Lue keskustelun säännöt.
Petänkö tahtomattani? Antakaahan neuvoja pakkomielteestä eroon pääsemiseen
03.11.2005 |
Mulla oli lukioaikana erikoinen suhde yhteen luokkani pojista. Oltiin puolin ja toisin ihastuttu, mutta ehkä pojan ujouden takia mitään seurustelua ei ollut. Mutta selvästi lämmin suhde oli, muistimme toisamme mm. synttärinä. Aloin seurustella toisen kanssa ja myöhemmin poikakin toisen tytön kanssa. Oli kamala katella hänen pussailevan tätä toista, vaikka itse seurustelin vakavasti.
Olimme näissä suhteissä pitkään, vuosia. Kun itse erosin, otin heti yhteyttä tähän poikaan ja HÄNKIN OLI ERONNUT! Mutta ei ollut valmis alkamaan kanssani. Se oli kamala pettymys, heidän erotaan oli liian lyhyt aika. Pyörimme kuitenkin yhdessä, kävimme mm. risteilyllä isommalla porukalla ja kerran olin yötä hänen luonaan (sillonkin tuli tunkeilijoita sotkemaan kuviot). Kaipasin itse jotain vakavaa ja löysinkin elämäni miehen, nykyisen aviomieheni ja lasten isän, jota rakastan aivan hirveän paljon.
Mutta: Näen vieläkin unia tästä lukiokaveristani. Unissa aina pussailemme ja olen vielä herättyänikin aivan fiiliksissä...Mietin häntä jatkuvasti. En ikinä vaihtaisi tätä onnelista liittoani häneen, mutta miten pääsen yli näistä tunteista. johtuuko kaikki unet ja jatkuva typin miettiminen siitä, että en silloin aiemmin päässyt " häntä kokeilemaan" ? Välillä uppoudun niin kuvitelmiini, että lähes unohdan lapseni ja miehen, eli ihan kuin palaisin ajassa taaksepäin ennen perhettä, jolloin olin vielä valmis kaikkeen hullutukseen.
Niin, olemme meilailleet tässä välillä, mutta nyt hänestä ei ole kuulunut mitään. Ja minä lähetin hänelle eilen meiliä...Arvatkaa vaan, odotanko vastausta.
AUTTAKAA, TUNTUU JO KUIN PETTÄISIN MIESTÄNI!
Kommentit (6)
Näet pojasta unia vain siksi, ettet koskaan häntä saanut omaksesi. Usko kuitenkin pois; se poika ei varmasti olisi ollut yhtään parempi kuin nykyinen miehesi, ja totta tosiaan se poika olisi sinun kanssasi silloin muinoin jo alkanut seurustella, jos olisi oikeasti halunnut. Haikailut siis pois, ja yritä nauttia nykyisestä liitostasi! :) Unista sun ei tarvii potea huonoa omaatuntoa, mutta kunhan et nyt päivät pitkät siellä haaveile jostain poikasesta, jos sulla asiat on kerran muuten hyvin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haihattelen jotain outoa tunnetta, joihin aina unissa pääsen kiinni. Minulla ei todellakaan ole mitään syytä tai aihetta ajatella toista miestä, sillä aviomieheni on elämäni mies. Toisaalta on vaikea päästä irti tunteesta, kun se aina unissa palaa muistuttamaan.
Yksi asia vaivaa, pohdituttaa. Olen kaksi kertaa itse aloittanut toisen kanssa, kun tämä tyyppi ei ole tarttunut tilaisuuteen. Jos olisin odottanut, olisiko ratkaisu ollut toinen???
sinä teit niinku teit ja nyt elämäsi on sellaista kuin se on:) mulla on itellä vähän sama juttu yhden yläasteaikasen " poikaystävän" kanssa. (oon nyt 20:)) seurusteltiin sillon vähän aikaa, kunnes juttu loppui jostain syystä... ei sillon selvitelty asioita, mutta hän oli mustasukkainen kun löysin nykyisen mieheni... ei olla sen jälkeen paljoo puhuttu, mutta aina kun nähdään, niin tunnen jonkun ihme tunteen, jota en osaa selittää...:) kai se on joku kaipuu johonkin menneeseen, koska en varsinaisesti tunne kaipaavani juuri tätä kyseistä ihmistä:) ehkä mun teini-ikäni jotenkin " henkilöityy" tähän ihmiseen tai jotain:) olen kuitenkin onnellinen nykyisessä suhteessani, enkä missään tapauksessa haluaisi miehestäni luopua. näen kanssa joskus unia tästä tyypistä. hassua on se, että me saatetaan vaikka pussailla tms. mutta seksiin asti ei koskaan mennä... ehkä se johtuu siitä, ettei seksiin ehditty silloin " pienenäkään" :) pidä muistosi ja " pikkutytön unelmat" , mutta älä hukkaa tätä hetkeä pelkkään unelmointiin vaan elä elämäsi täysillä miehesi kanssa! niin minäkin teen:) tai ainakin yritän;D
mutta kumpikaan ei ole ehkä tarpeeksi rohkea tullakseen juttelemaan:) ehkä se on hyvä näin:)
Seurustelin puolisen vuotta pojan kanssa, johon olin ollut ihastunut yli vuoden verran. Rakastin häntä mielestäni paljon (tosin olin suhteellisen nuori, joten syvästä rakkaudesta nyt on ehkä turha puhua). Jätin hänet (en vielä tänäkään päivänä ymmärrä että miksi), kun meillä oli n. 2 kk ero meneillään, oltiin siis fyysisesti niin kaukana, ettei seurustelu onnistunut. Sitä päivää olen katunut. En tiedä oisko meistä koskaan tullut yhtään mitään, mutta en antanut edes mahdollisuutta. Tästä on aikaa jo noin 15 vuotta, mutta edelleen nään hänestä säännöllisen epäsäännöllisesti unia. Ja aina kun herään, niin mietin minkälaista se olisi voinut olla. Olen nykyään naimisissa ja meillä on lapsia, mutta koskaan sitä tunnetta mitä hänen kanssaan oli, en saavuttanut nykyisen mieheni kanssa. Liekö se on sitä tunteen tavoittelua, mutta haluaisin unohtaa nuo unet, ja olla siis näkemättä niitä.
Olet rakastunut rakkauden tunteeseen, juokset sellaisen perässä, jonka kuvittelet olevan jotain parempaa.
Jos tuo homma olisi ollut toteutuakseen, se olisi toteutunut jo silloin. Kohtalo keskeytti teidät. Poikakin olisi tehnyt jotain, jos olisi ollut toooodeeeella kiinnostunut. Kun oikeasti rakastaa, tekee sen eteen oikeasti jotain, vai mitä? Ja tässä ei ole tehty mitään muuta kuin haaveiltu ja lärytty.
Sinulla on hyvä mies, keskity häneen ja jätä hupsut Regina-haaveet taaksesi. Elämä on tässä ja nyt, miehesi rinnalla. Ei se ruoho aidan takana sen vihreämpää ole. Voit menettää kaiken, luokkakaverisi osoittautuukin pettymykseksi. Lakkaa ahdistelemasta häntä.