Te, joiden synnytys oli kuin kauhutarinasta - kertokaa

31h supistusten kanssa sairaalassa lapsiveden mentyä, en nukkunut lainkaan. 1,5h ponnistus, lapsi suoraan teholle (en saanut edes koskea), minulla alkoi massiivinen verenvuoto (3,5litraa) jolloin minut nukutettiin josta herättyäni minulle kerrottiin että koko väliliha, kohdunkaula, sulkijalihakset ja osa peräsuolta repesi. Pidätyskyvystä ei lupailtu mitään vielä. Vauva teholla keuhkokuumeessa lapsivesimyrkytyksen takia. Näin lapsen vasta seuraavana päivänä koska osastolla oli liian vähän henkilökuntaa eikä kukaan voinut viedä minua katsomaan lasta. Mieheni ei saanut minua viedä koska en saanut nousta sängystä. Lapsi siis syntyi aamulla ja koko päivän itkin kun en saanut nähdä lastani ja mietin joudunko olemaan koko loppuelämäni vaipoissa.



Oikeita kauhukertomuksia ovat mielestäni ne joissa lapsi kuolee.

mutta mulla kohdunsuu aukes 5sentistä 10 senttiin 5 minuutissa ja vauva tuli suunnilleen lennossa ulos. Sain tästä hyvästä IV:n asteen repeämät.

Vauva normikokoinen 51cm ja 3,5kg.

rv 32...

että mistä tällaiset kauhusynnytykset ovat johtuneet. Eli onko kyseessä täysin arvaamattomat tapahtumat vai onko osattu selittää jotenkin että tulevissa synnytyksissä niiltä voisi välttyä?



Ja te, joilla paikat pahasti vaurioituivat, miten parannuitte? Pystyttekö hankkimaan lisää lapsia?



tv: eräs synnyttämätön

repeämiini ei ollut muuta selitystä kuin isokokoinen vauva. Pientä haittaa vielä on, ilman- ja virtsankarkailua, mutta muuten olen parantunut repeämistä. Lääkäri lupaili ja henk.koht. suositteli sektiota seuraavalla kerralla.

pitkään (32 tuntia), epiduraali ei toiminut, en osannut ponnistaa, vauvan sydänäänet laskivat ja epäiltiin hapenpuutetta, kätilö oli tyly vanha akka ja olin ihan sekaisin ilokaasusta. Tuloksena kuitenkin hyväkuntoinen vauva, mulle iso repeämä, pierut pääsivät karkuun ekan puolen vuoden ajan ja yhdyntäkipuja oli yli vuoden.



Toka synnytys oli fyysisesti helppo, mutta synnytin kuolleen lapsen joten oli kamalampi kokemus kuin eka synnytys.

istukka ei irronnut vaan alkoi vuotaa verta. Vuotoa yhteensä 7 litraa, joten leikkaussaliin ja teholle.

En nyt jaksa selostaa koko ensimmäistä synnytystäni, mutta lääkärikin ymmärsi,

miksi päädyin toisen kohdalla pelkosektioon.

Myös kolmas lapseni tulee syntymään pelkosektiolla...

mutta kätilö oli joku psykopaatti, mielenvikainen ääliö, joka käytti valtaansa väärin.



Menin sairaalaan noin puoli kolme yöllä ja synnytyssaliin pääsin noin klo 03. supistukset olivat TODELLA kipeitä. Aiemman synnytyksen perusteella tiesin, että tulen vielä kipeämmäksi ja sitten on helvetti irti. Pyysin samantien epiduraalia. Kätilö NAURESKELI, ettei sellasta vielä tarvita. Sanoin, että synnytyksessä ei kauaa mene ja todella tarvitsen kipulääkettä.



Kätilö toistuvasti NAURESKELI, vähätteli kipuani, sanoi etten tiedä mitä OIKEA synnytyskipu on jne.. Makasin sängyssä ja huusin, en voinut liikkua. Heittelin tavaroita mitä käteeni sain, revin lakanoita jne.. (vaikea selittää) VAadin myös kätilön vaihtoa, mutta kätilö vain naureskeli, että ei tässä toista kätilöä tarvita. Enkä voinut tehdä mitään muuta kuin huutaa sängystä, kun olin niin kipeä etten voinut liikkua.



Kun kätilö oli katsellut karjumistani reilu tunnin ja tuli tarpeeksi lähelle, otin häntä rinnuksista kiinni. Hakuin kusipää huoraksi, lehmäksi ja kaikilla snaoilla mitä tiesin/keksin. Onneksi toki silti tajusin että nyt tein pahan virheen ja päästin irti. Kätilö pomppasi taaksepäin ja sanoi, että pitäisiköhän sulle sittenkin antaa kipulääkettä. Kysyi saako katsoa alapään tilanteen. Katsoi ja totesi: anteeksi.. sä oot nyt täysin auki, että voit ruveta ponnistamaan.



Kun vauva oli pihalla ja tilanne rauhoittunut, pyysin kätilöltä anteeksi, että menin henkilökohtaisuuksiin ja, että kävin vaatteisiin kiinni. Sanoin ettei sellaista olisi saanut missään nimessä tapahtua, olin vain niin tuskissani ja epätoivoinen.



Myös kätilö pyysi minulta anteeksi. Sairaalan papereissa oli jostain syystä lukenut että olen ensisynnyttäjä. Hän oli "fiksuna" kuvitellut, että ensisynnyttäjänä liioittelen kipujani, enkä todellakaan tiedä mitä se oikea synnytyskipu on. Hän oli ajatellut synnytykseni kestävän sen 12 tuntia.. ÄÄLIÖ!!



Synnytyssalissa olin siis noin 1½ tuntia, sillä lapsi synty 04.26.



Kätilö käyttäytyi silti väärin. Ihan sama oletko ensi vai uudelleen synyttäjä, KUKAAn ei tiedä miltä sinusta tuntuu ja kuinka kovana koet kivun. Myöskään kaikki ei synnytä sitä kahtatoista tuntia. Itse esikoisesta kerkesin olla sielä sairaalassa 2 tuntia ja synnytyksen kokonaiskestoksi merkattu 4 tuntia.



Tein valituksen ja ainakin huomautuksen sai ja ainakaan ei ole enää kyseisessä sairaalassa töissä.



Tajusin kyllä, että nyt kävi

Synnytin kolmipäisen hirviön jolla oli jalkapohjassa kilpikonna