Miksi minulla on aina kauhea morkkis juhlien jälkeen?

mitenkään hirveästi ottaisikaan, silloinkin kun ei ola mitään pahoinvointia tai pääsärkyä. Ns. henkinen krapula. jostain luin, että johtuu jostain serotoniinitasojen laskusta aivoissa juomisen seurauksena. On melkein ikävämpi kuin fyysinen krapula.

Siksi ei huvita enää juhliakaan. Olen hirveän ujo ihminen, ja kun juhlissa otan lasin tai pari viiniä ja tulen iloiseksi ja puheliaaksi, jälkeenpäin ahdistaa käytökseni, vaikkei siinä mitään vikaa ollutkaan. Ja tulee kyllä selvinpäinkin ollessa sama fiilis. Aina siitä, töppäsinkö jotenkin. Aina tulee jälkeenpäin olo, että lavertelin liikaa. Vaikka siis puhun ihan järkeviä normijuttuja.

Kylläpä helpotti lukea, että muitakin samanlaisia löytyy...

tuon takia en juhlissa enää ota oikeastaan mitään, korkeintaan lasin-kaksi viiniä illan mittaan.



Henkinen krapula tulee jo vähänkin enemmästä, vaikka ei tosiaan mitään älytöntä humalaa tai muistin menettämistä jne.



MInulle ei vain yksinkertaisesti alkoholi sovi, vaikka niin kovasti punaviinistä pidänkin, täytyy vaan tyytyä siihen lasilliseen.

ja tuo piirre on vain pahentunut vanhenemisen myötä!



Olen todella puhelias kun juon alkoholia ja vaikken koskaan ota kännejä tai tee mitään tyhmää, tulee seuraavana päivänä aina morkkis siitä, että olen puhua papattanut koko ajan ja ehkä sanonut jotain tyhmää/en antanut muille suunvuoroa/jotain muuta.



Käyn baareissa niin harvoin, että kestän tuon henkisen krapulan, mutta ei se kivaa ole.

täälläkin. Tää vain pahenee iän myötä ja nykyisin tunne voi tulla ihan tavallisesta kahvittelustakin kaverin kanssa. saatan vatvoa päiviä, mitä sanoin ja loukkasinko toista vahingossa jollain sanamuodolla.



Ajattelin että kyse on tuosta serotoniinista (ja alkoholin kanssa varmaan onkin), mutta alan kallistua siihen, että minulla on muitakin henkisiä ongelmia asian suhteen.

Mukava kuulla, että on muitakin. Mutta onko tämän tosiaan pakko paheta iän mukana, miten tästä pääsisi eroon?

ja ei liity alkoholiin mitenkään. Jos kutsun meille vieraita, (ja meillä käy melko paljon, eli ei ole mitään tottumattomuutta!), tai on synttärit tai vastaavaa, vatvon ainakin seuraavan illan kaikkea sanomisiani nimenomaan siinä mielessä, että jos olen loukannut toista, nauranut hänelle luullen jotain asiaa vitsiksi vaikka toinen onkin ollut tosissaan, tai vitsaillut itse jotenkin toiselle herkästä aiheesta tai ollut liian puhelias/puhunut itsestäni liikaa/ en huomioinut muita tarpeeksi...

Ihan kauhea vitsaus.

ja kuitenkaan tietääkseni EN ole koskaan toiminut mitenkään erityisen loukkaavasti tai mitään rimanalituksia muutenkaan. olen peruskohtelias, puhelias, ehkä vähän "hullumpi" kuin keskivertoihmiset.

Masentavaa. Olen luullut, että muut kärsivät ainoastaan kännitoilailusta. Lohduttaa, että muutkin voivan selvinpäinkin kokea näin.

Aivan kuin minun ajatuksiani! Yhteistä myös se, että pahenee iän myötä..



Joskus olen kyllä oikeasti nolannutkin itseni puhumalla jotain hölmöyksiä ja tai esim kompuroimalla humalassa. Mutta useimmiten tämä nolous on ihan turhaa ja usein tulee minullekin ihan ilman alkoholia! Juuri kuten muutama kuvasi, että mietin sitä olenkohan nyt loukannut jotain puheillani tai puhunut muuten noloja.



Kateeksi käy ne ihmiset, jotka eivät osaa hävetä vaikka aihettakin olisi!

Itsellä tullut vanhemmiten pahemmaksi tuollainen ahdistus. Eipä tule paljoa juhlittua sen takia.