Missä elämänvaiheessa/millä tuilla ajattelit, että voiko raha oikeasti tulla näin helposti?

kerran joskus 14- tai 15-vuotiaana. Oikeasti raadoin mansikkamaalla jonkun 2-3 viikkoa. Keräsin "rahaa" päivässä noin 100 MARKKAA eli 2-3 viikossa sain jotain 2000 - 3000 markkaa (eli noin 400 - 500 euroa tai vähän alle). Mun mielestä se oli aivan älyttömän paljon rahaa ja olin suorastaan repinyt rahaa niistä mansikkapensaista. Se oli ihanaa. Ostin yhdet farkut, uuden lampun huoneeseeni, jotain CD-levyjä jne.



Ja tosiaan pitkälle talveen se mansikkapellolla tienattu raha riittikin, kun ei ollut mitään elinkustannuksia maksettavana. Niin rikas en ole koskaan tuntenut olevani :-)



Vieläkin pidän mansikoiden poimimisesta. Ja töiden tekemisestä ylipäänsäkin, vaikka suhteessa noin hyville palkoille en ole enää koskaan päässyt (kun siis ajattelee, mitä eläminen maksaa).

ja olin ulkomailla työllistämiskurssin harjoittelussa. Sain tuon ansiosidonnaisen päälle vielä puolet ulkomaan verottomasta päivärahasta. Ja harjoittelupaikka maksoi asuntoni. joskus 90-luvun lopulla (en ollut palkkatuloihin vielä suuremmin tottunut) kun kuitenkin sain ansiosidonnaista päivärahaa

saatu palkka tuli helposti, oli lisäksi mukava työyhteisö ja työ. Samoin kesätöissä puutarhalla.



Nykyisin saan työmarkkinatukea ja asumistukea. Aivan helvetillinen tappelu oli että sain työkkärin määrittelemään itseni työttömäksi ja kelan laskemaan työssäoloehdon oikein. Ja saa pelätä ilmaisiin töihin passitusta, jolloin talous painuu taas todella kuralle.

jouduin leikkaukseen ja sairaslomalle. Silloin lapsilisät loppui 16-vuotiaana, joten minäkin sain sairauspäivärahaa omavastuupäivien jälkeen. Siihen aikaan tuokin oli mahdollista.

Mun vanhemmat ei antaneet mulle rahaa kun olin teini, muutin omilleni heti kun olin 18v, ja sain yli 400e kk sossusta käyttörahaa + vuokrat. Sain ekaa kertaa ostaa elämässä vaatteita ja kenkiä yms ihanaa ja paljon!

vaiheessa. Olen maksanut veroja, ja tuet ovat minulle kuuluneet silloin kun olen niitä saanut. Eikä niitä ole koskaan kahmalokaupalla tullut.



Yhdessä työssä sain hyvää palkkaa työn vähyyteen nähden, mutta en siltikään tuntenut itseäni lusmuksi sillä työtilanne oli palkkaajani tiedossa kyllä.

että raha olisi tullut helposti.

kun olin ennen äitiyslomaa 1,5 kk palkallisella saikulla (ihan syystä kylläkin) ja sitten sain vielä 3 kk palkkaa.

mutta 2 kaltaiset ihmiset tai siis heidän tarinansa saa mulle ahdistusoireita. Siis alkaa henkeen ottaan ja tulee sellainen aggressiivinen olo. Miksi jotkut käyttävät systeemiä noin väärin? Tämä ei toimi tämä yhteiskunta tällaisilla tavoilla!

Siis tämä yhteiskunta toimii nimenomaan sellaisilla tavoilla, että yhdessä maksetaan veroja ja tarvitseville annetaan esim. eläkettä. Eihän tuossa ollut mitään väärää. Luuletko, että eläkkeelle pääsee huvikseen?

En todellakaan ymmärrä näitä ahdistujia "tukien väärinkäyttäjistä". Ensinnäkään väärinkäyttäjiä ei ole juuri lainkaan. Toiseksi, mitä helekutin järkeä on kadehtia huonommassa osassa olevaa? Kolmanneksi eiväthän ne rahat ole sinun! Ihmiset ajattelevat jotenkin oudosti, että ilman näitä "lusmuja" he saisivat itse enemmän rahaa, vaikka ei se niin mene. Ja sitä ei ymmärretä yhtään, että nämä sosiaalituet luovat esim. turvallisuutta, myös sille joka on maksupuolella. Paitsi niin, että turva on itsellekin vastaavassa tilanteessa, myös niin, että kadut eivät ole täynnä kerjäläisiä ja rikollisia...

