En tajua, miksi kaveri valittaa että on raskasta

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa...

Mistä sinä voit tietää hänen tilanteensa, ja mikä on se juttu, minkä vuoksi ei meinaa jaksaa.



Ja älä sinä sitten sitä ymmärrä.



Se on helppo arvostella, kun "tietää" juuri ja juuri pintaraapaisun toisen elämäntilanteesta.



Mikset voisi olla ystävä, ja ymmärtää ja uskoa häntä?

No on kai se nyt raskasta 3 noin pienen lapsen kanssa. Mitä kohtaa sä et tajua?

Itselläni on neljä lasta, ja väsynein olin kahden ensimmäisen ollessa pieniä. Vaikka mitään kamalaa ei ollut.



Mutta voin tosiaan kuvitella olevani tuossa tilanteessa äärimmäisen väsynyt, ja että mieheni olisi myös. Toivottavasti osaat ainakin olla hiljaa, jos sinusta ei mitään empatiaa löydy.

yksi lapsi, 5kk tyttö. Ja musta tuntuu etten jaksa.

täällä retostelet hänen sanomisiaan.

Kun lapset oli 1 ja 2 ja tarhassa, olin ihan puhki työpäivien päätteeksi. Kun meillä oli 0-, 3- ja 4-vuotiaat, olin tosi väsynyt. Nyt on jo vähän helpompaa, kun lapset ovat 2, 5 ja 7, mutta kohta se härdelli taas alkaa, kun uusi vauva syntyy.



Ja meilläkin mies osallistuu ihan kaikkeen.



Näitä kutsutaan elämän ruuhkavuosiksi, eikä ihme. Samaan aikaan on sitten huolta ja murhetta omista vanhemmista ja sukulaisista ja työelämän paineet on aika moiset.



Myös lasten nukkuminen vaikuttaa. Jos lapset heräilevät monta vuotta putkeen useasti yössä, on se varmasti rankkaa kelle tahansa. Mutta myös yksilöllinen unentarve vaikuttaa: joku toinen tarvitsee esim. viisi tuntia yhtäjaksoista unta jaksaakseen, kun taas toiselle riittää, että torkahtelee silloin tällöin vuorokauden aikana.



Mutta jos minulla olisi 1-, 1- ja 3-vuotiaat lapset, olisin varmasti aika väsynyt. Luulen, että kaverillasi helpottaa, kun kaksoset täyttävät kaksi.



Jos sinua ihmetyttää, miksi kaverisi on väsynyt, ota koko remmi hoitoon vaikkapa viikonlopuksi, niin näet, millaista arki on kolmen noin pienen kanssa.

niin hän varmasti myös tarkoittaa sitä.

vaikka mies auttaisikin niin mun mielestä jaksaminen on kiinni monesta muustakin asiasta, kuten lasten luonteista, ovatko hyviä vai huonoja nukkujia, mahdollisista allergioista, sairastavatko usein, saavatko he ystäviltä ja sukulaisilta tarvittaessa apua lastenhoitoon, jotta saavat välillä viettää kahdenkeskeistä aikaa, joka ainakin meitä auttaisi jaksamaan huomattavasti paremmin (hyvinvoiva parisuhde = hyvinvoivat vanhemmat)

meillä on lapset 3v ja 1v, mies on auttanut lasten kanssa mahdollisimman paljon mistä olen kiitollinen, mutta sukulaiset/ystävät asuvat 350km päässä eli eivät voi auttaa meitä.

täysimetin molempia 6kk, jonka jälkeen osittaisimetin esikoista 1v3kk asti ja kuopusta vieläkin. molemmilla on suolisto-oireinen lehmänmaitoallergia eikä kaupan korvikkeet ole sopineet koskaan, näin ollen mies ei ole heidän syötöissään voinut auttaa. eikä tätä allegiaa otettu tarpeeksi vakavasti neuvolassa / omalääkärillä. tavallinen maito ei sovi vieläkään edes esikoiselle. lisäksi kummankaan mahat ei kestä mitään sipuleita, joten lasten ruoat on enimmäkseen pakko tehdä itse, koska kaupan soseissa on lähes poikkeuksetta aina joko jotain sipuleita tai maitoa. toisinaan on raskasta tehdä ruoat itse, kun kaverit syöttävät mikroaterioita ja pilttejä lasten iästä riippuen tietty. helpottais kummasti meitäkin, jos olisi mahdollista turvautua valmiisiin eikä näin ollen menisi aikaa ja energiaa ruoanlaittoon niin paljon.

esikoinen on ollut syntymästään asti erittäin vaativa luonne, voimakas tahtoinen ja tosi huono nukkuja ekan puol vuotta nukkui enimmäkseen 30min pätkiä (yöllä ja päivällä!), 1vuotiaanakin heräsi kolmesti yössä, nykyään nukkuu enimmäkseen kokonaiset yöt. lisäksi hän on ollut jonkin sortin uhmis 1v alkaen ja pahenee vaan, kiukku/raivo/pahanteko kohtauksille ei näy loppua ja alkavat mitä ihmeellisimmistä asioista, päivät ovatkin enimmäkseen täynnä uhmaa. hyväntuulinen ja kiltti esikoinen meillä on aika harvoin.

kuopus on helpompi, mutta ei helppo hänkään. on onneksi kuitenkin parempi nukkuja vaikka heräileekin vieläkin yleensä 1-3 kertaa yössä.

jos meidän molemmat lapset olisivat kuopuksen kaltaisia niin tuskin ymmärtäisin millaista on elämä esikoisemme kaltaisen lapsen äitinä.

aina jaksa.Meillä 3kk vauva joka ns.helppo,nukkuu yöt ja päivisin vetelee pitkiä unia myös,valveilla ollessaan vaan jokeltelee ja hymyilee.Silti en aina jaksa.Elämä vaan nyt on tämmöstä ja aina ei vaan jaksa.

pohjautuu myötelämiselle. Jos kaverisi ei jaksa (eikä mikään ihme, en muuten minäkään jaksaisi jos olisi kolme pientä vahdittavaa) niin sitten hän ei jaksa. Sinun ei tarvitse tietää onko muut vastaavassa tilanteessa olevat yhtä väsyneitä, riittää että annat kaverillesi myötätuntoa ja kuuntelet häntä.

ja komppaa 9 :)

jos ap vielä ihmettelee kaverinsa jaksamattomuutta niin ota ne lapset hoitoon vaikka viikonlopuksi ja kokeile miten hyvin ite jaksat.

erilaisia. Meillä on erilaiset jaksamisen rajat. Toinen selviää väsymättä rankoistakin tilanteista, kun toinen väsyy pienestäkin. Toisella voi olla erilaisia kuormittavia tekijöitä sekä menneisyydestä etä tästä hetkestä. Kaikki ei näy päälle päin.



Ihmettelen monesti, miten ihmiset eivät ajattele asioita muuta kuin omasta ahtaasta näkökulmastaan. Eihän kaikilla mene asiat samoin kuin itsellä! Ystävinä voimme myötäelää ja olla kuuntelevana korvana erilaisissa elämäntilanteissa, ja auttaa tarpeen mukaan. Toki voimme selvittää, mikä voimia vie, ja pyrkiä pääsemään kuormittavista tekijöistä eroon.



Ollaan ystäviä toisillemme!