Kaksi biologista lasta on jo - seuraavaksi adoptio?
En ole asiaa vielä loppuun asti mielessäni ajatellut, mutta periaatteen tasolla olisin valmis adoptoimaan lapsen esimerkiksi Kolumbiasta sisareksi 1 ja 3-vuotiaillel lapsilleni. Onko tämän toteutuminen mahdollista, millaisin kriteerein valitaan adoptioperheet. KOROSTAN että en halua missään nimessä, että tämä olisi " pois" lapsettomilta pariskunnilta, jos lapsen saaminen adoptioteitse on Suomessa hankalaa muutenkin.
Mitä mieltä, tietoa kenelläkään?
Kommentit (2)
...kovin harvoilla adoptiovanhemmilla kun on ihan vauvaikäisiä lapsia, vaan aika monet tulevat vähän vanhempina...
Jos olette harkinneet adoptiota, niin kipinkapin neuvontajonoon vain. Tällä hetkellä adoptiolapsen saaminen kestää yleensä vuosikausia, kun jonot jo pelkkään neuvontaankin saattavat olla paikkakunnasta riippuen jopa vuoden, pari.
Adoptiolapsen saaminen ei ole teille ollenkaan mahdotonta. Kotimaista lasta ei saa jos on ennestään lapsia (bio- tai adoptio-), mutta monet muut maat antavat lapsia kyllä biolapsellisillekin pariskunnille. Oikeastaan se maavalinta lähteekin oman kiinnostuksen lisäksi siitä, minkä maan kriteereihin sovitte ja mistä maista tulee toiveidenne mukaisia (ikä, erityistarpeet, jne.) lapsia...
Sillä tavalla adoptiolapsi ei ole lapsettomilta pois, että kodittomia lapsia maailmassa on jatkuvasti enemmän kuin vanhempia on heille tarjolla.
Toisaalta monissa kohdemaissa (ja varsinkin niissä maissa, jotka eivät ole vielä edes kohdemaita) on ongelmia saada lapsia adoptiovapaiksi, koska ei ole tarpeeksi resursseja. Lapsiahan ei voi tuosta vain napata adoptioon, vaan on hyvin tarkasti selvitettävä lapsen tausta ja se, ettei hän ole lapsikaupan uhri tai ettei hänellä kuitenkin ole esim. sukulaisia, jotka voisivat ottaa hänet hoitoonsa. Vasta kun on täysin varmaa, että adoptio on juuri kyseiselle lapselle paras vaihtoehto, voidaan hänet vapauttaa adoptioon.
Suomessa taas ongelma ovat kuntien ja Pelan rajalliset resurssit neuvonnan antamisessa ja adoptiojärjestöjen ja heidän adoptiokontaktiensa vähäinen määrä, joka johtaa pitkiin jonoihin täällä kotimaassa. Se on sääli, koska silloin tavallaan olette " tukkeena" lapsettomille pariskunnille, koska olette heidän kanssaan samassa jonossa. Toisaalta minusta ei voi kuitenkaan koskaan ryhtyä jaottelemaan adoptiovanhempia " enemmän lasta tarvitseviksi" tai " vähemmän lasta tarvitseviksi" - adoptiossa kuitenkin ollaan etsimässä lapselle vanhempia eikä toisinpäin ja mitä enemmän tarjontaa on, niin sitä enemmän on myös valinnanvaraa.
Asian voi ajatella myös niin, että jos kaikki jättäytyisivät jonoista pois antaakseen toisille tilaa, niin mitään paineita resurssien kasvattamiseen ei tulisi, niitä ehkä jopa vähennettäisiin ja lopulta yhä harvempi lapsi saisi oman kodin. Tästä lähtökohdasta oma globaali lasten parhaasta lähtevä ajatukseni on, että mitä enemmän adoptiovanhempia on tarjolla, niin sitä parempia vanhempia adoptiolapset keskimäärin saavat ja sitä useampi lapsi lopulta saa kodin.
Tuolta adoptiopalstalta löydät varmaan tien ampiaisakan sivuille, mistä löydät tuhdin alkutietopaketin adoptiosta, kannattaa käydä lukemassa. Voivat ne sivut tietysti löytyä vaikka Google-haullakin.
Kävin vuosi pari takaperin muutamilla adoptiolapsia välittävien nettisivuilla (ainakin www.interpedia.fi) ja siellä oli aina eri maitten kohdalla kerrottu niitä kriteerejä. Eli siis riippuu paikallisestakin tahosta, että antavatko lapsia perheisiin, joissa jo biologisia lapsia.
Meillä on nyt kolme biologista lasta (kaikki alle 5v.) ja olemme joskus miehen kanssa haaveilleet myös adoptiolapsesta ulkomailta. Mutta minäkään en todellakaan halua, että se lapsi olisi " pois" lapsettomilta. Toisena vaihtoehtona on ollut sijaislapsen ottaminen perheeseen sitten, kun omat lapset vähän tästä kasvavat. Voihan se olla, että päädymme vielä sijaislapseen. Toisaalta se olisi ihana rikkaus, jos lapsi olisi ulkomailta. Voisi tutustua hänen kotimaahansa, kulttuuriin, kotimaansa kieleen jne...Mutta aika näyttää. Voihan sitä vielä harkita myös neljättä biologista lasta, mutta toisaalta maailma on äidittömiä ja isättömiä lapsia täynnä ja olisi ihanaa saada tarjota koti jollekin sellaiselle lapselle...
Tsemppiä teille pohdintoihin! Kiva, että löytyy muitakin samoin ajattelevia...Itse ainakin tiedän, että jos sanoisimme asiasta sukulaisillemme tai ystävillemme, niin pitäisivät meitä varmaan (ainakin aluksi) ihan kummallisina...