Hotelliaamupalasta ajattelet...

Voi ei taas sitä tungosta ja älämölyä. Vihaan sitä, että aamu alkaa hässäkässä ja vieraiden ihmisten keskellä. Siunattu huonepalvelu onneksi pelastaa.

tai sit vaan että jahas, täytyis herätä...

"...kahvia. kahvia. KAHVIA! kahvia, kahvia..."

Viimeksi kun olin hotelliaamiaisella, ei siellä ollut ketään muita kuin minä ja mun mies, vaikka oli arkiaamu. Kello oli 6.30.

Varsinkin ulkomailla on tärkeeä tankata aamulla, että jaksaa kierrellä nähtävyyksissä koko päivän.

9.00 aikaan. Voi kiesus.

No ei kai siellä 6.30 olekkaan, mutta meneppä 9.00 aikaan. Voi kiesus.

Siksipä tuntuikin niin taivaalliselta olla kaksin isossa hiljaisessa salissa.

Pakko syödä pekonia ja nakkeja, munia kunnolla että jaksaa sitten iltaan asti, tuoremehua ja sämpylää.

Esim. ulkomailla olen ollut niin upeilla hotelliaamiaisilla, että silloin tuo a-vaihtoehto on lähempänä. Eksoottisia hedelmiä valmiiksi kuorittuina/pilkoittuina, kahvi tarjoillaan pöytään, leivät ja niiden päälliset on luksusta jne. Tuollaisella aamiaisella haluaa nauttia tunnelmasta ja erityisesti hienoista mauista.



Jos taas olen ihan perushotellissa, jossa ihan perusaamiainen, niin sillon yleensä ajattelen lähinnä, että pitääpä syödä paljon että jaksaa. Varsinkin näissä kotimaisissa ketjuhotelleissa on aina samat ruoat aamiaisella, eli ihan perustuotteita, ei mitään speciaalia.

Se on paljon, kun ei joudu sitä aamiaista itse tekemään! :)

napaan ja menoksi.

ehdottomasti ja tietenkin vähän beetä mukaan. Eli oijoi niitä ihanuuksia ja mätetään navan täydeltä koko rahan edestä.

mutta nyt kun en enää syö muuta lihaa kuin kalaa, olen siirtynyt B:n puolelle. Aika huonosti tahtoo tavallisista hotelleista syötävää löytyä.





Vesileppis taitaa olla ainut, jossa aamupalapöytä on ollut kasviksiin ja kalaan tyytyvällekin A.

Joskus on A, ilman kahvia tosin, mulle teetä. Joskus ehdottomasti B, mutta olen ollut myös hotellissa missä oli niin köyhät vaihtoehdot, että siellä se oli loppuviikosta C.