Hei esikoisen saaneet naiset.

Olen saanut esikoisvauvani mieheni kanssa tänä keväänä. Miehellä on yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta. Lapsen kanssa on mennyt hyvin. Oman lapsen syntymän jälkeen miehen lapsen olemassa olo on alkanut "sattua sieluun". Siis tyyliin, että mies on kokenut kaiken jo aikaisemmin jne. ajatuksia on tullut. Onko muilla vastaavaa ja miten olette päässeet asiasta yli? Olen käynyt psykologillakin jo juttelemassa, joten yritän todella työstää asiaa.