat olla "tavoitteellisia", vähemmän leikkimielisiä? Miten kilpailut, onko paljon? Ovatko vaatehankinnat isossa roolissa? Tuleeko laji pitkän päälle hirveän kalliiksi?
Mietin näitä kysymyksiä jo ennakkoon sillä lapsella on jo yksi urheiluharrastus, jossa on kilpailuja talvikaudella ehkä kerran kuussa. ettei pienen koululaisen elämä käy liian kiireiseksi. Toisaalta, lapsi on ollut ennen koulua vuosia päivähoidossa ja nyt lyhyet koulupäivät tuntuvat niin kevyiltä, että tuntuu, että liikkuvainen ja vilkas lapsi tarvitsee enemmän toimintaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä harrastus. Omassa seurassani oli eri joukkueita tasojen mukaan. Itse en ollut lahjakkaimmasta päästä, joten en ollut edustusjoukkueessa kuin varamiehenä. En kokenut, että siellä olisi kilpailtu verissä päin tai vouhotettu laihuudesta/lihavuudesta. Toki kilpailuihin tai muihin liittyi petymyksiäkin, mutta ei mitään mitä ei muissakaan harrastuksissa ehkä tulisi vastaan. Parasta oli kuitenkin muiden voimistelijoiden toveruus ja voimisteluleirit, joissa henki oli hyvä.
Mielestäni opin harrastuksen myötä kantamaan kehoani hyvin ja pitämään siitä huolta. Opin myös fyysisiä ja henkisiä rajojani. Itsetuntemukseni kehittyi.
On hyvä harrastus. Omassa seurassani oli eri joukkueita tasojen mukaan. Itse en ollut lahjakkaimmasta päästä, joten en ollut edustusjoukkueessa kuin varamiehenä. En kokenut, että siellä olisi kilpailtu verissä päin tai vouhotettu laihuudesta/lihavuudesta. Toki kilpailuihin tai muihin liittyi petymyksiäkin, mutta ei mitään mitä ei muissakaan harrastuksissa ehkä tulisi vastaan. Parasta oli kuitenkin muiden voimistelijoiden toveruus ja voimisteluleirit, joissa henki oli hyvä. Mielestäni opin harrastuksen myötä kantamaan kehoani hyvin ja pitämään siitä huolta. Opin myös fyysisiä ja henkisiä rajojani. Itsetuntemukseni kehittyi.
En nyt ajattele vielä kovin pitkälle tätä harrastusta, koska sitähän ei voi tietää, tykkääkö lapsi lajista, jos on vasta aloittamassa. Lähinnä mietin sitä, että saavatko tällaiset alakouluikäiset harrastaa lajia rennosti, leikkimielisestikin, ilman turhia paineita.
ap
En nyt ajattele vielä kovin pitkälle tätä harrastusta, koska sitähän ei voi tietää, tykkääkö lapsi lajista, jos on vasta aloittamassa. Lähinnä mietin sitä, että saavatko tällaiset alakouluikäiset harrastaa lajia rennosti, leikkimielisestikin, ilman turhia paineita.
ap
Riippunee paljolti seuran resursseista, miten monipuolisesti voidaan eri tasoisille järjestää ryhmiä. Jos on pienet resurssit, niin voi käydä niin, että mennään parhaimpien mukaan, ja tähdätään kilpailuihin, jolloin tavisharrastajat (en nyt keksi nopeasti parempaa sanaa) jäävät vähän huomiotta ja roikkuvat vaan mukana. Toisaalta mahdollisesti pienillä resursseilla ei edes tähdätä vaativaan kilpailutoimintaan, vaan on ihan kaikille mukavaa perusvoimistelua.
Ota yhteyttä seuraan, ja kysele sieltä, millaista juuri heidän toimintansa on. Voinet jopa käydä katsomassa harjoituksia. Ainakin takavuosina sellainen oli mahdollista.
Rahaa ei itselläni (parikymmentä vuotta sitten) paljoa mennyt; voimistelutossut ja puku. Seurojen vuosimaksuista en sano nyt mitään, kun en ole niistä enää niin kartalla. Kilpailuasut maksoi meillä seura (tuokin taas seurakohtaista).
