Miksi lasten nimet pitää 'sopia yhteen'?
Selittäkää nyt joku vihdoin, miksi lasten nimet pitää olla toisiinsa jotenkin sopivia, siis alkaa samalla kirjaimella tai rimmata tai muuten 'kuulua yhteen', tyyliin romeo ja julia tai satu ja saga tai ella ja eelis?
MÄ. EN. KÄSITÄ. Ihan kennel-meininkiä, koirat nimetään tietyllä kirjaimella. Eikö ne ihmiset oo ihan omia persooniaan, vaikka sisaruksia ovatkin? Mikseivät voi olla vai Jarkko ja Teemu tai Anni ja Oskari tai Alexander ja Maija?
Kommentit (22)
sä oot saanu päähäs että niin pitää olla? terv. kasper ja liisa
nimiä tyyliin "Romeo ja Julia" eli rakastavaisten nimiä tai "Satu ja Saga" eli samaa nimeä eri kielillä...
enni ja sara.
äitini ongelma oli kun nimet niin erilaiset. on myös tehnyt selväksi että jos joskus saisin kolmannen tytön niin sen nimen kuuluisi olla sellainen joka yhdistäisi kaikki nimet yhteen !! ;)
osoittavat, että ei olla ihan samasta puusta. Perheessä voi olla Väinö, Isabella, Joni ja Xavier. Silloin mielessä käy, että isiäkin on monia.
Meillä kävi niin, että isosiskoni nimi oli aikansa tavis-muotinimi. Ei ollut sitä vielä kun hän sen sai, mutta vuotta kahta myöhemmin nimen yleisyys räjähti käsiin.
Minulla taas on suvussa kulkeva perinnenimi, joka ei ole yhtä yleinen.
Siskoni jaksaa olla tästä(kin) tavattoman katkera edelleen...
Omilla tyttärilläni on molemmilla "samanarvoinen" nimi eli eka nimi periytyy molemmille isotädiltä, toka nimi on kansainvälinen vanha nimi. Ei voi tulla urputusta.
Minusta se on jopa kornia ja turhan ilmeistä: Siiri ja Saara, Ella ja Eelis... Mielestäni on kuitenkin kiva jos nimet ovat samaa tyylia ja aikakautta edustavia saman perheen lapsilla ja sopivat sillä lailla yhteen. Eikä vaikkapa niinkuin joku kirjoittikin: Miia ja Alexandra tai Josefiina, Mariella ja Esko :D
Ja lopulta jokainen tehköön niinkuin tykkää!
No toi romeo ja julia nyt vaan oli heitto, yhtä hyvin ois voinu olla laalaa ja pai.. En tarkottanu rakastavaisia vaan nimiä jotka liitetään toisiinsa helposti. Ja täällähän aina kysellään että 'mikä ellan siskolle nimeksi' ja ehdotukset sekä kysyjän hyväksynnät aina sit linjaa emilia-eeva-stella-aleksi.. Jos ymmärrät mitä tarkotin. Ja stellan siskolle ehdoteltiin ja ihasteltiin nimeks just kaikkea mikä kans tarkottaa tähteä eri kielillä. Ja sisaruskateus - sitäkö ehkäistään nimillä?? Mä en oo ennen törmänny nimikateuteen.. Mielestäni sukunimi liittää sisarukset yhteen, etunimellä ei tarvi olla mitään tekemistä isän/isyyden kanssa!
ei sovi yhteen?
ei nyt ihan samanlaiset nuo nimet ole mutta pitäsikö olla enni ja emmi vai?
kaikilla neljällä lapsella ihan omanlaiset nimet tyyliin ella, juuso, miia ja niklas
Tuollaiset sen sijaan Charlotte ja Lauri ovat eri tyyliset nimet.
Minusta on kiva että lasten nimet ovat samaa tyyliä ja aika kautta, jos vielä on eri isiä niin eikö silloin juuri pitäisi korostaa että ollaan kuitenkin samaa perhettä?
nuo Enni ja Sara sopii just hyvin yhteen! Sillai oikealla tavalla. Ovat samaa tyyliä ja aikaa, lyhyitä ja napakoita silti erottaa sisarukset toisistaan! Aivan loistava esimerkki kivoista sisarusten nimistä!
ajattelen,et enni ja sara hyvät nimet siskoksille, äitini mielestä ovat vaan NIIN erilaiset.
En haluaiskaan mitään Enniä ja Eeviä en kyllä enniä ja charlotteakaan..
ole oikein tuota ideaa ymmärtänyt. Onhan se siis paljon helpompaa keksiä uudelle lapselle nimi kun ensimmäinen kirjain, tavumäärä tms. on jo tiedossa. Ehkä sitä esikoisen jälkeen ajattelee, ettei sillä nimellä ole hirveästi väliä, kunhan ei ole liian erikoinen tai leimaa lasta.
