Olenko ihan outo, kun vaatteet/kengät/meikit eivät kiinnosta pätkääkään?

Ihmetyttää joka kerta, miksi joku nainen nyrityttää tukkansa yhtä lyhyeksi kuin miesten lyhyet mallit. Onhan se helppohoitoinen, mutta outoa.

Ei tosiaankaan tarkoita sitä etteikö välittäisi ulkonäöstään. Pikemminkin minusta ne, jotka eivät käy kampaajalla ja kulkevat luirutukka ponnarilla, ovat harmaita ja huomaamattomia. Hyvin leikattu lyhyt tukka vaatii paljon enemmän vaivaa ja rahaa kuin pitkä.

Jos naisen tukka on kuin miehen lyhyeksi leikattu, niskasta aivan lyhyt, samoin korvien päältä, ei mitään naisellista muotoilua, niin tukka ei ole silloin mielestäni hyvin leikattu. Kun hiuksissa ei ole myöskään mitään sävytystä, raitoja tms., naamassa ei mitään meikkiä, edes värillistä kasvovoidetta ja huulirasvaa, kynnet leikattu kynsisaksilla, ei viilalla, vaatteina yhteensopimattomia värejä, muodottomia, virttyneitä vanhoja rytkyjä, jalassa joko linttaan astutut vanhat kengät tai mahdollisimman mukavat lenkkarit, laukkuna joku kauppakassina parhaat päivät nähnyt, niin eihän se kokonaisuus kovin esteettinen ole. Ei ole ehkä tarkoituskaan, mutta huoliteltu voisi silti olla.

Sellainen, että ihmisestä näkee, miten hän nauttii naisena olemisestaan.

ihmistä sellaisena kuin hän on ilman asusteita ja kemikaaleja. Sellaista, millaisia joka ikinen ihminen on ollut vielä kaksi sukupolvea sitten. Miksi toisia voi ärsyttää se, että joku näyttää siltä, miltä itsekin näyttäisi ilman värjäämistä, puunaamista ja muuta touhuaista? Vai siksikö se juuri ärsyttääkin; se muistuttaa siitä, että oma ulkonäkö ei näyttäisi yhtään sen kummemmalta, jos "itsestään huolehtiminen" pikkuisenkaan pääsee repsahtamaan.

mutta vähemmistöähän meidänlaiset taitaa edustaa. Mun kriteerit vaatteille on että ne on puhtaat, siistit ja jotakuinkin istuvat ja vaateostoksia teen pakon edessä jokusen kerran vuodessa. Takit ja kengät kestää vuosia, mutta muuta rytkyä pitää aina välillä täydentää.



Meikannut en ole koskaan, mutta puolipitkät hiukset yritän pitää joten kuten kuosissaan ja panostan muka-parempiin tuotteisiin. Tai ainakin joka kerta kampaajalta tultuani (pari kertaa vuodessa...) päätän, että nyt ei leikkuuväli veny moneksi kuukaudeksi, mutta niin vaan nytkin mennään otsis rempallaan ja liuhu ponnarilla :)



Sisustus...mitä se on? Mulle riittää, että kotona on mieleiseni laadukkaat ja kestävät huonekalut ja mahdollisimman vähän tavaraa näkyvillä. Verhoja ei ole ollut sitten lapsuuskodista lähdön. En ymmärrä ollenkaan, että niitäkin pitäisi vaihdella muutaman kuukauden välein ;)



Itseni ja kodin pidän aina siistinä ja puhtaana, siitä pidän ehdottomasti kiinni. Lemmikkejäkin on ollut, mutta tällä hetkellä en valitettavasti voi eläimiä pitää.



Ja kyllä, tunnen olevani outo, enkä ole löytänyt aikuisiällä (30+) samanhenkisiä kavereita. Aina tulee ulkopuolinen olo, kun en jaksa keskustella muodista, laihduttamisesta, meikeistä, sisustuksesta tai ...lapsista. Olen kiinnostuneempi teknisistä asioista, autoista ja ns. miesten jutuista. No, onneks on mies, jonka kanssa rupatella näistä :) Eikä sitä kai muutenkaan liiemmälti häiritse mun epänaisellisuuteni.

