Olenko outo, mulla ei ole parasta kaveria/ystävää?

saan syyttää siitä itseäni. Mutta ne 3 jotka minulla on ovat kaikki tasa-arvoisia eli kukaan ei ole bestis.



Ja mieluusti ottaisin aivan uusiakin ystäviä, koska niitä ei ole koskaan liikaa.

olen vielä oudompi,mulla ei ole yhtään ystävää eikä kaveria.

varsinkin jos sinulla ap on monta kaveria, joku aina mieluisin?

Ja olen todella surullinen siitä! Mies ja lapsia on, mutta ei ystäviä. :'( Olisi ihana joskus kahvitella jonkun kanssa.

jolla ei todellista ystävää ole, on vain tuttavia ja työkaverit (toki kiitollinen niistäkin) mutta ei oikeen ketään jonka kans vois käydä kahvilla, shoppailemassa jne - baarit ei kiinnosta.

Ystäviä on, ja hyviäkin ystäviä, mutta en pidä missään tärkeysjärjestyksessä.

Joskus tulee nähtyä enemmän yhtä kuin toista, yleensä kyse on elämäntilanteesta tai käytännön jutuista (esim asuinpaikka tms), silti en voisi ajatella, että tuo on tärkeämpi kuin tämä.



Mustasukkainen en ole ollut kavereistani koskaan...

Elämässäni on mieheni lisäksi vain yksi ihminen, jolle voin puhua ihan kaikesta. Siis todella, ihan kaikesta. Hyviä ystäviä on kyllä muitakin, mutta tuo yksi on kaikkein läheisin.



En tiedä miten tuo ap:n mainitsema hauskanpito muiden kanssa liittyy tähän. On ihan luonnollista, että vaikka tuo yksi on läheisin ja luotetuin, en omista häntä eikä hän minua, vaan vietämme aikaa myös muiden ihmisten kanssa ihan vapaasti. Tuollainen yksinoikeus ystävään on ehkä enemmän pikkutyttöjen juttu.



Enkä kylläkään koskaan puhu "parhaasta ystävästä" tai alleviivaa sitä, että hän on mielessäni eri sarjassa kuin muut. Mutta itselleni jako on selvä.

että yksi entinen kaverini (ja tästä syystä juuri entinen) oli hyvin mustasukkainen, enkä koskaan voinut kertoa, missä olen kenenkin kanssa ollut, koska sen jälkeen sain kuulla pitkään ”tekeväni vain muiden kanssa hauskoja asioita ja laiminlyöväni häntä”. Nykyisille kavereilleni voin aivan hyvin kertoa, kenen kanssa olen ollut ja missä, samoin kaverini kertovat, missä ja keiden kanssa ovat olleet, enkä ajattele, että he olisivat jotenkin nyt pettäneet minua. -ap-

[quote author="Vierailija" time="19.08.2011 klo 15:38"]

Niin, tuossa se jo tulikin. Onko muilla aikuisilla naisilla muka edelleen paras ystävä? Mulla on tosi paljon ystäviä, mutta kukaan heistä ei ole yli muiden. Tai no, oikeastaan mulla on 3 eri rinkiä: kaverit, hyvät kaverit ja tosi hyvät kaverit, mutta siltikään mulla ei ole bestistä. Pidän jopa jossain määrin outona, jos joku aikuinen (>30-vuotias) nainen sanoo, että joku on hänen paras kaverinsa. En myöskään ole kateellinen, jos joku ystäväni kertoo pitäneensä hauskaa jonkun toisen ystävänsä kanssa, koska se ei ole multa pois. Tällöin kaverini taas sietää minunkin naamaani paremmin, kun hänellä on välillä ollut muutakin seuraa, ja minusta tuntuu, että samoin ajattelevat kaikki minun kaverini, ettei heillä ole bestiksiä. Olenko kuitenkin väärässä, koska aika uusi tuttavani, juurikin 40-vuotias, puhuu koko ajan, miten hänen ”paras kaverinsa” sitä ja tätä. Ihmettelin hieman, koska kukaan muu ei tällä iällä ole moista termiä käyttänyt.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oon itekki tyttö jolla on monta kaveria mutta juuri kun sain päätettyä parhaan kamuni, hän petti mut...-.-

tulin koulust ja soitin mun ¨parhaan kamun¨ mutta hänellä oli kamu, nimittäin hänen uusi bestis.. se sano mulle et en voi alkaa koska o sen serkun kaa mut mä tunnistin sen... se oli meijän luokan parhaan oppilaan ääni! se mun "besu" unohti kännyn päälle ja ne jutteli:

EB = entinen besu  BUB besun uus besu..

BUB : miks me ei voija alkaa sitä?

EB : ei jaksa .. se on nii ääliö.. oikeesti se luulee olevansa mun bestis!!

Nii se loppu.. koko ystävyyssuhde..

♥: Kokenut Kopeloija Besujen Kanssa K.K.B.K

Et ole outo. En pidä edes itseäni outona vaikkei mulla ole aikuisiällä ollut yhtään ystävää eikä kaveria. Eikä nekään toisaalta ole outoja joilla on yksi paras ystävä tai suuri määrä kavereita.

Tarvitseeko aikuisillakin olla se paras kaveri? Bestis?

Olen lähes nelikymppinen, eikä mulla ole ollut lukion jälkeen parasta kaveria. Enkä ole sitä kyllä ihmetellytkään.