Onko sinun sukulaisiasi lähtenyt siirtolaiseksi ulkomaille?

USAan, Kanadaan - ja Australiaan melkein. Ja on mulla yksi naimakaupan kautta tullut sukulainen, joka on kanadansuomalaisen jälkeläinen, joka muutti Suomeen.

appelsiineja ja äidin serkku päätyi monen muun paikan jälkeen Australiaan ja on kuulemma siellä nykyään suomalaisyhteisön nokkamies.

(Oregonin suurin suomalais "kaupunki") ja eläkkeelle jäätyään pariskunta muutti Kaliforniaan.

Heillä oli isompikin lohenkalastus/kasvatus firma Astoriassa ja muistaakseni heillä oli myös joku firma Alaskassakin.

Heidän lapsensa asuvat Thunder Bayssä, Kanadassa ja osa asuu USA:n puolella Michiganissa + lapsenlapset Kanadassa ja USA;ssa (ympäriinsä).

Mä olen amerikan tädin nähnyt kerran, ikää mulla oli tuolloin 3-4v ja muistan sen, että täti puhui fingelskaa, ummikkona lähti Amerikkaan ja umpikkona tuli kyläilemään (okei, aikaahan tuosta oli jo kulunut 60 vuotta eli ikää oli jo ehtinyt kertyä). Ja sen mä muistan kanssa, kun hänen miehellään oli kuulolaite, se oli jotain aivan uutta ja outoa, mies puhui ihan hyvää suomea.

ap

lähti 20-luvulla USA:an. Tulivat 30-luvulla takaisin (ilmeisesti laman takia).

Isomummoni Kanadan kautta USA:an. Ei palannut koskaan enää Suomeen.



Isovaarini päätyi Kanadan ja USA:n kautta Venäjälle, jossa päätyi teloitettavaksi 30-luvulla.

Omat vanhrmmat oli 50- ja 60-luvula Ruotsissa, tapasivat siellä. Veli syntyi siellä ja muuttivat takaisin Suomeen ennen mun syntymää.

ja minun suvustani on myös tultu pakolaisena Suomeen.

Sekä minulla että miehelläni on. Äitini puolelta on mummin sisarusten sekä tätien ja setien jälkeläisiä eri puolilla Yhdysvaltoja. Mieheni täti ja sisko asuvat niin ikään Yhdysvalloissa ja toinen täti Hollannissa.



Perheet olivat vielä isovanhempiemme ikäluokissa niin isoja, että niistä riitti siirtolaisia. Mieheni suvussa siirtolaisia on ollut omaan ikäpolveeni asti. Lastemme ikäluokasta ei ole enää lähtijöiksi, sillä anopin lapsenlapsista toinen asuu jo Yhdysvalloissa ja Suomessa on vain yksi.

äidin serkkuja perheineen. Ja kaukaisempia on vaikka millä mitalla. Tekevät siellä päässä sukutukimusta, ja ovat meistä kyselleet, joten samalla on tullut vähän heistäkin luettua.

Lupasi lähettää rahaa perheelleen, mutta perustikin uudelle mantereelle uuden pesueen. Sinne jäi.

Isän serkut emigroituivat Ruotsiin Göteborgiin 60-luvun lopulla. Pikkuserkkuni eivät sitten suomea puhuneetkaan.

Meillä on sukulaisia myös Kanadassa

Varmaan jokaisella on, kaikki vaan eivät tiedä.

Olen tehnyt sukuni sukuselvityksen aina 1700-luvun alkupuolelle asti, eikä suvusta ole kukaan lähtenyt siirtolaiseksi. Riippuu varmasti paljon esimerkiksi siitä, mistä päin maata suku on.

Toki nyt nuorissa sukulaisissa on useitakin siirtolaisia, mm. minä. Nykyään tuo siirtolaisuus on vaan ihan erilaista kuin ennen, kun lähdettiin eikä ehkä enää koskaan palattu takaisin.

Meidän kylältä lähti varmaan joka talosta joku. Esimerkiksi isäni isä ja hänen veljensä. Amerikkaan ja Kanadaan. Luulivat rikastuvansa, mutta menivätkin huonoon aikaan, ja tulivat yhtä köyhinä takaisin. Isoisäni tuli sieltä sairaana takaisin (keuhkokuume) ja kuoli.

Yksi serkku kyllä asuu Itävallassa, mutta sitä ei voi kutsua siirtolaisuudeksi.. Ovat Elimäeltä.

Isäni puolen suku taas on Karjalasta ja tuo täti on ainut siirtolaiseksi lähtenyt.

ap

mun kotiseudulla. Isäni kertoi, että kylältä mies tuli kysymään sedältään että lähdetkö sinäkin, ja niin sitä lähdettiin hevosella rautatieasemalle. Hevonen myytiin, ja siitä sitten Kanadaan metsätöihin.



Naapurista lähti juuri naimisiinmennyt mies, jonka vaimo odotti lasta. Ei kertonut, mihin on lähdössä ja tuli 13 vuoden päästä takaisin. Ihmetteli, kun "vaimo" oli ottanut uuden miehen.



Länsirannikokka nämä tapaukset, olisiko 40-50 -luvulla. Voin erehtyä ajankohdasta.

Rannikolla tämäkin. Oli kuulemma yleistä siihen aikaan, lähdettiin paremman elämän perässä. Jotkut onnistuivatkin, mutta toisten lähtö osui pahempaan aikaan, ja tulivat yhtä köyhinä takaisin. Muistaakseni kyllä aiemmin kuin 40-luvulla, en ole varma. Pitäisi kysyä isältä. Sukulaisia on Floridassa ja Kanadassa ainakin, joskus kun olin pieni kävivät kylässä.

oisko ollut 40-luvulla. Meni siellä suomalaisen miehen kanssa naimisiin ja saivat pojan. Pojalla kanadalainen vaimo ja kaksi tytärtä (tyttäret nyt noin 50v).

mutta olen kyllä paluumuuttajakin eli takaisin Suomessa tätä nykyä.

USAan

Jenkkeihin jo 1918. Ja hän oli syntynyt vuonna -02 eli hän oli mammaani 3 vuotta vanhempi. Aika nuorena kuitenkin meni naimisiin, 16 vuotiaana, huh, huh.

Ja heillä oli yhteensä 3 lasta, joista olen tavannut lapsena vanhimman. Hänestä mä muistan sen, että hänellä oli jalka amputoitu muistaakseni diabeteksen takia ja mä pelkäsin sitä tekojalkaa (huom! Olin tuolloin siis sen 3-4v).

Mä muistan, että jostain syystä täti oli ns. kielletty puheenaihe suvussa. Eli taisi olla kateutta, kun kuitenkin tienasivat ihan hyvin jne. Ja mamman suku ei ollut niin hirveän rikasta, maanviljelijöitä Viipurin maalaiskunnasta (papan suku sitten olikin "rikasta", vaikka olivatkin maanviljelijöitä). Joskus mamma sai kirjeen ja joulukortit lähetettiin puolin ja toisin, mutta siihen se yhteydenpito sitten jäikin.

ap