Jos naisen tukka on kuin miehen lyhyeksi leikattu, niskasta aivan lyhyt, samoin korvien päältä, ei mitään naisellista muotoilua, niin tukka ei ole silloin mielestäni hyvin leikattu. Kun hiuksissa ei ole myöskään mitään sävytystä, raitoja tms., naamassa ei mitään meikkiä, edes värillistä kasvovoidetta ja huulirasvaa, kynnet leikattu kynsisaksilla, ei viilalla, vaatteina yhteensopimattomia värejä, muodottomia, virttyneitä vanhoja rytkyjä, jalassa joko linttaan astutut vanhat kengät tai mahdollisimman mukavat lenkkarit, laukkuna joku kauppakassina parhaat päivät nähnyt, niin eihän se kokonaisuus kovin esteettinen ole. Ei ole ehkä tarkoituskaan, mutta huoliteltu voisi silti olla.

Sellainen, että ihmisestä näkee, miten hän nauttii naisena olemisestaan.

Siihen vain ei liity ääretön vaatekaappi ja kauneudenhoitotuotteet. :)

Ovat muutenkin tökeröitä nuo stereotypiat. Miksi ihminen, joka ei koko ajan shoppaile uusia vaatteita tai käytä meikkiä olisi jotenkin törkyinen? Ei se tarkoita että on epäsiisti tai nuhjuinen. Ostan kestäviä vaatteita, jotka näyttävät vielä monen pesunkin jälkeen hyviltä ja kestävät käyttöä. Kestävät vähän paremmin kuin jotkut henkkamaukan rytkyt, joita en osta ihan sen takia etten jaksa koko ajan ravata siellä vaatekaupassa (+eettiset ja ekologiset syyt).

Ja mitä sitten jos leikkaan kynteni saksilla? Pitkät kynnet ovat epäkäytännölliset työssä ja kotona ja monesti paljo epähygieenisemmät kuin lyhyet (kaikki paska kantautuu kynsienalusissa paiksta toiseen). Vanhat vaatteet ovat mukavimmat ja tykkään kulkea tennareissa, mitä sitten? Miten se on naisellisuudestani pois? Eiköhän suurin osa naisellisuuttani ole ihan pääkopan sisällä ja siinä olemuksessa, asenteessa, ei vaatekerrassa ja pakkelin määrässä.

On jotenkin käsittämätöntä että joku rinnastaa ulkokuoren noin vahvasti naisellisuuteen!

minuakaan kiinnosta sisustaminen! Tai sanotaan, että kodista olisi kiva saada kauniimpi, mutta en ikinä haluaisi vaihdella jotain verhoja ja tyynyjä muutaman kuukauden välein! Koko ajan hoetaan, miten luontoa pitää suojella, mutta silti keksitään koko ajan lisää kulutuskohteita! Kyllä mullakin joku joululiina on yms., mutta en nyt ala mitään tonttuverhoja vaihtamaan koko huusholliin. Senpä takia varmaan kukkia hoitavat naapurit (sukulaisia) vaihtavat meille joskus verhoja, kun olemme pitkään pois kotoa :( Tulee mieleen, että kotimme ei ole "kuten pitää" ja tarvitsemme jotenkin apua siinä, vaikka itse viihdymme ja pidämme asuntoa omana rakkaana kotinamme...





14

Ei mulle vaan tule. En ole yhtään sen iloisempi laitettuna ja tällättynä kuin luonnontilassa.

Pikemminkin luonnon tilassa oloni on rentoutuneempi ja vapaampi.

Ei kauppakaduilla eikä tavarataloissa, mutta esim. bussipysäkeillä, työpaikkojen lähellä ja puistoissa. Ihmetyttää joka kerta, miksi joku nainen nyrityttää tukkansa yhtä lyhyeksi kuin miesten lyhyet mallit. Onhan se helppohoitoinen, mutta outoa.

