Kun keskustelet jonkun kanssa, toisteletko keskustelukumppanisi nimeä?

Ainoastaan lapsiani puhuttelen usein nimeltä, ja he käyttävät vastaavasti paljon äiti-sanaa.



Sitten taas Ranskassa ollessani huomasin, että sikäläiset käyttävät keskustelukumppanin nimeä puheessa paljonkin. Ranskalainen kaveri piti sitä jopa hämmentävänä, kun itse en sitä tehnyt.

tekee aina niin. Työn kautta keskustelemme välillä. Se on periaatteessa mukava ja kohtelias mies, mutta mä en täysin pysty ottamaan sitä tosissaa, kun se puhuu niin kummallisesti.



"Jos sä Mirkku tykkäät tästä Mirkku näin, niin me tosiaan voidaan hoitaa Mirkku tää asia juuri tällä tavoin. Miten on Mirkku, miten tehdään?"

"älä sano mun nimeä!"

"älä sano mun nimeä!"

Sanomalla että älä sano mun nimeä. Miksi kaikki pitäis niin hankalasti tehdä.

"älä sano mun nimeä!"

Sanomalla että älä sano mun nimeä. Miksi kaikki pitäis niin hankalasti tehdä.

Siis vaikka tän ketjun perusteellakin tuo on inhottavaa, mutta ei kai se sitä tajua joka tällaista tekee eli toistaa nimeä?

Joku puhelinmyyjä taannoin toisteli etunimeäni ja oikeasti teki mieli sanoa että kuule, sä et tunne mua, älä toistele nimeäni.

"älä sano mun nimeä!"

Sanomalla että älä sano mun nimeä. Miksi kaikki pitäis niin hankalasti tehdä.

Siis vaikka tän ketjun perusteellakin tuo on inhottavaa, mutta ei kai se sitä tajua joka tällaista tekee eli toistaa nimeä?

Ei pidä.

Joo en toistele ja tosi tyhmä olo tulee jos joku keskustellessaan kanssani toistelee nimeäni, onneksi sellaista tapahtuu harvoin

Se ei kuuluu meidän kulttuurimme. Yritän olla ärsyyntymättä kun ulkomaalaiset tekevät niin. Olen kyllä neuvonut yhtä ystävääni (kotoisin USAsta) luopumaan tavastaan työpaikallaan Suomessa.

haastattelija toisteli nimeäni, tavallaan puhui kolmannesta henkilöstä. Aloin käyttää itsestäni hän-muotoa oikein korostetusti sitten kanssa. Hetkeksi luopui tavasta, mutta jatkoi kohta samaan malliin. Varmasti olin ärsyyntyneen oloinen.

kuulostaa ihanalle kun toiset lausuu sen!

kuulostaa ihanalle kun toiset lausuu sen!

Mulla on jotain vipinää yhden ihanan työkaverimiehen kanssa, ja hän käyttää mun nimeä hyvin usein kun puhuu mulle. Paitsi jos ollaan ihan kaksi. Mä oon kokenut sen niin, että hän haluaa herättää mun huomion, sanomalla mun nimen, niin että mä tiedän että hän puhuu just mulle eikä kenellekään muulle. En mä ole kokenut sitä mitenkään alentuvana käytöksenä, vaan päinvastoin erityishuomioimisena ja se tuntuu kivalta :)

Mutta tervehdin aina nimellä, en tiedä lienkö oppinut sieltä pahasta ameriikasta... Siellä vietin ensimmäiset 8 elinvuottani.



Toivon, etten loukkaa ketään ja saa sanoa, jos pännii:)

Hyvin harvat suomalaiset käyttävät keskustelukumppaninsa nimeä keskustellessaan. Nimen käyttäminen saattaa jopa hätkähdyttää, jos puhuja on entuudestaan tuntematon.

oppisit nimen ja muistaisit siihen liittyvät kasvot ja nimen huomattavasti helpommin jatkossa.

Riippuen keskustelijan henkisestä tasosta, jos on vanhus ja dementikko niin puhun nimellä ja jos on tuntematon niin en arvaakaan sitä nimeä, äitiä sanon äidiksi ja isää isäksi jne jne..

Riippuen keskustelijan henkisestä tasosta, jos on vanhus ja dementikko niin puhun nimellä ja jos on tuntematon niin en arvaakaan sitä nimeä, äitiä sanon äidiksi ja isää isäksi jne jne..

kun olin lukevinani rivien välistä että tuo ihminen pitää mua jotenkin yksikertaisena? ap

Jos toistelisit oppisit nimen ja muistaisit siihen liittyvät kasvot ja nimen huomattavasti helpommin jatkossa.

ei ole suurimmalle osalle suomalaisista ollenkaan luontevaa. Poskisuutelotkin onnistuvat monelta paremmin.

nimen toistelu osoittaa jotenkin ylemmyyden tuntoa keskustelukumppania kohtaan, MUTTA monissa muissa kulttuureissa tehdään niin, joten ihmiset jotka viettäneet pitkiä aikoja ulkomailla saattavat tehdä sitä huomaamattaan. Silti, hölmöltä se kuulostaa...

ei ole suurimmalle osalle suomalaisista ollenkaan luontevaa. Poskisuutelotkin onnistuvat monelta paremmin.

Musta se tuntuu päällekäyvältä ja ahdistavalta, jos joku koko ajan toistelee (suomenkielisessä) keskustelussa usein nimeäni. Tulee jokseenkin sama tunne kuin joku tulisi seisomaan viiden sentin päähän kasvoistani. Ei kuulu tänne kulttuuriin, täällä omalla nimellä on eri tavalla henkilökohtainen ja yksityinen merkitys kuin esim. USA:ssa.

Amerikkalaisten kanssa keskustelu on sitten ihan eri asia, oikeassa yhteydessä, eli kulttuuriin kuuluvana, sille tulee eri merkitys heidän kanssaan. Samoin kun en häiritse ollenkaan niin pahasti, jos vaikka japanilainen tulee seisomaan ihan lähelle jutellessaan, vaikka suomalaisen kanssa sama etäisyys häiritsee.