Mitä ajattelet yllätysvieraista?

Nimenomaan ahdistaa pienikin sotkuisuus, en edes tiedä miksi. Ei meillä ikinä hillittömän sekaista ole, mutta vähintään haluan imuroida koirankarvat ennen vieraiden tuloa, ja järjestää jotain tarjottavaa. Meillä ei ikinä ole mitään, siis mitään tarjottavaa, kun en leivo eikä ole mitään vieraskeksejä kaapissa.



Muutenkin olen sen sortin erakko, että mieluummin olen yksin kotona kuin viihdytän vieraita. Hullua! :D

Piipahtelukulttuuri on kadonnut kokonaan. Mua ahdistaa tää nykyinen aikuisten kyläily, jota pitää suunnitella viikkotolkulla ja etsiä kalenterista sopivaa saumaa, sen jälkeen hankkia viemiset, tai jos itse olet vastaanottavana osapuolena, teet mielettömät menut ja siivoat hulluna, jynssäät vessat ja vaihdat pyyhkeet. Miksei enää voi käydä kylässä niin, että vaan keitellään kahvit, lojutaan sohvalla ja jutustellaan mukavia?

kun olisi sellaista että ystävät piipahtelevat toistensa luona. Tää hyvinvointiyhteiskunta on kolkko ja yksinäinen paikka. Kaikki sosiaalinen toiminta nähdään vaivana ja siitä ahdistutaan ja koetaan paineita. Ahdistaa.

Lukuunottamatta erästä perhettä tuolta 150 kilsan päästä. Muuten nekin ottaisin vastaan mielelläni mutta kun ne on kännissä. Tulee tohon pihaan oluttölkit käsissä ja yleensä kuskina aina joku mulle ihan tuntematon. Kauhee kiire niillä on kokoajan, istuvat takit päällä ja ne tölkit edessä, ei normi kahvittelua tai sellasta.



Perussiistiä meillä on aina.

Laitan mielellään keittiön kuntoon ja hyvät tarjottavat. Enkä halua perua perheen omia suunnitelmia.

Kämppä meillä on aina ok, ja ei tarvitse stressata tarjottavista, kun vieraat tulevat yllättäin. Joskus tietysti, jos itsellä on jotain suunnitelmia, niin ei ole kiva.

periaatteessa, mutta riippuu toki keitä on ja mikä on muu tilanne kotona. Jos on ollut jo jotain suunnitelmia, niin ei ne yllätysvieraat kyllä niitä muuta, jos pystyy, saavat tulla mukaan suunnitelmiin - esim. jos vaikka luvattu lapsille pelata 2 tuntia lautapelejä, niin sitten vieraat saa pelata meidän kanssa 2 h lautapelejä tai lähteä kotiin...



Mutta mulle riittää se 5 min varoitusaikakin, lähinnä, että kysyvät sopiiko tulla. Jos ei ole mitään sovittu tai suunniteltu, niin aina saa tulla. Mutta silti kysyä mielellään ensin.

Kukaan ei ole niin törppö ja itsekäs kuin yllätysvieras. Jos meille haluaa kylään, täytyy ilmoittaa edellisenä päivänä. En tajua miksi jotkut yllätysvierailevat, voisiko joku selittää?

Saa tulla ja koti on sen näköinen kun on. Yleensä siistiä, mutta lehtiä ja läppäreitä lojuu olohuoneessa.

Tarjottavaa ei kummoista ole, mutta laitan sitä, mitä löydän.

Minuahan ne vieraat tulevat katsomaan, ei siisteystasoa.

Enkä edes millään tunnin varoajalla. Meillä on pienten lasten kanssa rutiinit aika samat aina, ja jos tulee esim. vieraita, mielelläni vähän siivoilen ja laitan jotain tarjottavaa sopivassa välissä, eikä hirveällä kaaoksella ja hässäköinnillä.