Mielipiteeni on, että naisen tulisi olla huoliteltu, aina ja joka paikassa. Tulee itsellekin parempi mieli, kun on tehnyt jotain ulkonäkönsä eteen.

mua kyllä kiinnostaa, olen esteetikko :) Silti ostan hyvän vähän vaatetta ja kosmetiikkaa, lähinnä jos huomaan että ihan selkeästi tarvitsen jotain. Ja kun jotain ostan, ostan vaan täydellistä jonka sitten käytän ihan loppuun.



Mutta joo, ihmisiä kiinnostaa eri asiat. Mua ei esim. kiinnosta pätkääkään penkkiurheilu.

Siltä näyttää ainakin maaseudulla tai Itä-Vantaalla.

Helsingin keskustassa esim. Aleksanterinkadulla taas kulkee töihin jengi businesskuteissaan.



Minusta et ole outo. Eivät kaikki naiset pidä shoppailusta.

Minä taas olen omalla laillani outo: en lue roskaromaaneja, katso roskaleffoja tai -sarjoja (B/salkkarit jne.).

Kukin tekee niin kuin tykkää. Et sinä outo ole, kiinnität vain erilaisiin asioihin huomiota kuin joku muu.

On meitä ainakin kaksi. Työni niin kotona kuin muuallakin on sen laatuista, että ei ulkonäöllä ei ole paljonkaan väliä.



Kaiken lisäksi vartalon mallin on sellainen, että kai se on (edelleen) parhaimmillaan ilman vaatteita, kun sopivia on niin vaikea löytää. Varsinkin rintaliivejä, ja siksi niiden hankkimiseen on käytettävä eniten aikaa, vaivaa ja rahaa.

Ihmetyttää joka kerta, miksi joku nainen nyrityttää tukkansa yhtä lyhyeksi kuin miesten lyhyet mallit. Onhan se helppohoitoinen, mutta outoa.

Ei tosiaankaan tarkoita sitä etteikö välittäisi ulkonäöstään. Pikemminkin minusta ne, jotka eivät käy kampaajalla ja kulkevat luirutukka ponnarilla, ovat harmaita ja huomaamattomia. Hyvin leikattu lyhyt tukka vaatii paljon enemmän vaivaa ja rahaa kuin pitkä.

Jos naisen tukka on kuin miehen lyhyeksi leikattu, niskasta aivan lyhyt, samoin korvien päältä, ei mitään naisellista muotoilua, niin tukka ei ole silloin mielestäni hyvin leikattu. Kun hiuksissa ei ole myöskään mitään sävytystä, raitoja tms., naamassa ei mitään meikkiä, edes värillistä kasvovoidetta ja huulirasvaa, kynnet leikattu kynsisaksilla, ei viilalla, vaatteina yhteensopimattomia värejä, muodottomia, virttyneitä vanhoja rytkyjä, jalassa joko linttaan astutut vanhat kengät tai mahdollisimman mukavat lenkkarit, laukkuna joku kauppakassina parhaat päivät nähnyt, niin eihän se kokonaisuus kovin esteettinen ole. Ei ole ehkä tarkoituskaan, mutta huoliteltu voisi silti olla.

Sellainen, että ihmisestä näkee, miten hän nauttii naisena olemisestaan.

Minä nautin naisena olosta kaikin puolin luomuolemuksessa. En minä nauti siitä, että minun pitäisi nousta aamulla puoli tuntia aikaisemmin vain meikkausta ym. huolittelua varten vaan mieluummin sängyssä loikoilusta. Jotain rajaa sentään, tunnen itsekin oloni vähän kiusalliseksi, jos jostakin syytä joudun esim. käymään kaupassa työvaatteissa, joihin kuuluu haalari ja saappaat, vaikka muuten puhtaat ja siistit olisivatkin. Jos olisin vaikka lentoemäntä, työvaatteissa kaupassakäynti voisi olla minulle aivan yhtä kiusallista.4