Onko täällä ketään muuta, joka olisi elänyt turvallisen lapsuuden ja on onnellinen aikuinen?
Tuntuu, että kaikilla palstalaisilla on ollut lapsuudessa ties mitä ongelmia: avioeroja, alkoholistivanhempia, narsisteja, köyhyyttä, työttömyyttä jne.
Ja sitten nyt aikuisena romuttuneita liittoja, au-lapsia, mielenterveysongelmia, liikalihavuutta, ripustautumista, huonoja välejä omiin ja puolison sukulaisiin, erityislapsia, riitoja ja luottohäiriöitä.
Tuntuu, että olen vähemmistössä, kun olen saanut kasvaa turvallisessa ydinperheessä. Isäni on lääkäri ja äitini valtion virkamies. Minulla on lämpimät suhteet sisaruksiini ja pidän myös mieheni vanhemmista, jotka myös ovat vielä yhdessä. Meillä oli aina kotona hyvä olla, alkoholia käytettiin asianmukaisesti ilman kännäilyä, lomat vietettiin ulkomailla, mökillä ja mummolassa. Rahasta ei ole ollut koskaan pulaa. Sama meno jatkuu nyt omankin perheen kanssa. Meillä on kaikki hyvin.
Kommentit (3)
Olen kyllä onnellinen aikuinen, mutta lapsuuteni oli paska. Eipä siitä sen enempää.
Turvallisella ja onnellisella? Onko kukaan koksaan koko elämäänsä onnellinen? Riippunee siitä millä hetkellä kirjoittaa?
Voisin sanoa, että lapsuus oli ytimekkäästi aika sama kuin sinulla.
Sitten minä menin naimisiin ja elämäni oli rikasta ja antoisaa. Mutta mies petti ja jätti 20 vuoden jälkeen.
Sen jälkeisen puoli vuotta olivat elämäni rankimmat, mutta sitten alkoi toipuminen. Nyt erosta on liki vuosi ja olen onnellisempi kuin koskaan. Onnellisempi kuin koskaan aviossa olin - ero oli hyvin opettavainen kokemus. Minulla on kaikki hyvin.