Lue keskustelun säännöt.
Toisten lasten syöttämisestä.
23.08.2011 |
Meillä on 4 lasta joiden kavereita meillä on harva se päivä. Ruoka-aikana tarjoamme ilman muuta myös kavereille ruokaa. Totta kuitenkin on, että aina ruokaa ei tehdä isoja määriä ja silloin ei tarjota, mutta kysytään ainakin että haluaako leipää tms. Ihan joka päivä meillä ei kaverit syö, mutta kun meillä ovat niin ruoka tarjotaan. Jos nyt ovat tuntitolkullakin yhdessä maillä tai pihalla, niin on kait se nälkä vieraidenkin kakaralla. En ole koskaan laskenut ruokailuille hintaa, vaikka ollaankin yhteiskunnan mittapuun mukaan oltu köyhyysrajan alapuolella useita vuosia. Nyt tosin olen saanut töitä ja voidaan paistaa kavereille niitä pihvejäkin, ei tosin joka päivä =)
Kommentit (7)
Asumme talossa, joka on miehen kotitila ja siksi hänen suvulleen koti.
Tietenkin koko sisarusparvi on tottunut tulemaan tänne syömään kuin konsanaan kotiinsa, ja ennen minua äitinsä tekemää ruokaa. Koko sisarusporukasta vain yksi hoksasi joskus ihmetellä sitä hommaa ja itse älysi kysyä, että onko ruokaa jos tulevat. Muut vaan kävelivät kattilalle.
Minä koin suurimmaksi ongelmaksi sen, että etukäteen ei koskaan voinut varmasti tietää, tuliko syömään 3, 13 vai 30. Siinä sitten mielikuvitusta, vettä ja suolaa käyttäen tarjosin sapuskaa sillä joukolle, joka kulloinkin pöytään tuli.
Täällä on todellakin ollut tapana ruokkia vaikka kaikki kulkumiehetkin, siis edellisillä emännillä. Minulle ei tuota yleensä mitään vaikeuksia ruokkia omien lisäksi puolikymmentä naapurikakaraa, kunhan tiedän sen etukäteen.
Valmistan usein jotain halpaa ja helppoa lasten herkkua välipalaksi tai jälkiruuaksi, jota he syövät, ja sisäfilepihvit säästyvät meille itsellemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme talossa, joka on miehen kotitila ja siksi hänen suvulleen koti.
Tietenkin koko sisarusparvi on tottunut tulemaan tänne syömään kuin konsanaan kotiinsa, ja ennen minua äitinsä tekemää ruokaa. Koko sisarusporukasta vain yksi hoksasi joskus ihmetellä sitä hommaa ja itse älysi kysyä, että onko ruokaa jos tulevat. Muut vaan kävelivät kattilalle.Minä koin suurimmaksi ongelmaksi sen, että etukäteen ei koskaan voinut varmasti tietää, tuliko syömään 3, 13 vai 30. Siinä sitten mielikuvitusta, vettä ja suolaa käyttäen tarjosin sapuskaa sillä joukolle, joka kulloinkin pöytään tuli.
Täällä on todellakin ollut tapana ruokkia vaikka kaikki kulkumiehetkin, siis edellisillä emännillä. Minulle ei tuota yleensä mitään vaikeuksia ruokkia omien lisäksi puolikymmentä naapurikakaraa, kunhan tiedän sen etukäteen.
Valmistan usein jotain halpaa ja helppoa lasten herkkua välipalaksi tai jälkiruuaksi, jota he syövät, ja sisäfilepihvit säästyvät meille itsellemme.
että yleensä soitan heidän vanhemmilleen, saako X syödä meillä vai onko teillä kohta ruoka. Joskus nimittäin on käynyt niinkin, että naapurin lapsi on vetäissyt ison annoksen ruokaa ja heti perään on kotoa soitettu syömään. Naapurin perheenäiti ei aina ole ilahtunut, kun lapsi on sanonut syöneensä jo. Ymmärrän sen ja siksi varmistelen.
Tosin kaikki meidän lasten leikkikaverit ovat sen verran pienisyömäisiä tyttöjä, että ruokaa riittää aina mainiosti useammallekin. Jos sen sijaan olen varannut vaikka tortilla-ainekset tai muuta sellaista ruokaa, jota ei voi jatkaa mitenkään, käsken naapurin lapset ruoka-aikana kotiin.
niin tarjotaan kavereille, jos ei ole, ei tarjota
sama koskee mahdollisia aikuisvieraita, onhan se nyt aika helppo sanoa että tarjoaisin ruokaa mutta kun en ollut varautunut vieraisiin eikä meillä käy ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärtäisi
kauheen vaikeaksi te nyt tämän asian väännätte :D
vieraille tarjotaan aina, jos itsekin jotain syödään. Yleensä meillä kavereiden vanhemmat kyllä huolehtivat, että lapset menevät ruoka-aikaan kotiinsa syömään, joten ei meillä ruokavieraita joka päivä ole. Joskus taas ihan sovitaan, että joku kaveri voi syödä meillä, jotta ei tarvitse leikkejä sen takia keskeyttää ja vanhemmatkin tietävät, että lapsi saa meillä ruoan.
Mulle ei tulisi mieleenkään koskaan sellainen, että meillä olisi kotona joku vieras (lapsi tai aikuinen) ja vain oma perhe istuisi ruokapöytään! Musta se on käsittämätöntä! Jos on joku perheen juhlahetki tai tärkeämpi yhteinen ruokailu ja siihen ei haluata ulkopuolisia, niin lähettäisin kyllä silloin kaverit kotiin. En odotuttaisi jossain toisessa huoneessa. Meillä vielä nämä "juhlapäivälliset" on sitä, että on ainakin kolme ruokalajia ja pöydässä istutaan helposti vaikka pari tuntia, niin miten ihmeessä joku kaveri voisi sen ajan odotella jossain toisessa huoneesssa...?!?!?
En ole mistään erityisen varakkaasta perheestä, mutta ruoassa ei ole meillä säästetty ja vieraille on aina tarjottu, siinä ei ole pihistelty. Eikä musta tavallinen kotiruoka nyt niin kallista ole, etteikö sitä olisi vara tarjota kavereillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ruokailu on perheen välinen hetki.
Lasten kaverit voivat mennä kotiin syömään jos on nälkä.
Ja toivon ettei minunkaan lapsille anneta ruokaa naapurissa. Teen kyllä heille itse ruuan kotona.
Eri asia on sitten mehu + keksit yms. Jos niitä on tarjolla niin olen sanonut että saa ottaa ja niitä laitan joskus isommalle porukalle.
Ja jos meille tulee lapsia hoitoon tai lapsemme ovat hoidossa jossain sovitun ajan niin silloin asia on eri.
kans kaverit saavat välipalaa, ei ruokaa.