JYYLI huhuu...
Toivottavasti löydät tämän viestin täältä : ) Meinasin jo yks päivä huhuilla sua täällä,kun huomasin,että iso teilläkin iso vauva : )
Mulla ei tuota sokerijuttua huomattu raskausaikana, onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! Tyttö oli 4 päivää lastenosastolla sokeritipassa syntymänsä jälkeen. Se otti kyllä voimille.Painoa mulla tuli lähes 30kg, mutta 26 on jo lähtenyt. Eli turvotusta turvotusta!
Nimeä ei meidän tytöllä vielä ole, ristiäiset 27.11.
Tutulta kuulosti noi teidän kuulumiset... Meillä syödään kans koko ajan, varsinkin illalla. Vatsavaivoja on ollut, nyt ehkä helpottaa (kopkop)
ja yöt on nukuttu vaihtelevasti. Tutti ei millä kelpaa ollenkaan.
Miten sulla meni synnytys? Olikos se niin, että tämä on teidän esikoinen?
Nyt kuuluu kutsuhuuto..TAAS ; )
Terveisin Kipa
Kommentit (6)
Oli varmaan rankkaa maata valvomossa kun vauva oli aivan muualla, vaikkakin hänet useasti viereen saitkin. Mä pääsin onneksi heti kaavinnan jälkeen osastolle ja vauvan sain heti viereen. Toki poika oli ekan yön vauvalassa, kävi vaan syömässä kaksi kertaa. No oli sitä itse aika väsyksissä kun edellisen yön oli oikeastaan kokonaan valvonut.
Meidän poika sai pisteitä 7-9-9. Väristä meni yksi piste ja hieman veltto oli aluksi siksi vain 7 pistettä.
Pojan verensokereita seurattiin kans osastolla, mutta pysyi kondiksessa kun sai ruokaa tarpeeksi. Mun maito ei vieläkään piisaa, mutta onneksi lisämaidon antaminen on vähentynyt. Olis niin helppoa vaan tissitellä, nyt pitää pullojakin keitellä. Vaikka onhan se hyvä että osaa syödä pullostakin, kaverin vauva ei syö pullosta ollenkaan.
Se on hurjaa että joillakin tuo istukka on niin lujassa, että pitää oikeen leikkuriin viedä. Itsellä istukka syntyi 10 minuutissa.
Mulla kätilö painoi ennen kaavintaan menoa kohtua ja sieltä aivan syöksähti verta, lääkäri oli vielä mun jalkopäässä ja sai osansa siitä syöksystä... no olis varmaan muutenkin joutunut vaatteensa vaihtamaan.
Hyvin meidän poitsu kasvaa neuvolassa viime keskiviikkona painoksi saatiin 7450g, pituudeksi 62,5cm ja pipoksi 42 cm. Poju vastaa jo noin 5 kk ikäistä. Toivottavasti oppii nopeasti kävelemään voi meinaan olla selkä lujilla...
Kuulumisiin...
-Jyyli-
Meidän neiti kasvaa aika maltillisesti... Viikko sittn oli 6viikkois neuvola.Mitat oli 59cm ja 5630g. Eli syntymämittoihin on tullut lisää vasta 3cm ja 450g. Tuntuu tosi vähältä, mutta kuulemma ihan normaalia näillä sokerivauvoilla. Esikoinen oli samanikäisenä saanut pituutta jo 8cm ja painoa 1,3kg.
Joo, esikoinenhän tämä poika on. Sairaalassa eivät muistaneet että olisi koskaan ensisynnyttäjä synnyttänyt noin suurta alakautta. Kuulemma 5,3 kilosen on joku synnyttänyt ja sekin on ollut toissynnyttäjä.
Mullahan synnytys jouduttiin käynnistämään kun ei mitään tapahtunut itsellään ei sitten supistuksen supistusta. Torstaina menin sairaalaan ja sain cytoteciä ei mitään iloa, perjantaina jatkettiin cytotecillä ja olin jo luopunut toivosta ja luulin että leikataan kun sitten pe-iltana, kymmenen maissa, sairaalassa meni vedet. Supistukset alkoi samantien.
Lapsivesi oli aluksi vaaleanpunaista, mutta muuttui vihreäksi. Pikkuinen kai säikähti supistuksia ?? Kärvistelin osastolla noin puoli neljään saakka ja sitten mentiin saliin että sain ottaa ilokaasua. Supistukset paheni kokoajan ja viiden jälkeen sain epiduraalin. Se oli aivan mahtava, vei kivut täysin. Samalla aloitettiin oksitosiini (epiduraali kai heikentää supistuksia)
Olin tuossa vaiheessa noin 5 cm auki.
