Lue keskustelun säännöt.
Mä en enää jaksaisi olla kenenkään äiti.
15.08.2011 |
En ole mielestäni koskaan ollut äidiksi haluavaa tyyppiä mutta niin vain 3 lasta sain.
Esikoinen nyt 15v ja kaikki muu paitsi koulu tuntuu menevän päin honkia. Ihanteenaan on olla mahdollisimman epänormaali. Esittää irc-galleriassa tupakoivansa( livenä ei tupakoi, haistaisin sen kyllä,) ryyppäävänsä ja olevansa syömishäiriöinen.
Tänä aamuna kun lähtivät kouluun, tajusin että tulen olemaan tosi onnellinen kun lähtee kotoa.
Mä olen väsynyt, kaipaan rauhaa ja harmoniaa
Kommentit (3)
Käyt sellaisia läpi elämässäsi vähän väliä, mutta jotkut kirpaisevat enemmän kuin toiset. Ehkä sinussa on hiukan kontrollifriikin piirteitä siinä mielessä, että kun et kykene kontrolloimaan, toivot, että sitä asiaa (ihmistä) ei olisi näköpiirissäsi. Sellaista laiskan kontrollifriikin vikaa...
Itse olen samanlainen. Huomaan, että minun on vaikea hyväksyä lapsissani piirteitä, joita en heissä halua olevan. Esim. toinen lapseni on reipas, kovaääninen, peloton, rajukin, mutta en osaa kohdata noita piirteitä vaan yritän kovasti muovata hänestä hiljaista, rauhallista nössökkää sen sijaan, että saisin nuo piirteet kanavoitua johonkin rakentavaan touhuamiseen ja opettaisin lapselleni, miten hän voi luonteellaan tehdä paljon hyviäkin juttuja. Minun tavallani raukka saa vain huonon itsetunnon, ja itsetuntoa olen aina pitänyt tärkeänä, kasvatukseni punaisena lankana. Asiaa ei auta lainkaan se, että olen ns. ammattikasvattaja, joka osaa työssään kasvattaa noita rajuja lapsia oikeaan suuntaan mutta ei sitten kotona. Kun on niin vaikea itselle myöntää, että oma lapsi on sellainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koen samaa avuttomuutta kuopukseni kanssa, uritän vimmatusti muuttaa, mutta siis niin turhaan, eihän se niin mene. Teiniä jaksan ihan helposti!
tunteet ovat äidille sallittuja.
ja kaikki äidit kaipaavat rauhaa ja harmoniaa.
ole onnellinen että sulla on terveet?(näin oletin) lapset, jotka tosiaan joskus lähtevät kotoa.