Poliitikot salaavat lastensuojelun rikoksia

Kriittistä tarkastelua ei kestä myöskään Jyväskylän sosiaaliviranomaisten päätös ulkomaalaisen naisen lapsen huostaanottamisesta heti synnytyksen jälkeen. Tuossa tapauksessa ylimalkainen ja tarkemmin perustelematon "ei kykene ilman jatkuvaa ohjausta huolehtimaan lapsestaan" -päätös sisältää jo itsessään ristiriitaisuuden: Jos äiti ei kyennyt ilman ohjausta huolehtimaan lapsestaan, oli viranomaisen velvollisuutena jo lastensuojelulainkin mukaan järjestää tarpeellinen ohjaus, ei ottaa lasta huostaan.

Päätöksen kiistaton mielivaltaisuus vahvistui muutamaa vuotta myöhemmin: äiti kykeni huolehtimaan huostaanotetun lapsen kaksi vuotta nuoremmasta sisaresta "ilman ongelmia", kuten sosiaaliviranomaiset itsekin tuomioistuimelle antamassaan lausunnossa vakuuttivat. Vanhemman sisaren huoltajaksi hänen ei vieläkään katsottu kykenevä. Ainakaan aiempaa huostaanottopäätöstä ei ole suostuttu kumoamaan lastensuojelulain selkeästä määräyksestä huolimatta.

Ilmeisesti ratkaistavaksi vaikeimpia asioita ovat huoltajakysymykset silloin, kun lasten eronneet vanhemmat eivät löydä yhteisymmärrystä. Asiassa vaikuttavia seikkoja tarkemmin tuntematta ulkopuolinen kykenee vain tunteenomaiseen mielipiteeseen, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä lapsen edun kanssa.

Aina ei oikeuden mahdollisesti oikeakaan päätös ratkaise asiaa lopullisesti eikä onnellisesti, vaan sen täytäntöönpanossa joudutaan turvautumaan viranomaisapuun. Näissäkin tapauksissa viranomaisen tulisi noudattaa hienotunteisuutta oman vallan näyttämisen sijasta. Vähimmäisvaatimuksena on lain noudattaminen ja mieluummin käyttää lakisääteistä oikeutta luopua toimenpiteestä kuin viedä se jääräpäisesti traumaattiseen voimannäyttöön.

Mitä noiden onnettomien tapausten estämiseksi tulisi tehdä??Niiden vähättely vain yksittäistapauksiksi on groteskia. Ne ovat noihin tilanteeseen ja olosuhteisiin joutuneille niin traagisia, että ainakaan viranomaisvirhettä niissä ei voi hyväksyä. Jos hallinnon selitetään yleensä toimivan hyvin, niin samalla on vastattava kysymykseen, kuinka montaa oikaisematta jätettyä epäonnistumista on vielä pidettävä siedettävänä.

Sosiaaliviranomaiset perustelevat usein ratkaisunsa tarkemmin yksilöimättömällä "lapsen edulla" ja väittävät, että pieni lapsi on helppo manipuloida. Lapsen erottaminen vanhemmistaan ei näytä lastenkotitutkimuksen valossa sittenkään olevan lapsen etu, vaan omat biologiset vanhemmat tulee lähtökohtaisesti katsoa parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Muut vaihtoehdot voivat olla vain erityisesti ja yksilöidysti perusteltuja hätäkeinoja.?Lapsen mahdollinen manipulointikin lienee paljastettavissa riittävän laajalla psykologisella seurannalla. Vai onko lastenpsykiatria Suomessa arvontaan verrattava tieteenala??Toisaalta, en näe kovin vaaralliseksi sitäkään, lapsi toimii sen henkilön eduksi, johon hän on voimakkaimmin sitoutunut. Jos tämä henkilö jostakin syystä ei miellytä sosiaaliviranomaista, ei toisenlaista ratkaisua voi selittää lapsen, vaan viranomaisen edulla.

Vetoaminen lapsen vanhemman tai vanhempien taloudelliseen tilanteeseen pitää sisällään tunnustuksen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Perustuslaissa säädetty oikeus välttämättömään toimeentuloon on subjektiivinen oikeus, jonka viranomainen on velvollinen turvaamaan niin lapselle kuin tämän vanhemmillekin. Tosiasiassa tuollaisella perustelulla tehdään periaatepäätös siitä, mikä on vähimmäistaso, jota heikommassa asemassa olevat katsotaan kykenemättömiksi huolehtimaan lapsistaan. Viranomaisten linjausten mukaan näyttäisivät esimerkiksi kaikki työttömyysturvan peruspäivärahaa nostavat tuomitun tuohon ryhmään.

Julkisuuteen tulee säännöllisesti tapauksia, joissa tehtyjä päätöksiä maallikon on mahdoton hyväksyä ja ymmärtää. Pidän pöyristyttävänä sitä, että lasten järkyttävimmätkin tragediat julistetaan viranomaisten harkintavaltaan kuuluviksi ratkaisua tarkemmin asianosaisillekaan selvittämättä ja yksilöimättä. Perustelujen ilmoittamatta jättämistä puolestaan perustellaan yksilönsuojalla. Jos noin on, niin lainsäädännössä on pahoja puutteita.