Helluntailaisen ja ateistin suhde - voiko onnistua?

vaatii tietenkin suurta avarakatseisuutta puolisoilta. Samoin itsehillintää esim riidoissa. lapstenkasvatuksesta kannattaa sitten keskustella moneen kertaan etukäteen.

on parempi, etteivät menisi yhteen, koska se voi olla heille molemmille kovin raskasta.

Mutta jos ovat menneet naimisiin, pysykööt yhdessä, jos ei-uskova suostuu uskovan kanssa asumaan. Itse tunnen monia ateistipuolisoita, jotka ovat tulleet uskoon kun on ollut uskovainen puoliso. Ja se ei ole ollut mitään toisen mieliksi tapahtunutta feikkausta vaan todellista sydämen uskoa.

Suureksi osaksi suhteitten onnellisuus perustuu siihen, että millaisen perusturvan on lapsena onnistunut muodostamaan.

on parempi, etteivät menisi yhteen, koska se voi olla heille molemmille kovin raskasta.

Mutta jos ovat menneet naimisiin, pysykööt yhdessä, jos ei-uskova suostuu uskovan kanssa asumaan. Itse tunnen monia ateistipuolisoita, jotka ovat tulleet uskoon kun on ollut uskovainen puoliso. Ja se ei ole ollut mitään toisen mieliksi tapahtunutta feikkausta vaan todellista sydämen uskoa.

että ei onnistu omana itsenään?

että se uskova kestäisi ajatuksen siitä, että puoliso joutuu kadotukseen ja syöttää vielä samaa tarinaa lapsillekin.



Itse olen ateisti ja voisin elää sellaisen uskovaisen kanssa, jonka uskonto ei suuremmin vaikuta normaalielämään. En jaksaisi minulle perusteettomia kieltoja tai hankalia tapoja (vaikka nyt alkoholin nauttimisen paheksuminen tai hyvin tiukat ruokavaliosäännöt). Toisaalta en ole koskaa ollut rakastunut uskovainseen, joten en tiedä mille mutkalle sitä taipuisi.

Mutta arvaan että olisi todella vaikeeta. Luulen että liian vaikeeta. Helpompikin parisuhdekin kun on saatavilla monilla. Joko siinä uskova vähän maallistuu tai toinen tulee uskoon, vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa. Uskovilla on paljon vähemmän valinnanvaraa, jos ettii samanhenkistä, koska 98% suomenki väestöstä ei paljoa kristinuskosta välitä.

Riippuu varmasti molempien intohimosta asiaa kohtaan. Jos toinen oma ns tapauskovainen, ei rukoile tai käy kirkossa niin ehkä sitten voisi onnistuakin, mutta vaikea uskoa että muuten onnistuisi.



Minä en ainakaan jaksaisi suhdetta jossa toinen haluaisi pitää kotonaan rukouspiirejä tai käydä joka viikko kirkon tilaisuuksissa.



Ja varmasti myös lasten kasvatuksessa tulisi ongelmia, jälleen toki riippuen kuinka kiihkeästi molemmat pitävät oman "uskontonsa". Harva hyväksyy että lapsille opetetaan totuutena jotain sellaista, jota itse pitää täytenä satuna. Tai toisin päin; en usko että uskova ihminen pitäisi siitä, että hänen lapsilleen opetetaan, että kaikki mihin hän uskoo ja pitää tärkeänä, ei ole totta.

Edellyttää ainakin sitä että kumpikaan ei ole ankaraa hihhulisorttia tyyliin ääri-"vapaa-ajattelijat".

JOs pystyy kunnioittamaan toista ja toisen vakaumusta. Ehkä sitte.

Maailmankatsomukset ovat niin erilaiset, että ristiriitoja tulee väistämättä. Kumpi sitten joustaa? Jaksaako kumpikaan pidemmän päälle?

Itse en moiseenr yhtyisi. Kyllä elämänkumppanilla pitää ehdottomasti olla samanlainen arvomaailma.

ja voisin kuvitella suhteen ei-kiihkoisen ateistin kanssa. Olennaista suhteessa olisi molemminpuolinen kunnioitus toisen vakaumusta kohtaan ja taito tehdä tarvittaessa kompromisseja.



Näin siis minulla, mutta en usko että kovin äärilaitoja edustavien ihmisen suhde toimisi.

Periaatteessa toki voi onnistua mutta niiden hankaluuksien vuoksi esim raamattu ei suosittele näitä liittoja. Siis tarkemmin sanottuna Paavali ei suosittele niitä. Jossain kohti sanotaan jotenkin että mitä yhteistä teillä on niiden kanssa jotka eivät usko, ja puhutaan siitä että ei uskovan aisapariksi ei kannata ryhtyä. Se ei ole kiellettyä mutta sitä ei suositella.

Tunnen yhden parin joissa toinen on Kristitty, käy kirkossa jne, mutta toinen ei ole. Hyvin onnellisia ovat. Kumpikaan ei painosta toista. Se riippuu niin ihmisen luonteesta mutta uskovalla tosiaan on myös se näkökanta että se että toinen ei usko ei ole eron syy. Itseasiassa mikään ei ole eron syy paitsi uskottomuus.

Ei varmaankaan onnistu.



Jo naimisiinmenokin tuottaisi ongelmia. Ateistille ei sovi kirkkovihkiminen ja usein uskikset haluaa kirkossa vihille.

Itseasiassa mikään ei ole eron syy paitsi uskottomuus.