Kätilö sanoi jo alkuvaiheessa että imukuppia tullaan käyttämään ja poikkipöytää, koska on niin iso vauva kyseessä (silloin luultiin että olis jotain 4,7kg, mitä painoarviossa oli saatu).
Yhdeksän aikaan olin melkein täysin auki joku reuna oli vielä. Sain ruveta tekemään harjoitusponnistuksia. Tositoimet alkoi ennen kymmentä. Paikalle tuli synnytyslääkäri ja lastenlääkäri, lastenlääkäri siksi, kun vesi oli vihreää.
Imukuppi asennettiin heti kun sen vaan vauvan päähän sai laitettua, tuntui aika ilkeältä. Minä ponnistin aina noin 3-4 kertaa supistuksen aikana, mutta homma ei oikeen meinannut edetä. Lääkäri sanoi jossain vaiheessa että kaksi supistusta vielä koitetaan ja sitten kiiruulla leikkuriin.
No tulihan se pää sieltä ulos, mutta poika jäikin hartiosta kiinni. Mies sanoi jälkikäteen että niillä tuli pieni paniikki siinä vaiheessa. Takaisinhan sitä ei enää saanut. Paikalle hälytettiin kaksi kätilöä lisää. Toinen painoi mahan päältä ja toinen laittoi mulle suuhun jotain dinit-suihketta joka rentouttaa alapäätä. Poika saatiin kuin saatiinkin onnellisesti maailmaan.
Lääkäri sanoi kuultuaan pojan painon, että jos olisi tiedetty, olisi ehdottomasti heti leikattu ilman käynnistämisen yritystä.
Pojan vasen käsi oli aluksi vähän veltto ja mustelmilla, mutta pelaa nyt ihan moitteettomasti. Onneksi ei tarvinnut solisluita katkoa.
Itselle tehtiin tosi iso eppari ja vielä repesin II-astetta, onneksi leikkaus kohdasta. Menetin 1,3 l verta ja hemppa putos 70:een, lisäksi jouduin kaavintaan, kun kohtuun jäi jotain ylimääräistä. Se tehtiin spinaalipuudutuksessa joka vei täysin tunnon navasta alaspäin.
Kätilö kärräs mut osastolle.
Istumaan en pystynyt eikä suositeltukaan sairaalassa kuin toisiksi viimeisenä päivänä, sittenkin vaivoin renkaan kanssa. Haava kyllä parani äkkiä, kahden viikon päästä istuin jo aivan normaalisti.
Sain sairaalassa vielä neljä pussi verta, kun tuo hemppa putos noin alas.
Olihan se aikamoinen kokemus, sanottaisko erittäin tapahtumarikas. Mulle ei kuitenkaan jäänyt mitään kammoa ja uudestaan voisin mennä vaikka heti. Mä sanoin jo raskauden alkuvaiheessa, että en ota mitään paineita synnytyksestä ja luotan henkilökunnan ammattitaitoon. Tietysti joku heikkohermoisempi olisi ollut ensimmäistä ja viimeistä kertaa asialla.
Kaikki on ihmetellyt miten on noin ison voinu edes synnyttää alakautta, mutta minkäs teit kun etukäteen oli tarkoitus saada " vain" 4,7 kg:nen korkeintaan.
Että näin....
jäi vielä mainitsematta, että ponnistusvaihe kesti tunnin ja koko synntys alusta loppuun 12h ja 15 min.
Aika hurja kokemus sulla on tuo synnytys ollut! Mutta hyvä ettei jäänyt mitään kammoa, uskallat koitokseen vielä toistamiseen ; )
Ei ison vauvan synnyttäminen välttämättä ole ollenkaan kamalaa. Minulla ainakin tämä toinen synnytys oli paljon " helpompi" , tai ainakin kokemus oli positiivisempi. Esikoinen oli kooltaan vain 51cm ja 3530g.Aika kirppu tähän " Justiinaan" verrattuna. Esikoinen syntyi kättärillä. Silloin käynnistettiin yliaikaisuuden takia.Synnytys kesti 6,5 tuntia.Lapsivesi oli vihreää.Istukka ei irronnut,jouduin käsinirroitukseen ja menetin verta 3,8litraa. Kaikki kuitenkin meni muuten ihan hyvin ja toivuin nopeasti.Epparia ei tehty,enkä revennyt, 1tikki tuli sisäpuolelle.
