oltiin nuorisopsykiatrian poliklinikalla yläkoululaisen kanssa ja

voi että miten se helpotti! Ei tietenkään niillä heti ole mitään apua antaa, mutta jotenkin niillä on siellä sellainen rauhoittava ilmapiiri, että kertokaa huolenne, me ymmärretään, me on nähty tämä kaikki ennenkin, me selvitetään miten tätä voidaan auttaa. Ja osaavat sulkeutuneen teininkin kanssa luovia, sekä sen, että lapsen kuullen ei hänen kaikkein ikävimpiä ongelmiaan tarvi muiden jauhaa moneen kertaan.



Huh.