Olenko ainoa, joka ei kertakaikkiaan jaksaisi lähteä vauvan kanssa ulkomaanmatkalle

Kun lapsi alkaa liikkua ja juosta, sitten se vasta hankalaa on!

En lähtisi, enkä lähtisi ylipätään pienien lasten kanssa reissuun. Väsyttävä ajatuskin.

no ihmisillä on aika erilaiset voimavarat. Sinulla lienee aika lailla sekä henkistä että fyysistä väsymystä jos koet normaaliarjenkin raskaaksi. Usein just esikoisen kanssa käy noin, vasta jälkeenpäin huomaa, että kaikki aika ja energia meni haahuiluun.



Oma kokemus, että yhden pienen vauvan kanssa on kaikista helpointa matkustaa. Rinta suuhun ja vaippoja kassiin. Pienen tarpeet on aika yksinkertaisia.



Hankalin matkustusikä on 1-2 -vuotiaat. Liikkumishalut on kovat, kärsivällisyyttä ei ollenkaan. Suullisesti ei pysty paljoa ohjaamaan, kun lapset eivät yleensä vielä puhu itse kovin hyvin tuossa iässä. Turhautumat tulevat vain itkuina. Päiväunien ajoituksella on suuri merkitys tuossa iässä.

meillä lapsi ei ole vielä edes syntynyt, mutta tiedetään jo miehen kanssa ettei lähdetä pitkiä reissuja tekemään pienten lasten kanssa sillä haluamme pitää ne lomana. Lapset kuitenkin kaipaavat paljon huomiota ja väsyneenä alkavat kitistä niin loma siinä vaiheessa kaukana meidän mielestämme.

Jopa romanttinen japanilainen illallinen onnistui loistavasti, kun vauva nukkui hiljaa ja tyytyväisenä rattaissa päydän vieressä ja vanhemmat söivät sushia ja joivat olutta!

onko omasta mielestäsi jotain pahaa siinä, että et matkusta? Itse olen matkustanut muutaman kerran vauvan (helpon!!!) kanssa jopa yksin, en kylläkään kaukomatkalle vaan Eurooppaan ja se on onnistunut ihan hyvin. 2-vuotiaan kanssa viikko etelässä oli rehellisesti sanottuna HELVETTIÄ, mutta monien olen kuullut siinäkin onnistuvan. Kunpa saisin pyyhittyä koko viikon pois mielestä...



Älä stressaa, parempi pysyä kotimaassa kuin stressailla itsensä hengiltä ennen matkaa ja matkan aikana. Joskus se vauva kasvaa ja sitten voitte yhdessä tai erikseen matkustella.



Ja joo, olen imettänyt lentokoneessa ja Eiffelin tornin juurella, sillähän se vauva parhaiten rauhoittuu.

ja lentokoneessa istuminen vauva sylissä. Koettu on, ja thats it. Valitettavasti mun ystäväpiirissä on henkilöitä, joiden mielestä lapsen henkinen kehitys ilmeisesti estyy ellei se pääse alle 1-vuotiaana vähintään kahdeksi viikoksi Thaimaahan ja mielellään kaksi kertaa vuodessa.

No, jokainen tyylillään, mutta minä en jaksa enkä ennenkaikkea viitsi. Kun tässä lasten syntymisen välillä on ollut lomia, jolloin olen ihan oikeasti saanut lomailla ja ottaa rennosti, en takuulla viitsi tohottaa enää vauvan kanssa.

että mitä raskasta siinä on? Ja mikä on pieni vauva? Me tehtiin ensimmäinen ulkomaan matka, kun vauva oli 4 kuukautta. Kreetalle mentiin ja kaikki sujui hienosti, vaikka kyseessä oli vielä erikoiskorviketta juova pullovauva, joten syöttäminenkin vaati järjestelyjä. Sen jälkeen lensin vauvan kanssa kahdestaan yhteen eurooppalaiseen kaupunkiin moikkaamaan kaveriani. Hienosti meni. 8-kuisen kanssa otettiin äkkilähtö Kanarialle, aivan ihanaa. 10-kuisen kanssa kaupunkiloma ei ollut aivan niin hyvä valinta. Liikkumisen opettelu oli kovimmillaan, joten päivät pitkät rattaissa ei oikein huvittanut häntä.



Kaikki on minusta matkoilla paljon helpompaa, kun eihän siellä ole sitten niitä normaaleja kotihommia niskaan painamassa.



Mutta mä olenkin tosi sopeutuvainen ja kekseliäs ja rakastan matkustamista. Kuten lapsenikin.

ja lentokoneessa istuminen vauva sylissä. Koettu on, ja thats it. Valitettavasti mun ystäväpiirissä on henkilöitä, joiden mielestä lapsen henkinen kehitys ilmeisesti estyy ellei se pääse alle 1-vuotiaana vähintään kahdeksi viikoksi Thaimaahan ja mielellään kaksi kertaa vuodessa.

