Tämä eronneen elämä on nuoruus uudestaan
Muistan nuorena, kuinka aina miesten kanssa oli ongelmia. En tiennyt, miten heistä pääsisi eroon. Keksin jossain vaiheessa lopettaa hymyilemisen ja minusta tuli töykeä, kun he ottivat kaikki hymyt kutsuina.
Nyt olen 40+ ja eronnut pitkästä parisuhteesta. Vuoden rypemisen jälkeen olen taas elinvoimainen. Ja taas minulla on ongelmia miesten kanssa.
Yksi työkaveri ylittää rajani ja käy hieromaan kipeää selkääni, kutsuu mökeille vaikka koko ajan sanon, etten mökkeile.
Toinen vanha tuttu soittelee aina ja kutsuu itseään kylään. Ei muuta, mutta jatkuvaa yhteydenpitoa ja tekstareita.
Kolmas utelee minusta asioita oikein toden teolla ja yrittää päästä ihon alle. En viitsi kertoa yksintyiskohtaisempaa.
Ei heidän kanssaan mitään fyysistä ole, ei edes mitään seksuaalista vetovoimaa - ainakaan minun puoleltani. Mutta häiritsee....
Mites te muut olette ratkaisseet tällaiset "ongelmat"? Siis päässeet roikkujista eroon?
Kommentit (22)
Olen itse sekä sinkku- että avioelämävaiheessani ollut miesvaltaisessa työpaikassa, ja ainakin meillä on ihan varmaa että sitä ehdottelua tulee joka tapauksessa. En silti halua olla ihmisille tyly (enkä oikein työn puolesta voikaan), joten kieltäydyn selkeästi sitten kun niitä tilanteita tulee enkä yritä ennakoida niitä olemalla lähtökohtaisesti ikävä.
"Kiitos mutta älä hiero, mä käyn ihan hierojalla. Oikeasti, älä hiero. Nyt räpylät irti, jo on kumma!"
"Juuen lähde sun mökillesi, kiitos vain. En vain halua. Ei kun aivan aikuisten oikeasti mä en lähde sun mökillesi, älä viitsi enää jankuttaa."
Jne.
Jos ne on kuin teinit, niin kyllä ne yhden panon jälkeen häipyy maisemista! ;)
joten kieltäydyn selkeästi sitten kun niitä tilanteita tulee enkä yritä ennakoida niitä olemalla lähtökohtaisesti ikävä. "Kiitos mutta älä hiero, mä käyn ihan hierojalla. Oikeasti, älä hiero. Nyt räpylät irti, jo on kumma!" "Juuen lähde sun mökillesi, kiitos vain. En vain halua. Ei kun aivan aikuisten oikeasti mä en lähde sun mökillesi, älä viitsi enää jankuttaa." Jne.
Vaikka näissä esimerkeissä sanoin mielestäni tarpeeksi selkeästi:
mies: "koska olet lähellä mökkiäni, tuletko mökilleni?"
minä: "en, koska minä en mökkeile, olen asfaltti-ihminen".
mies: "olen vuokrannut viikoksi vuokatin mökin. Tuletko sinne?".
minä: "en, sillä minä en mökkeile".
=> Sitten se mies eilen yritti hieroa selkääni.
Enkö ole ilmaissut itseäni tarpeeksi selkästi??
Olen kyllä aika hienotunteinen ihminen. Annan helposti jonkin syyn, miksi en tee jotain. En koskaan sanoa, etten "halua" tehdä jotain. Pitäisikö opetella...
ap
M: "Mennään mökilleni vuokattiin"
S: "En halua".
Jos alat selitellä, saa siitä aina kiinni ja juttua tulee, kun tarpeeksi monta kertaa sanoo ettei halua, niin kyllä sen tampiompikin tajuaa.
(Itse olen miesvaltaisessa työpaikassa, ja kuulen tämmöistä todella usein... mutta olen hyväntuulinen ja iloinen, ja samalla tavalla tyrmään nämä ehdotuksetkin. Ei tarvitse olla tyly, mutta tarvitsee pitää raja tiukkana)
miehillä on outo taipumus kuvitella, että yh on niin onneton yksilö, että sille kelpaa kukaan vaan panokaveriksi.
Mulla on ollut jo kaksi stalkkeriakin, jotka kiertää taloa.
Sanot, niille, että ei en ole kiinnostunut tai että olen jo varattu.
En ole mikään kaunotar, mutta iloinen ja hauska. Joka vitun vanha eronnut ja epätoivoinen luokkakaveri kuvittelee, että panen mitä vaan. En muuten pane!
Sanot suoraan niin monta kertaa kuin se tarvitsee!
En halua lähteä sinun kanssasi mihinkään, koska en ole KIINNOSTUNUT SINUSTA!
Näin mä sanoin, kun yksi yritti saada minua veneelle. Rakastan merta ja veneitä, sen hän jo tiesikin... joten sanoin suoraan, että sinä et kiinnosta.
Minun kaikki n.30 työkaveria ovat miehiä, eikä yksikään heistä ole pyrkinyt iholle tai edes ehdottelemaan.