No, taas jouduttiin käynnistämään,koska painoarvio oli 4,6kg, eikä vauvalla ollut mitään kiirettä ulos.. Menin sairaalaan tiistaina.Koko päivä tipassa,muttei yhtään supistusta.Keskiviikkona pidettiin välipäivä ja sekös pänni. Ymmärsin kuitenkin kun lääkäri selitti,ettei halua käynnistää,kun salit oli täynnä ja minä olen erityistarkkailtava edellisen synnytyksen ison vuodon takia.
Torsta-aamuna puhkaistiin kalvot. Lapsivesi vihreää.Vasta puolenpäivän maissa alkoi supistella ja siinä vaiheessa soitin miehen paikalle. Avautumisvaihe oli toooosi piiiitkä. Otin pcb-puudutuksen kahden maissa,silloin 5cm auki.Tuo puudutus ei auttanut yhtään ja laittaminen sattui. Vauvan KTG oli jäykkä, ei siis pudonnut, mutta vauva nukkui synnytyksen aikana.Siksi laitettiin mulle glucos-tippa. Kolmelta laitettiin epiduraali.Viideltä otettiin vauvasta mikroverinäyte päästä. Ehkä synnytyksen kamalin vaihe,kun piti kivuta gynekologin " tuoliin" . Näyte ehti lisäksi hyytyä,joten jouduin tuoliin 2 kertaa. Vauvan happitilanne oli kuitenkin hyvä. Vähän vaille seitsemän oli 8cm auki ja myös mulla paksu etureuna,jonka lääkäri kävi painamassa pois edestä. Lääkäri oli lähes koko loppuajan paikalla ja myös lastenlääkäri häly-tilassa,koska sydänäänet junnas niin tasaisesti.
Sitten loppuikin supistukset,vaikka olin tipassa.10cm oli auki,mutta meikäläinen olis voinu ruveta nukkumaan, tai lähteä vaikka kotiin : )
Yli tunnin huilasin! Klo.20.50 alkoi viimein ponnistuttamaan.Ponnistusvaihe ei ollut läheskään niin kauhea kuin esikoista ponnistaessa.Tietysti oli jo vähän kokemusta ja tuolla Tammisaaressa aivan ihana h.kunta.Kätilöt tsemppas tosi upeasti.Tyttö imettiin,kun pää oli syntynyt.Vaikeaa oli,kun ei saanut ponnistaa! Tyttö syntyi klo.21.05 ponnistusvaihe siis 15min. Sai 9 pistettä ja sitten selvisi nuo huimat mitat.Lääkäri sanoi,että olis leikattu jos olis tiedetty.
Äh, nyt pimu herää. Jatkan tarinaa kun kerkeän... Tätä tekstiä kun tuntuu riittävän ; )
nyt pikaisesti kirjoittaa jutun loppuun...
Eli mihinkäs jäinkään...
Pieni I asteen repeämä tuli,johon tarvittiin 1 tikki. Myös häntäluu oli pitkään kipeä, ehkä murtui?? Mutta siis tosi pienillä " vaurioilla" selvisin. Lastenlääkäriä ei paikalle tarvittu,koska tyttö oli niin hyväkuntoinen. Leikkurin sänky oli jo tuotu valmiiksi huoneseen ja kätilö painoi vatsaa,ettei verta kertyisi. Esikoisen synnytyksessä kun oli iso vuoto ja istukka ei irronnut. Nyt ei jääty odottelemaan vaan aika pan lähdettiin leikkuriin. Ehdittiin sentään soitella mummit ja siskot yms ja kertoa huimat mitat! Vuoto alkoi matkalla leikkuriin, yhteensä 2,5litraa. Istukka oli tosi tiukassa, ei olis millään tullut itsestään. Pääsin vasta aamulla osastolle, onneksi tyttöä tuotiin monta kertaa mulle valvomoon.
Perjantaina sitten selvisi tämä sokerijuttu.Tytön verensokeria oli yöllä seurattu, eikä pysynyt,joten joutui lastenosastolle. Siellä oli sokeritipassa ja " pakkoruokinnassa" maanantaihin asti. Se oli aika rankkaa.Kävin itse hoitamassa ja imettämässä.Kovin paljon tyttö ei jaksanut imeä.Oli niin kylläinen sokeritipasta ja isoista maitoannoksista(62ml kolmen tunnin välein) johtuen. Maanantaina pääsi takaisin synnytysosastolle ja keskiviikkona kotiin.
Eli aika koettelemus oli meilläkin! Mitään kammoa tms ei kyllä tullut.Kaikinpuolin positiivinen kokemus ja tuo Tammisaaren synnäri on kyllä aivan mieletön paikka! Voisin tehdä kolmannen ihan vaan siksi,että pääsisin sinne vielä ; ) Paitsi,että sitä ollaan säästösyistä sulkemassa,hullua!