Mies ei reagoi masennukseeni.

Että voisi olla paikallaan osoittaa myötätuntoa kun puolisolla menee huonosti? Tukea ja auttaa?

Saattaa olla ettei miehesi osaa puhua asiasta. Hän ei tiedä mitä sanoisi tai tekisi. Usein naiset ei vaan ymmärrä tätä asiaa! Ei moni nainenkaan osaa toimia tällaisissa asioissa.



Koitahan nyt vaan jaksaa soittaa sinne terkkariin tai pyydä miestäsi soittaan sinne. Saattaa muuten mennä makoiluksi koko aika:(

mieleen jospa nämä nuoret naiset/äidit ovat itse jääneet vaille huolenpitoa pikkulapsina ollessaan! Onko mahdollisesti teitin pitänyt pärjätä omineen liian aikaisin? Sellainenhan tämä trendi on. Oikein tälläkin palstalla kehutaan miten lapset väsäävät itse aamiaisen kouluun lähtiessään ja vanhemmat nukkuvat.



Jos jäänyt tunneperäisesti vaille tarvittavaa huolenpitoa on sitä vaikea jaksaa antaa perheelleen. Uupumus tulee heti ja masennus.



Sitten halutaan pilleri suuhun ja luullaan et se on joku hokkuspokkus ja kaikki taas hyvin. Voiiih!

Ihan sillä soittaa neuvolaan että pääsee neuvolaterapeutille.



Minusta neuvola on luontanen paikka kertoa jos menee huonosti kun perheessä on pieniä lapsia, molemmat lapsesi on neuvolan asiakkaita joten terveytesi on heille tärkeä huolenaihe. Olisin saanut lähetteen myös terveyskeskuksen terapeutille neuvolasta mutta neuvolaterapeutti otti minut suojaansa. Hän soitti minulle kun kuuli avuntarpeestani.



Mutta se oli ihan vastaus kysymykseesi, ihan sama minulle mitä teet. Kerroin vaan miten itse toiminut.



5

Mielenterveytensä eteen pitää ITSE tehdä töitä, eikä syyttää kumppania kun tämä silittää vastakarvaan.



Minulla on lähinnä huoli oman miehen jaksamisesta kuin se että mollaan kun hän ei tee kuten minä joka käänteessä tahdon hänen toimivan.



5

vatkaamiseen, ne tekee jotain muuta, ja se yleensä auttaa, ihan sama mitä tekee, ei kannata ajatella liikaa ja vatvoa kaiken maailman menneitä asioita. Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, vanha hyvä suomalainen sananlasku.

Voit soittaa vaikka heti.

välttämättä tiedä mitä sanoisi. mutta tuo että teoillaan koittaa helpottaa sun asioita kertoo mun mielestä jo paljon siitä että välittää. ei varmasti mennyt kuuroille korville vaikka hän ei sanoiksi osaisikaan pukea ajatuksiaan..

rankan elämäntilanteen aikana kun puhuin neuvolassa lääkärille ja tämä teki lähetteen.

Parissa viikossa olin saanut ajan.



Minusta kumppanin kanssa jankkaaminen on hedelmätöntä, ei siihen auta että toinen hyppii päällään vaan avuksesi. Se apu on hyvää mutta terapiaa se ei voita, sinun pitää saada omat tunteet ja ajatukset oikaseen ja siihen ei välttämättä lastenhoitoapu sellasenaan riitä vaan tarvitaan omaa työntekoa että tilanne ratkeaa.



Neuvolan puoleen kannattaa kääntyä mutta jutteluapua löytyy myös seurakunnalta ja vapaaehtosilta tahoilta. Itse olin liian heikossa voimassa hakeakseni apua mutta neuvola auttaa siinä.

Lapseni ovat 5 v ja 2,5 v. Ensimmäiseksi tulisi kyllä mieleen soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen. Olen ollut terapiassa aikaisemmin n. 4 vuotta, joten tämä asia ei ole minulle vieras. Helppoa se avun hakeminen ei silti ole...

mun miestäni ei tunnu ollenkaan kiinnostavan. Mä olen jo pari vuotta yrittänyt kertoa sille olevani masentunut, mutta se ei reagoi asiaan mitenkään - tai jos reagoi, niin nokittelemalla. Hänen työnsä se vasta vaativaa onkin, ja hänellä on flunssaakin, ja hänen pomonsa vasta ärsyttävä onkin.



Itkeskelen iltaisin, välillä miehen nähden (ei reaktiota) ja välillä yksinäni.



Mä en tiedä olisiko terapiastakaan mitään hyötyä, mä en voi kuvitella mitä mulle siellä voitaisiin sanoa mistä tulisi parempi olo. Käskettäisiin varmaan tekemään työtä parisuhteen eteen (en mitenkään jaksa), parantamaan elintapojani (en mitenkään jaksa), vaihtamaan työpaikkaa (helpommin sanottu kuin tehty) ja olemaan parempi vanhempi (helpommin sanottu kuin tehty).

Olet aikuinen. Mene lääkäriin jos koet olevasi sairas.

Itse olen käynyt - ei todellakaan mikään helppo tie, mutta kannattaa pidemmän päälle. Oppii tuntemaan itseään, ymmärtämään ja käsittelemään tunteitaan paremmin.