#4
ja tämä ryhmä mihin lapseni on menossa, on pienimpien ryhmä (7-8-v). Käsittääkseni ovat aloitelleet aivan alkeista viime vuonna ja nyt ovat siis jo vuoden harjoitelleet. Tässä iässä taidot ovat kuitenkin vielä varsin erilaiset eri lapsilla, joten uskon muuta urheilua harrastaneen tyttöni pääsevän taidoissa muiden rinnalle suht nopeasti. Hyvää perusliikuntaahan kaikenlainen jumppa on. Ja tekee varmasti hyvää kehon hallinnalle, ryhdille, koordinaatiokyvylle ja tällainen ryhmälaji vielä ryhmätaidoille ja esiintymistaidoille. Näin uskon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joukkuevoimistelu on kiva harrastus, mutta toki kilpatasolla yksi kalleimmista harrastuksista. Huippujoukkueiden maksut ovat 3000-5000 euron luokkaa vuodessa tosin sisältää kaikki urheiluopistoleirit, ulkomaan kisamatkat, kilpailupuvun ja valmentajien palkkiot.
Suurimmissa seuroissa valitaan jo aika nuorina (6-7 vuotiaina) tasojoukkueet. Tosin monissa seuroissa onkin jokaiselle tasolle joukkue sekä kilpailutasojakin on kaksi eli mestaruus ja kilpasarjajoukkueet. Alle 10-vuotiaat kilpailevat asemakilpailuissa ja kilpailuja on 3-4 syksyllä ja keväällä. Yli 10 vuotiaat kilpailevat hieman useammin tapahtumia n. 5-8 per syyskausi ja kevätkausi.
Treenimäärät myös nousevat jo aikaisessa vaiheessa aika suuriksi, jo 10-vuotiaat treenaavat 3-4 krt viikossa 2-2,5 tuntia kerrallaan. Yli 12-vuotiaat treenaavat väh. 5 krt viikossa 3 tuntia kerralla. Harrastetasolla määrät ova luonnollisesti pienempiä.
Ainakin täällä noin 10v vanhat tosiaan harjoittelee 2,5-3h viitenä päivänä viikossa. Nyt 7v harjoittelee vaan 2h viikko. Eli noi harjoitustunnit on aika isoja. Oon itse sitä mieltä ett jos aikoo jatkaa niin aika iso uhraus muulta lapsen elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin kunnianhimoisessa seurassa, jossa ei niin hyvällä katsottu vähemmän lahjakkaita voimistelijoita. Välillä tuntui että joukkuetoveritkin kohtelivat kalseasti koska olin ehkä keskitason alapuolella taidoiltani. Olisin halunnut lopettaa mutta vanhempani painostivat jatkamaan "kun on niin kiva harrastus".
Loppujen lopuksi harrastus aiheutti enemmän stressiä kuin iloa.
voi olla lyhytaikainen harrastus meidän tytölle. Mutta voihan sitä katsoa vuoden-kaksi ja sitten lopettaa, jos käy liian raskaaksi. Minulla ei tässä vaiheessa ole mitään käsitystä seuran/ohjaajien kunnianhimosta ryhmän suhteen. Eiköhän tuo selvinne. Kausimaksut eivät ainakaan tässä vaiheessa ole suuret ja seuran jäseniä olemme jo valmiiksi toisen urheilulajin tiimoilta.
Kilpatasolla jos ajattelee lapsen joskus urheilevan lajissa kuin lajissa, ei varmaankaan ole mahdollista aktiivisesti harrastaa kahta lajia. Aika ja voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä. Siinäkin mielessä valintoja on edessä sitten isompana.
t. ap, jonka tyttö on tosiaan vasta 7v, kiittä vastauksista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon 14 vuotias ja treenaan 20-30h viikossa. Kesäsin meijän joukkue treenaa päivässä n. 7h ja treenejä on 5 kertaa viikossa. Meillä on myös kahden viikon loma ja sitten taas jatkuu. Normaalisti sillon lukuvuoden aikana treenataan 6krt viikossa n. 4-5h kerrallaan. 7h sisältyy tunnin tauko.
Anoreksiavaara ko. lajissa! Tarkkaile lastasi!
Joukkuevoimistelu on loistavaa liikuntaa kasvaville tytöille. Meillä tytär harrastanut jo monta vuotta ja kaupungista riippuen, jokaiselle kyllä pitäisi löytyä oman tasoinen joukkue. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!