Meillä kävi niin, että isosiskoni nimi oli aikansa tavis-muotinimi. Ei ollut sitä vielä kun hän sen sai, mutta vuotta kahta myöhemmin nimen yleisyys räjähti käsiin. Minulla taas on suvussa kulkeva perinnenimi, joka ei ole yhtä yleinen. Siskoni jaksaa olla tästä(kin) tavattoman katkera edelleen... Omilla tyttärilläni on molemmilla "samanarvoinen" nimi eli eka nimi periytyy molemmille isotädiltä, toka nimi on kansainvälinen vanha nimi. Ei voi tulla urputusta.
Mulla on aivan idiootti vanhanaiakinen nimi ja siskolla normaali tavisnimi.
Omilla lapsillani on ensimmäisenä nimenä 5-kirjaiminen kalenterissa oleva nimi. Toisena nimenä M:llä alkava 7-kirjaiminen nimi, joka ei ole kalenterissa. Kolmantena nimenä 6-kirjaiminen kalenterissa oleva nimi. Vokaalien ja konsonanttien määrä ei ole tasapainossa, mutta kaikkea ei voi saada.
Ei pitäisi olla valittamaista.
Sopia yhteen äänteellisesti tai kirjoitusasun mukaan on eri asia kuin sopia yhteen tyyliltään.
Minusta sarjanimet (Ella ja Elias, Sanna ja Sami, Laura ja Lotta) juuri ovat kamalia ja siksi sellainen yhteensopiminen ei ole kiva. Kiva on, jos nimet ovat tyyliltään samanlaisia, esim vaikka saman aikakauden nimet (Erkki ja Taimi, Hilma ja Voitto). En ymmärrä, että saman perheen lapset olisivat esim. Aleksanteri ja Mika.
että noissa nimikyselyketjuissa mainitaan isosisaruksen nimi, jotta vastaajat saisi jonkin käsityksen kysyjän nimimausta. Eli jos isosisarukset on esim. väinö, viljo ja kyllikki, niin sitä Cherylliä on turha ehdottaa. Ei tarkoita sitä, että lasten nimet PITÄISI olla samaa tyyliä, mutta usein ihmiset vain tykkäävät tietyn tyylisistä nimistä.
Mulla esim. koirien nimet pitää olla vanhanaikaisia ihmistennimiä. Löytyy Raimo, Mauno, Päivi ja Ritva. Kissa taas on Pampers ja jos tulee lisää kissoja niin varmaan samalla tyylillä jatketaan. Lasten nimissä taas tykkään todella harvinaisista, mutta ei väkisin väännetyistä nimistä, esim Oola. Mutta nimien ei tarvitse sopia toisiinsa, vaan minun nimimakuuni. Ja jos kahden lapsen ikäero on esim 15 vuotta, varmasti nimimaku on myös muuttunut, ja silloin mennään edelleen nimimaun mukaan, ei isosisaruksen nimen.
Minusta nämäkin on yhteensopivia, kaunis nimipari itseasiassa. Anni ja Jürgen-Erik, tai Zinnia ja Oskari ehkä sitten ei olisi saman tyylisiä :D.
Minusta on myös vähän outoa, jos lasten nimet perheessä on ihan erilaisia keskenään. Tosin on sekin vähän outoa, jos kaikki on samaa, vielä vanhempien nimiä myöten, tyyliin isä-Mikko, äiti-Miia, lapset Mika, Miina ja Milja. Sen sijaan jos nimet on "ihan tavallisia" mutta ei erityisen rimmaa, on ihan kiva. Sanotaan vaikka perusnimiä ilman mitään sääntöjä kuten sama-alkukirjain tai sama-tavumäärä, tyyliin Jaakko, Antti, Laura, Susanna, Timo, Henri, Petri, Riikka, Eero, Maija... Mutta jos siellä seassa on sitten Juliettaa ja Maximia, Nicoa ja Aishaa, Savu-Kuusamaa ja Kastehelmeä, niin vähän tökkää silmään.
äiti on Jaana, isä Juha, lapset Jimi, Juulia ja KALLE.
Ikäänkuin Kalle ei kuuluisi perheeseen samalla tavalla, kuin olisi kasvattilapsi tai lapsipuoli.
enni ja sara.
äitini ongelma oli kun nimet niin erilaiset. on myös tehnyt selväksi että jos joskus saisin kolmannen tytön niin sen nimen kuuluisi olla sellainen joka yhdistäisi kaikki nimet yhteen !! ;)
tyylitajua ja omaperäisyyttä, pitää keksiä sääntöjä, joiden avulla voi varmistella, että omat valinnat eivät mene niin sanotusti pieleen. Tällainen henkiö varmistelee, että saa yleisen hyväksynnän. Huomaat tämän henkilön muissakin valinnoissa kuten pukeutumisessa ja asumisessa.
kaikilla neljällä lapsella ihan omanlaiset nimet tyyliin ella, juuso, miia ja niklas