Mä en tule ikinä käsittämään sitä, että päiväkodissa voi olla 21 lasta kolmella hoitajalla.

eikä syyttää hoitajia siitä että heitä on liian vähän, eihän se hoitajien syy ole vaan päivähoidonjärjestäjän.



En käsitä myöskään sitä että lastentarhanopettajan ryhmässä voi olla enemmän lapsia kuin lastenhoitajan, ilmeisesti korkeakoulussa annetaan lisää silmiä ja käsiä.

joista 18 syötettävää ja hoitajia 2.



Ahneus tekee ihmeitä.

En käsitä myöskään sitä että lastentarhanopettajan ryhmässä voi olla enemmän lapsia kuin lastenhoitajan, ilmeisesti korkeakoulussa annetaan lisää silmiä ja käsiä.

Onhan koulussakin ekalla lähes 30 oppilasta per 1 opettaja.

No ihan ekaksi kannattaa varmaan puhua pk:n johtajalle ja saada selville käytettävissä olevat resurssit. Sitten voi jutella toisten vanhempien kanssa ja esim. kirjallisesti perusteluiden kera (esim. havaintoja päivämäärineen) kysyä asiasta päivähoitoa järjestävältä taholta (esim. meidän kunnassa päivähoidon päällikkö). Jos ja kun siellä alkaa pää pyöriä, niin eteenpäin perusturvajohtajalle. Ja sen jälkeen on tietysti perusturvalautakunta ja sen puheenjohtajaan yhteydenotto. Jos lautakunta sitten pyytää viranhaltijoita selvittämään heille tilannetta, niin siinä viimeistään pitäisi jo jotain tapahtua...

Eli päivöhoitolaki sanelee, että 1 kasvatushlö (pitää olla alan koulutus) / 7kpl yli 3v lapsia ja alle 3v lapsia 4kpl/1 kasvatushlö.



En muuten tiedä täällä pk-seudulla 1-luokkia joissa olisi liki 30 oppilasta, hirvittävä ajatuskin:(



Omani ovat 2-ja 4-luokalla ja heidän luokalla ollut joka vuosi 16-20 lasta.

4-luokkalaisella jopa niin, että opiskelevat yhdessä paitsi jakotunnit ja oppilaita on 22kpl ja opettajia 2kpl+avustaja:)

2-luokkalaisella on luokalla 18 oppilasta.



-13 ja Vantaa-

ja aiheesta saakin. Ilman muuta.



Mutta ärsyttää nämä yleistykset siitä, että siellä riehutaan, kiljutaan ja huudetaan. Käykää siellä lapsenne päiväkodissa tutustumassa. Olkaa lapsiryhmän mukana pari päivää.



Itselläni on kokemusta kolmesta päiväkodista ja neljästä eri lapsiryhmästä erilaisella kokoonpanolla. Missään näissä ryhmissä ei juostu, kiljuttu ja riehuttu. Kaikki ryhmät oli jaettu leikkeihin ja toimintoihin, lapset istuivat nätisti ja odottivat hienosti vuoroaan.



Enkä nyt todellakaan yritä kaunistella asiaa. Yhdessä näistä päiväkodeista oli nimittäin järkyttävä vajaamiehitys esim. ulkona tai hoitopäivän aikaan. Silti lapset eivät riehuneet ja homma toimi. Aikuisena vain vähän hirvitti hoitohenkilökunnan jaksaminen, kun kaikesta piti suoriutua lähes yksin. Onneksi laitosapulaiset auttoivat tiukoissa paikoissa, ja toisesta ryhmästä tuli hoitajia, kun siellä haettiin puolipäiväläiset pois.