No, jokainen tyylillään, mutta minä en jaksa enkä ennenkaikkea viitsi. Kun tässä lasten syntymisen välillä on ollut lomia, jolloin olen ihan oikeasti saanut lomailla ja ottaa rennosti, en takuulla viitsi tohottaa enää vauvan kanssa.

Mikään ei käy.

Jo ajatuskin väsyttää. Meillä on 4 lasta, ja jokaisen vauva-aika on ollut sen verran töisevää, että en olisi halunnut minnekään ulkomaille. Olis varmaan mennyt ulkomaanlomat ihan hukkaan. Olen kokenut rentouttavammaksi olla vauva-aikana enempi kotona. Jokainen kuitenkin tyylillään. Myös vauvat erilaisia, samoin äidin vointi. yöunet ym.

Pelkkäa ajatuskin tuo tuskanhien ohimoille :/. Enkä rehellisesti sanottuna ymmärrä miten se olisi vauvan edun mukaista, että sitä retuutetaan toiselle puolelle palloa. Minä kuulun niihin, jotka uskovat kodin olevan kaikista paras paikka ihan pikkuiselle. Kyllä sitä maailmaa saa avarrettua myöhemminkin :).

tahi haittaa vauvalle, mutta musta oli ihanaa havaita, että vauvan kanssa matkustaminen onnistui ihan helposti. Rakastan matkustamista ja siitä luopuminen olisi kirpaissut liikaa. Onneksi ei tarvinnut. Meillä yksi salaisuus kaiken onnistumisessa lienee, että rutiinit ja rytmit pidettiin samanlaisena matkallakin. Lapsi oli vauvasta saakka hyväuninen ja hyvin säännöllinen rytmiltään. Niinpä matkoillakin nukuttiin ilman ongelmia.



Minä siis en koskaan vauva-aikana ajatellutkaan, että matkustaisin siksi, että lapsi siitä jotenkin hyötyy. Matkustin omaksi ilokseni ja vauva kulki siinä mukana ihan niin kuin arjessa ja elämässä muutenkin.



Nyt kuusivuotiaana matkustan jo lapsenkin vuoksi. Hän oikein pyytää, että voidaanko mennä jonnekin matkalle :-). Maailman ihaninta matkaseuraa ja kuukauden päästä me lähdetäänkin pienelle Euroopan matkale ihan kaksistaan.

Esikoinen oli 3kk, kun lähdettiin viettämään appiukon 50v synttäreitä Karibianmeren risteiylle, pojan serkut olivat tuolloin 2kk, 1v ja 2v ja meillä vauvojen vanhemmilla oli helppoa, mutta 1v ja 2v olivat todellisia kiitäjiä ja koko ajan piti vahtia..

Toisen kerran esikoinen pääsi lentokoneeseen 6kk ikäisenä, kun mentiin kaverin häihin Irlantiin, vietettiin sitten häiden jälkeen kuukausi kierrellen Irlantia autolla.



Toiseksi vanhin oli ekan kerran koneessa 4kk ikäisenä, mentiin Rodokselle kahdeksi viikoksi. Ei mitään ongelmaa. Toisen kerran pääsi koneeseen 8kk ikäisenä, kun mentiin kahdeksi viikoksi Kaliforniaan moikkaamaan kavereita, oltiin viikko San Diegossa ja toinen viikko San Franciscossa.



Keskimmäinen oli 5kk, kun lähdettiin viikoksi Nykkiin ja Orlandoon. Hyvin jaksoi "kierrellä" kaupungilla viikon verran, käytiin siis museoissa (isompien lasten ehdoilla tietty) jne. Ja hyvin meni Floridassakin, käytiin huvipuistoissa, vesipuitoissa jne. Ja oltiin rannalla.



Toiseksi nuorin oli 7kk, kun lähdettiin kahdeksi kuukaudeksi kiertämään Australiaa. Lennot ym. muut sujui hyvin, mutta pidimme välilaskun Singaporessa.



Kuopus on nyt vuoden ja käynyt kaksi kertaa ulkomailla; 2kk iässä kavereiden häissä Münchenissä ja käytiin samalla reissulla Itävallan puolella Innsbruckissa. Ja toisen kerran pääsi Yhdysvaltoihin (jälleen kerran NYC, jossa oltiin viikko ja toisen viikon oltiin Bostonissa kavereiden luona).

Oho! Mä olisin onnellinen, jos tuossa olisi mun matkat koko elämäni aikana!