Jotenkin niin uskomattoman yksisilmäistä ja itsekästä ajattelua. Kuitenkin verovaroilla on jokainen saanut ja saa vaikka mitä, koulutuksesta ja terveydenhuollosta kunnallistekniikkaan. Puistoja huolletaan, katuvalot palaa, moottoritiet on kunnossa jne.

mutta 2 kaltaiset ihmiset tai siis heidän tarinansa saa mulle ahdistusoireita. Siis alkaa henkeen ottaan ja tulee sellainen aggressiivinen olo. Miksi jotkut käyttävät systeemiä noin väärin? Tämä ei toimi tämä yhteiskunta tällaisilla tavoilla!

Siis tämä yhteiskunta toimii nimenomaan sellaisilla tavoilla, että yhdessä maksetaan veroja ja tarvitseville annetaan esim. eläkettä. Eihän tuossa ollut mitään väärää. Luuletko, että eläkkeelle pääsee huvikseen? En todellakaan ymmärrä näitä ahdistujia "tukien väärinkäyttäjistä". Ensinnäkään väärinkäyttäjiä ei ole juuri lainkaan. Toiseksi, mitä helekutin järkeä on kadehtia huonommassa osassa olevaa? Kolmanneksi eiväthän ne rahat ole sinun! Ihmiset ajattelevat jotenkin oudosti, että ilman näitä "lusmuja" he saisivat itse enemmän rahaa, vaikka ei se niin mene. Ja sitä ei ymmärretä yhtään, että nämä sosiaalituet luovat esim. turvallisuutta, myös sille joka on maksupuolella. Paitsi niin, että turva on itsellekin vastaavassa tilanteessa, myös niin, että kadut eivät ole täynnä kerjäläisiä ja rikollisia... Jotenkin niin uskomattoman yksisilmäistä ja itsekästä ajattelua. Kuitenkin verovaroilla on jokainen saanut ja saa vaikka mitä, koulutuksesta ja terveydenhuollosta kunnallistekniikkaan. Puistoja huolletaan, katuvalot palaa, moottoritiet on kunnossa jne.

Eläkeläisi en kadehdi, mutta väärinkäyttäjiä todellakin on. On ihmisiä, jotka eivät laiskuuttaan tee työtä.

Osa ei halua aloittaa pohjalta ja toisaalta ei opiskeluunkaan riitä motivaatio. Kun kyseessä on perusterve ihminen, niin mikä avuksi? No, tiedän muutaman jotka ovat hakeneet tähän masennusdiagnoosin ja naureskelleet matkalla pankkiin. Siis näin ovat ainakin väittäneet, en tiedä oliko valhe koko diagnoosi.

Ja entäpä jos tuossa tilanteessa aletaan juomaan aina kun tulevat sossurahat? Sitten sanotaan, että alkoholismi on sairaus ja henkilö pääsee eläkkeelle. Siis missä kohtaa tulee yksilön vastuu itsestään vastaan?

Näen työssäni niin paljon ihmisiä, jotka ovat vain patalaiskoja tapauksia. Ja ei, kaikilla ei ole taustalla mt-ongelmia, jotka estäisivät työnteon. Tietysti mielenterveys horjuu kun vedetään kaljaa eikä elämässä ole rytmiä. Se on varma asia.

kyllästynyt ahkera vasuri

Saikkua ehkä, mutta silloin se tulee muualta kuin sinun veroistasi. Itselläni on vaikea persoonallisuushäiriö, krooninen keskivaikea masennus sekä toistuva ahdistuneisuushäiriö. Olen päässyt ainoastaan sairaslomalle pätkissä, vasta nyt (7v keskusteluhoitoa takana) puhutaan osa-aikaisesta kuntoutustuesta...

