Lue keskustelun säännöt.
Meenkö ja tapan itteni nyt?
13.08.2011 |
Mun elämäni on ollut viimeiset 3 vuotta täyttä paskaa ja vieläkään ei näy valoa tunnelin päässä. Oon aina ennen tällaisissa tilanteissa ajatellut positiivisesti, et kyllä se siitä vielä paranee ja kato nyt vaik viikko niin kaikki muuttuu taas iloksi.
Nyt tuntuu, että oon viimeiset kolme vuotta hokenut tuota fraasia itselleni mutta tää paska vaan jatkuu ja jatkuu. Yritän lohduttaa itsenäni et kyllä sun aika vielä koittaa.
Nyt tuntuu ettei koeta enään mitään.
Haluan kuolla.
Kommentit (17)
lähde vaikka mieluummin vetämään, eroa, hanki oma asunto ja aloita ihan alusta. Olosuhteiden vaihto voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna vielä vaikka vuosi aikaa itsellesi. Jos vuoden päästä tuntuu yhtä pahalta, niin sitten ei ole enää pakko jaksaa.
Muuten olisit toisaalla etkä täällä kertomassa tuntojasi. Hyvä aika hakea apua ihan vaikka työterveyshuollosta, neuvolasta jos olet pienten lasten vanhempi, tai seurakunnan perheneuvonnasta, terveyskeskuksestakin voit varata aikaa.
Jos olet seurakunnan jäsen tai muuten haluat, voit halutessasi vaikka mennä päivystävän papin juttusille. Luottamuksella sielläkin jutellaan ja hän ohjaa tarvittaessa eteenpäin.
Ja se helvetti on jo takana päin.
Jälkeen päin ajateltuna, minulla oli monikin asia hyvin, mutta en vain silloin tajunnut sitä.
Nykyään ei vastoinkäymiset tunnu niin pahalta, koska pyrin keskittymään niihin hyviin asioihin ja usko pois, sinullakin varmasti niitä hyviä asioita elämässäsi on.
Joskus sitä vaan tuntuu niin pahalta, ettei huomaa niitä hyviä asioita ja siksi sitä kannattaa yrittää vaikka tuntuukin ettei elämässä ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitsen jonkin kokoisen lottoovoito. raha on ainoa joka tekee elämästä elämisen arvoista.
haluan maksaa laskuni ja ostaa ruokaa niin että
minäkin saan syötyä tarpeeksi.
Ei se elämä ole hääviä täälläkään, pitää vaan uskoa huomiseen. Pystytkö järjestämään asioita niin, että olisi helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uunituore pizza.. mä voisin tulla vaik en ookkaan itsetuhonen yhtään!
Mut ihana tarjous, mä tarttuisin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei muuta, niin hakeudu diakonin luokse lähiseurakuntaasi. Siellä auttavat järjestämään asioita tarpeen mukaan.
Olennaista olisi, että sinulla olisi jokin työ, josta saat rahaa, oma asunto, ja vapaa-aikasi käyttäisit itsesi hyvinvoinnin eteen, erilaiset piirit, harrastukset = uusia ihmissuhteita (ne kantavat pitkälle). Psykologille aikaa jne.
Ei ole noloa olla tuossa "jamassa", se on elämää etkä ole ainoa. Hieno juttu on se, että päätät mennä vaikka läpi harmaan kiven, että asiat muuttuvat :)
Muuten olisit toisaalla etkä täällä kertomassa tuntojasi. Hyvä aika hakea apua ihan vaikka työterveyshuollosta, neuvolasta jos olet pienten lasten vanhempi, tai seurakunnan perheneuvonnasta, terveyskeskuksestakin voit varata aikaa.
Jos olet seurakunnan jäsen tai muuten haluat, voit halutessasi vaikka mennä päivystävän papin juttusille. Luottamuksella sielläkin jutellaan ja hän ohjaa tarvittaessa eteenpäin.
On ihan blaa, blaata niin pienellä paikkakunnalla niin kuin tämä missä asun.
Enkä halua leimautua hulluksi.
Mitään masennuslääkkeitäkään en voi hankkia itselleni, koska minulla on tuttuja töissä terveydenhoito alalla ja heillä taas apteekissa jne, jne, jne.
Mitään et voi tehdä täällä salassa. Ja jos leimaudun, leimaan siinä samlla myös koko perheeni. Parempi siis vain pitää kulissia yllä.
Miehestä haluaisin eron, mutta meillä on lainaa jäljellä talosta vielä aika paljon, eikä kukaan tätä täällä tuppukylässä ostaisi.
En siis voi noin vain ottaa ja lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hae lääkkeet siellä apteekista?
joitakin hanttihommia siellä täällä. Jotenkin olen vain saanut itseni siihen jamaan et oon täysin riippuvainen miehestäni tällä hetkellä :(
Ei ole edes mitään kunnon koulutusta mihinkään ammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain tiedostoa, josta ne näkee kaikki jollekin tietylle ihmiselle määrätyt lääkkeet?
Eli jos Maija Meikäläinen on saanut reseptin astmaan Kouvolassa, niin apteekkari Tampereella voi nähdä sen myös?
En tiiä susta mut itte ainakin teen siis.
Jos me yritettäisiin pohtia joukolla voiko sitä mitenkään parantaa...?