Silloin ei ole väliä, missä kunnossa koti eikä katastrofi, jos ei ole juurikaan mitään erityistä tarjottavaa. Enemmän stressiä tuottaa ennalta sovitut vierailut, jolloin oletetaan että kaikki on tiptop.

ylläreitä ja sovittuja

jos ei ole ilmoitettu että on tulossa.

kun olisi sellaista että ystävät piipahtelevat toistensa luona. Tää hyvinvointiyhteiskunta on kolkko ja yksinäinen paikka. Kaikki sosiaalinen toiminta nähdään vaivana ja siitä ahdistutaan ja koetaan paineita. Ahdistaa.

Yllätysvieraat - voi v###u mitä tampioita he ovat!!! Miten aikuiset ihmiset voivat olla niin yksinkertaisia, etteivät halua tai viitsi soittaa isäntäväelle etukäteen, että VOIKO teille tulla kylään, SOPIIKO teille kyläily? Vaan näitä tyyppejä iskee idea, että ajetaan autolla kymmenien, jopa satojen kilometrien päähän ja tungetaan ilmoittamatta toisen kotiin! Sitten rimputellaan ovikelloa tai soitetaan autosta, että nyt ollaan jo teidän pihassa. Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Toisen kotiin kutsumatta tunkeminen on röyhkeää! Jos isäntäväelle ei yllätyskyläily sovi, niin yllätysvieraat lähtekööt saman tien kotiinsa!

Kyllähän niitä vähän sääliksi käy, kun jäävät sinne oven taakse ruikuttamaan. En avaa ovea, jos ei ole etukäteen sovittu vierailusta.

En pidä siitä, jos tullaan kylään ilmoittamatta etukäteen. En avaa ovea yllätysvieraille.

Kuuluu hyviin käytöstapoihin kysyä, että sopisiko tulla käymään.

Riippuu vieraasta.

Olen sen verran väsyväinen ihminen, että melkein joka päivä haluan nukkua pikku päikkärit töiden jälkeen. Silloin ei  tarvi tulla, kiitos.

Ei ole tervetulleita. Tämä on ollut yksi asia, mikä on hiertänyt yhteenmuuttoa mieheni kanssa. Minä en halua yllätysvieraita enkä ylipäänsä tykkää tavata vieraita kotona vaan mieluummin lähden ystävieni kanssa ulos syömään, kahville tms. Hänellä taas on aina ollut "avoimet ovet" ja "the more the merrier" -asenne eli tykkää vieraista ja yllättäenkin saa tulla.

Kun satutte liikkumaan täällä päin, ajakaa ohi...

Olisi kiva kuulla yllätysvierailijoilta, että miksi he haluavat kylään pyytämättä ja yllättäen. Siis ihan, jotta ymmärtäisin asian. Itse kun en menisi edes pyytämättä, oma kynnykseni on jo siinä, että en todellakaan itse ehdota, että "minäpä tulen teille käymään". Minusta se pitäisi aina mennä niin päin, että kylään mennään vasta, jos kutsutaan. Tiedän kyllä, ettei se niin ole ainakaan maaseudulla, mutta haluaisinkin ymmärtää niiden ihmisten ajattelua, jotka nauttivat yllätysvieraista ja yllätysvierailuista.

Ja vielä omaa näkökulmaani: minulla menee työmatkoihin yhteensä kolmisen tuntia päivässä. Olen kotona illalla noin kuudelta, vielä myöhemmin jos pitää käydä kaupassa. En todellakaan jaksaisi heti vieraita. Kun olen elpynyt, alan tehdä iltaruokaa. Syömme puoli yhdeksän aikaan. En siis todellakaan haluaisi vieraita myöhemminkään illalla, koska en kehtaisi sanoa heille, että istukaa vaan rauhassa ja koettakaa viihtyä, me tässä syödään päivällinen ja samalla minä luen päivän lehden ja mies katsoo uutiset. Viikonlopuille on liiankin paljon ohjelmaa, joten ne viikonloput kun saa vain olla kotona, haluan todellakin vain olla kotona ja levätä. Syksyllä aloitan työn ohessa erään ammattitutkinnon opinnot, ja liikunnallekin pitäisi olla aikaa. Missä ihmeen välissä haluaisin ja jaksaisin vieraita?