olen joutunut opiskelemaan toimeentulotuella koska en ollut oikeutettu vähään aikaan opintotukeen. jokainen kuukausi oli täynnä ressiä, aina sai jännittää että tuleeko kaikki rahat, onko toimeentulotuki evätty jostain syystä (aluksi jouduin tekemään oikaisuvaatimuksen, kun eivät olleet aivan ajan tasalla lainsäädännöistä) tai onko sitä alennettu. milloin jouduin selvittämään mitäkin turhaa ja epäolennaista, milloin pyydettiin liitteitä mitä ei ollut mahdollista saada jne. Tuo oli elämäni rankimpia aikoja sillä samaan aikaan piti opiskella enemmän kuin täysillä. Ja sossussa eivät todellakaan katso hyvällä opiskelijoita jotka sieltä hakevat rahaa. Kun vihdoin pääsin opintotuelle elämä helpottui, enkä ollut uskoa kuinka helppoa kaikki onkaan! Vuokranmaksua ei tarvinnut pelätä, vaikka sain vähemmän rahaa, koin että asiani olivat paremmin kuin ikinä, sillä tiesin että se raha tulee. ja opiskelukin maistui paremmin :)



en tiedä haettiinko kysymyksellä jotain muuta, esim työttömyyskorvauksia, mutta tämä on minun kokemukseni..

jossa asuminen, terveysmenot ym. ei maksaneet mitään, ja saatiin ruokarahaa 275e/kk.

Olen jo päättänyt lähteä tästä työpaikasta, ja nyt pitää vain odotella että löydän uuden. Siinä missä aiemmin painoin pitkää päivää ja stressasin, nyt teen minimin enkä kanna huolta siitä, miten projektit loppujen lopuksi onnistuvat, koska uskon etten kuitenkaan itse ole enää paikalla huolehtimasta siitä sitten joskus vuoden päästä.



Palkka on tietysti ihan sama kuin oli silloinkin kun vielä tosissani panostin työhöni.

En voinut uskoa, että työmarkkinatukea voi saada huimat 20 euroa arkipäivässä. Työelämävalmennuksessa sai vielä 8 euroa lisää. Tuntui paljon suuremmalta elintason kohoamiselta kuin se, että melkein vuoden työttömyyden jälkeen pääsin oikeisiin töihin. :)



Lusmuksi tunsin itseni opiskelun venyessä, mutta silloin kärvistelin kaikkien köyhyysrajojen alapuolella.

itkettää vieläkin, palkka oli kolme kertaa opintotuen suuruinen, asuin hyvällä paikalla olevassa solussa, ja sain tehdä oman alan töitä, välillä pitkiäkin päiviä painiskella juuri minua kiinnostavien kysymysten parissa.



Sinne kun pääsisi edes kuukaudeksi takaisin.

kaverikin sanoi, en ole koskaan näin helposti saanut rahaa. oltiin IT-firmassa, pelattiin golfia sisällä työpaikalla ja kehiteltiin juttuja, roikuttiin netissä ja palkka juoksi.

Opinnot oli ohi, mutta tutkinnon sain elokuussa. Olin kesän toimeentulotuen varassa ja voi sitä onnenpäivää! Ei ollut vuosiin niin paljon rahaa. Vuokran jälkeen jäi ihan oikeasti sen verran, että saattoi syödä monipuolisesti. Täytin kaapit vähän niinkuin katastrofin varalle ja hyllyt pursusivat kuivapapuja ja linssejä, tomaattimurskaa ja muuta säilyvää.

Mulla on kaksi kokemusta, en tosin itseäni lusmuksi ole kokenut.



Olin 1990-luvulla opiskeluvaihdossa englannissa ja siihen aikaan valuuttakurssit ja hinnat olivat sellaiset, että Suomen opintotuella ja täydellä opintolainalla eli aika hyvin Englannissa. Asuminen oli kallista, mutta kaikki muu ihan sikahalpaa.



Olen saanut lapset jo hiukan uraa tehneenä, joten äitiys-ja vanhempainrahat mulla on suurempia kuin monella palkka. Varsinkin esikoisen kanssa mun mielestä oli ihan käsittämätöntä luksusta, että mulle maksettiin tällaista rahaa ihan siitä ilosta, että sain vaan nuuhkia ihanaa vauvaa kotona. No on se kolmannenkin lapsen kanssa täysi ihmeellistä.

Lukiosta kirjoitettuani hain työttömyyskorvausta ja sain, mutta kaikki meni ruokaan ja laskuihin. Asuin yksin. Armeijasta en lähtenyt kertaakaan lomille, koska sillä päivärahalla ei makseta viikonlopun ruokia. Tyhjässä kasarmissa köllöttelin ja kävin ruokalassa syömässä ja varuskunnan kuntosalilla treenaamassa.