Minun kaikki n.30 työkaveria ovat miehiä, eikä yksikään heistä ole pyrkinyt iholle tai edes ehdottelemaan.
vai ulkonäöstäkö kaikki riippuu?
Minun kaikki n.30 työkaveria ovat miehiä, eikä yksikään heistä ole pyrkinyt iholle tai edes ehdottelemaan.
vai ulkonäöstäkö kaikki riippuu?
Huumoromiellä vittuileva, iloinen, sanavalmis, persoonallinen, flirtti, 157/48 vaalea suloinen 35v...
Ehkä nyt kuitenkin on loppujen lopuksi kyse siitä, että en tee sukupuolestani numeroa. Olen ihan arvostettu työkavereri vaan.
Aloin miettimään, MIKSI minun on vaikea sanoa suoraan. Koska pelkään, että jos mies sitten sanookin, että hän haluaa vain olla kaveri ja minä vain tulkitsen väärin. Annan itsestäni ahdasmielisen kuvan, että luulen kaiken olevan seksuaalista.
En halua lähteä sinun kanssasi mihinkään, koska en ole KIINNOSTUNUT SINUSTA! Näin mä sanoin, kun yksi yritti saada minua veneelle. Rakastan merta ja veneitä, sen hän jo tiesikin... joten sanoin suoraan, että sinä et kiinnosta.
Lähentän viestiä tutustumishalukkuudestani vain niille, joihin haluaisin tutustua lähemmin.
näitä viestejä. Haluan vain olla ystävällinen. Ilmeisesti miehille ei voi olla "vain ystävällinen"? Eli vitsailen ja hymyilen - samalla tavalla jokaiselle vastaantulijalle.
ap
Opettele pitämään etäisyyttä niihin mörökölleihin, jotka ei sua kiinnosta. Ja näille roikkujille pitää sanoa tiukasti, ja sitten ilkeästi jos ei muu auta. Ja mikään sanominen ei auta, jos ruumiinkieli kertoo muuta.
täten voit jatkaa vitsailua ja hymyilemistä:) Muuten ei auta kuin tiukka puhe.
Ihan vaan puhumalla suomenkieltä.
Yhtäkään lesboa ei tietääkseni ole sen jälkeen pyydetty treffeille, kun ovat tulleet itse sinuiksi identiteettinsä kanssa.
Olen oikeasti tosi onnellinen ja iloinen tätä nykyä. En minä heille sirkuttele - olen vain oma itseni.
Luulisi nyt tyhmemmänkin miehen tajuavan, että olen iloinen jokaisen kanssa, oli kyse sitten ikäisestäni miehestä tai vanhasta mummosta.
ap
Olenko sitten joku lortto, mutta miehiä parveilee ympärillä. Tosin ihan kavereinakin on osa. Mutta tuntuu että osa yrittää ensin kaverivaiheelle sen takia, että voisi sitten yrittää hurmata. Yritän aina katsella käyttäytymistä jo heti alusta...
"ei, koska mä vain EN OLE KIINNOSTUNUT SINUSTA!!" Todella henkilökohtainen torjunta, ja sitten vielä just se kulma että siinä voi tulla nolatuksi jos toinen ilmoittaa että kiinnostuksen puute on ihan molemminpuoleista, ja hän yritti vain olla ystävällinen. Sen sijaan se neuvo oli musta ihan hyvä, että käyttäisi kieltäytymisessään sanoja "en halua" ja olla selittelemättä liikaa. Tosi usein ihmiset vetoavat asioihin joihin voi väittää vastaan, mutta kukaan ei oikein voi väittää vastaan jos sanotaan vain että "en halua". Tietysti siihen voi kysyä vielä että "mikset halua", mutta siihenkin voi aivan hyvin vastata että "en vain halua, se siitä" ja hymyillä perään, ilman että on vielä inhottava kenellekään.
Juuri noin ajattelen, mutta minusta on vaikea sanoa, etten "halua" jotain. Ilmeisesti tämä on henkilökohtainen ongelmani, jota on syytä työstää....
Otan vastaan muita ajatuksia. Av on mahtava paikka:-). Varsinkin, kun kukaan ei ole - vielä - haukkunut minua lyttyynkään.
ap
Kyllä ne kaverivaihteella yrittää tulla messiin. Ehdottelu on sellaista kaverellista koskettelua (hei, miehet eivät koskettele toisiaan!) tai utelua miesmaustani tai - haluistani.
Minua ahdistaa. Siis mitään ahdistelukokemusta minulla ei ole, mutta nämä ihmiset vain ahdistavaat. Ei tunnu hyvältä. He ylittävät rajani. He tulevat minun reviirilleni.
Kaiken lisäksi ympärillä pyörii talonmies. Olen pitänyt häntä vain ystävällisenä, mutta kaikki, joille olen kertonut hänen ystävällisyydestään sanovat, että taitaa olla "täyden palvelun talonmies". Hän tulee aina kysymään, onko kaikki ok, voiko hän tehdä jotain.
ap