Esim. nuorimman lapseni ryhmässä on 16 lasta, joista alle 3-vuotiaita on 4. Hoitajia näille lapsille on 3. Silti maanantaisin ja perjantaisin vain puolet lapsista on paikalla, kaikissa ruokailutilanteissa tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin on laitosapulainen neljäntenä auttamassa (yksi lapsista on alle vuoden ja kaksi tarvitsee välillä apua syömiseensä). Pukemistilanteissa jälleen on laitosapulainen auttamassa. Nyt tästä ryhmästä on ollut yksi hoitajista jo pidempään sairaana. Kiertävä lastentarhanopettaja on tullut tutuksi ja osaa talon tavat (kunnassamme siis sijaisina toimivat nämä). Välillä tämä sijainen on toisessa ryhmässä sijaisena, ja joskus lähtee kesken päivän, kun lapsimäärä vähenee.



En pidä siitä, että hoitajia on ulkoilutilanteissa liian vähän, mutta arvostan sitä työtä, mitä he tekevät ja miten rehellisesti he kertovat tilanteestaan. Saan todellakin selkeän kuvan päiväkodin toiminnasta ja osaan käyttää silmiäni myös asioiden toteamiseen. Päiväkodin johtaja on kertonut sijaistilanteista ja siitä, miten välillä esim. isompien ryhmässä (lapsia 21) yksi lastentarhanopettaja oli pääasiassa vastuussa lapsista, mutta kun lapsia oli paikalla 16 ja heidät oli jaettu kolmeen pienryhmään eri tiloihin leikkimään, sujui vahtiminen helposti. Isoin ryhmä (7 lasta) leikki päiväkodin salissa, joka on keskellä taloa keittiön, päiväkodin johtajan ja muiden henkilökuntatilojen välissä. Lasten leikkejä pystyi valvomaan useampi aikuinen. Toinen ryhmä piirsi pöytien äärellä (4 lasta) ja heti viereisessä tilassa oli kolmannen ryhmän leikit, ja lastentarhanopettaja partioi näiden kahden tilan välissä (eli hänen vastuullaan oli 9 lasta). Laitosapulainen sekä muiden ryhmien aikuiset tulivat auttamaan pukemis- ja ruokailutilanteissa. Lapset viettivät paljon aikaa ulkona.



Eihän se ollut helppoa kenellekään, mutta kun ei ollut muuta keinoa. Mitä meidän vanhempien pitäisi tehdä? Ilmoittaa töihin, että en tule, kun lastani vahtii tänään joukko keittäjiä, laitosapulaisia ja mahdollisesti eskariopekin? Luotan siihen, että kaikki henkilöt talossa ovat aikuisia ja siksi turvallisia lapselleni. Olen itse nähnyt, miten tiukasti talossa noudatetaan rutiineja ja miten kaikki siirtymät ovat rauhallisia ja hallittuja vajaallakin miehityksellä. En ole asiaan tyytyväinen ja olen ilmoittanut siitä varhaiskasvatuksen johtajallekin, mutta en turhaan räksytä hoitajille tai päiväkodin johtajalle asiasta, jolle he eivät voi yhtään mitään. Enkä pidä lapsen päiväkotia turvattomana tai vaarallisena.



Vajaamiehityksellä voisi sattua jotain kamalaa, mutta niin voisi sattua ihan täydelläkin miehityksellä. Niin voisi sattua kotonakin. Jos joku laiminlyö tehtäviään ja se kamala olisi vältettävissä, ilman muuta olisin raivoissani. Mutta se, että lapseni kaatuu ja lyö päänsä tai tipahtaa keinuista ei todellakaan olisi ollut estettävissä, vaikka hoitajia olisi ollut kuinka paljon lisää tahansa. Muunlaisia onnettomuuksia ei juurikaan voi tapahtua, koska vajaamiehityksellä päiväkoti ei lähde retkille eikä silloin askarrella (sakset) eikä tehdä mitään temppuratoja. Arki on silloin leikkimistä sisällä ja ulkona, ja järjestyksen ylläpitoon panostetaan kunnolla.



Arvostan lasteni päiväkotien työntekijöitä. Tiedän, että he tekevät parhaansa. Olenhan sen itse nähnyt.