En halua olla kotona!

Mulla kaatuu niin seinät päälle. Kotona on hirveä kaaos, jota en jaksa alkaa siivoamaan ja mies ei pane tikkua ristiin kodin siisteyden eteen, koska maksaa tällä hetkellä vuokran (olen hoitovapaalla, teen muutamia työvuoroja) ja hänen mielestään hänen ei myöskään tarvitse auttaa, koska mäkään "en tee mitään". Meillä on pieni koti ja paljon tavaraa ja mies tuo lisää tavaraa, jättää vaatteet levälleen jne. ja tekee kotona vain lisää työjuttuja.



Lapsi on todella vaativa ja vilkas ja kun ei juurikaan nuku päivällä, en kertakaikkiaan ehdi tehdä muuta kuin juosta perässä ja juuri ja juuri saan ruuat laitettua. Olen yrittänyt siivota lapsen kanssa, mutta ei se onnistu, kun tyttö repii tavaraa alas sitä mukaa, kun sitä hyllyyn saa ja lisäksi pelkää imuria. Iltaisin olen niin poikki, ettei siinä enää mitään jaksa - juuri ja juuri saa astiat tiskikoneeseen. Pyykitkin joudun pesemään kavereiden nurkissa, kun oma pesukone on rikki, eikä mies voi ostaa uutta ja mulla ei ole rahaa.



Voisin palkata siivoojan, mutta kun mies ei anna ja omat rahat ei riitä. Edes kerran kuussa että olis jotain apua, mutta ei.



Olen niin poikki, eikä mies puheistani (huom! en nalkuta, koska en edes jaksa!) huolimatta ota väsymystäni vakavasti.



Tilanne on se, etten enää halua olla kotona. Tietenkin se onnistuukin ihan hyvin pienen kanssa, kun tykkää purkaa energiaa ulkona tms., mutta olo romahtaa heti, kun tullaan takaisin kotiin ja ahdistus iskee. Tuntuu, että olen hirveän huono äiti.