lapsen kaveri ja vanhempansa..
Kyllä taas kummastuttaa aikuiset ihmiset!! Jo hyvinkin aikuinen tuttavani ei osaa pitää lapselleen kuria ja tanssii 7-vuotiaansa pillin mukaan, noloa.
No minähän olen nyt kamalaakin kamalampi ihminen, kun tein selväksi etten hyväksy moista toimintaa omassa kodissani. Lapsemme kaveeraavat toisinaan yhdessä ja usein treffit meillä. Oma lapsenikin menee sekaisin tuon toisen kanssa ja sanoin tiukasti, etten missään nimessä hyväksy, että kotiimme tulee pieni ihminen minulle haistattelemaan ja saamaan raivareitaan. Mitään diagnoosia tällä lapsella ei ole, sanomattakin selvää, että kasvatusta vaille jäänyt hän vain on.
Niin minulle on tästä asiasta nyt sitten loukkaannuttu! Mitä ajatuksia teissä herättää? Olihan minulla nyt hyvänen aika oikeus esittää asiani, aiheesta vielä.
Kommentit (2)
Ihan totta. Nyt vaikuttaakin siltä, että olemme heidän ainoa kontaktinsa/mahdollinen kyläpaikkansa. Monet suhteet heillä kaatuu, ja vikahan on aina muissa ihmisissä, ei heissä itsessään, eikä varsinkaan heidän lapsensa käytöksessä.
Aina moittii ihmisiä, varsinkin niitä ketkä käyvät arvostelemaan, vihjailemaan.
Tekisi mieleni ihan tehdä palvelus äidille itselleen ja lapselleen, että katsoisi peiliin ja ottaisi vastaan todellisuuden, hänen itsensä on ryhdistäydyttävä ja saatava lapsensa ojennukseen. Mutta jätänkö sikseen vai tahdonko hankkia sanomisellani itselleni vihanaisen? -ap-
Kai sinulla itselläsikin on oikeus loukkaantua, jos joku tulee riehumaan ja haistattelemaan kotiisi.
Pidä sinä oma kotisi sellaisena kuin haluat. "Talo elää tavallaan ja vieras kulkee ajallaan". Pidä sinä ainakin omasta lapsestasi huolta, ja samalla siitä toisestakin silloin, kun hän on teillä.