Lelujen sukupuolisidonnaisuus - mitä mieltä?
Meillä on vajaa 1,5 vuotias tyttö ja jotenkin ÄRSYTTÄÄ.... Ei siis tyttö, vaan se, että sukulaiset ja tuttavat puhelevat siihen tyyliin, että kohta tytölle pitää hankkia leikkihella, nukenvaunut, nuken sänky ja nukkekoti. Ja sitten kun tyttö paijailee leikkinalleaan, häntä puhutellaan pikkuäitinä...
Itse hankkimamme lelut ovat enimmäkseen " neutraaleja" tältä kannalta katsoen, lähinnä siis palikoita, kirjoja, legoja, pehmoleluja yms. ja tieten tahtoen ostan tytölle myös autoja ja muita tyypillisiä poika-leluja.
Miten teillä suhtaudutaan näihin poika- ja tyttö-leluihin tai ylipäänsä sukupuolirooleihin lasten kasvatuksessa? Tieten tahtoen en haluaisi tuupata tyttöä perinteiseen naisen rooliin (?), mutta en tietysti halua myöskään hänen hoivavaistojaan peitota, jos ne luonnostaan tulevat esiin. Samoin yritän muistaa riuhua ja telmiä tytön kanssa, kun useinhan nimenomaan poikien kanssa riehutaan. Ja varon vaatimasta sitä, että hänen pitäisi olla " kiltti tyttö" ...
Kommentit (10)
Siis että lelut tehdään sukupuolisidonnaisiksi, versinkin vanhempien lapsien. Meillä on tyttö ja poika, leikkivät samoilla leluillla (tyttö vielä vauva joten leikki on vielä alkeellista...). Kuitenkin jatkossa aion kannustaa poikaa leikkimään nukella ja tyttöä autolla. Meidän poika on hyvin " poikaimainen" mutta silti hoitaa mielellään vauvanukkea, ruokkii ja paijaa tms. Nukkeleikit kehittävät sosiaalisia ja emotionaalisa taitoja, joten varmasti hyväksi myös pojille.
Myös saduissa esitetään stereotypioita sukupuolista. Kaipaisin lisää rohkeita sankari-tyttöhahmoja satuihin. Tytötkin tarvitsevat sellaisia esikuvia. Meidän tytöstä ei varmasti kasvateta " kilttiä tyttöä" .
Siis meille ei pitkään aikaan ilmestynyt autoja vaan sitten kun niitä muut toivat. Vauvalelut onneksi ovat aika neutraaleja, mutta esim. 1v lahjaksi poika sai leikkikeittiön ja on erittäin innokas kokkaaja edelleen. Samoin on saanut siivousvälineitä (imuri, harja jne.) ja tällä hetkellä on hyvin innostunut hoivaamaan nukkeaan ja toivoo sille syöttötuolia joulupukilta =) On meillä sitten toki niitä autojakin. Mutta eniten poika tykkää tällä hetkellä leikkiä keittiöllään ja legoilla. Kirjojakin tutkitaan ahkerasti.
Jotenkin vain tuntuu, että tuo sukupuolisuus on myös myötäsyntyistä. Oman huomioni mukaan vaikka meillä ei mitenkään asiaan ole mielestäni vaikutettu, niin poika on jo pienestä pitäen innostunut katselemaan autojen perään ulkona ollessa ja nykyään hihkuu onnesta nähdessään jonkun erikoisen auton (nosturi, traktori, roska-auto tms.) kun taas tutut tytöt mielestäni eivät kiinnitä autoihin huomiota vaan ihmisiin ja eläimiin. Mieheni " tutkimuksen" mukaan pienet pojat ovat innoissaan rautakaupassa ja hermostuvat shoppailusta vaatekaupoissa ym. ja taas päinvastoin.
Näitä sukupuolisidonnaisia asioita olen yrittänyt pienillä lapsilla välttää (vaikka myönnettäköön että vaatteissa se on näkynyt). Miksi aikuisten pitäisi heti laittaa lapsia muottiin sukupuolen mukaan. Eikö olisi lapsen kehitykselle vaan hyväksi saada leikkiä vapaasti ja mahdollisimman erilaisilla leluilla (pojilla hoivapuoli nukkeineen ja tytöillä rakentelu- ja autot jne.). Iän myötä meillä on kuitenkin tullut selkeästi tytölle tyttöleluvaihe (tyttö 4v) ja pojalle poikaleluvaihe (poika pian 6v), sillä täytyisi melko omassa maailmassaan elävä isompi lapsi olla jossei kavereiden toiminta/huomautukset, mainonnan sukupuolisuuntautuneisuus ja aikuisten vihjaukset vaikuttaisi. Minua tämä välillä häiritsee! Ei siinä mitään että tyttö on tyttömäinen ja poika poikamainen, mutta kummallekin olisi hyväksi omata myös toisen sukupuolen piirteisiin luettuja ominaisuuksia.
Onneksi meillä sisarukset leikkivät yhteisiä leikkejä ja silloin varsinkin sukupuoliroolit ovat sekaisin. Poika leikkii barbeilla ja poneilla siskon kanssa (ja halusi leikkiä yksinkin siskon pois ollessa- kun kukaan ei nähnyt) ja sisko merirosvoa veljen kanssa. Muutenkin tuntuu ettei meillä lapsissa niin paljon eroa ole sukupuolesta riippumatta, enempi on kyse luonne-eroista. Esim. rautakaupassa meillä viihtyvät molemmat lapset (menevät piiloon suihkukaappeihin, kurkistelevat vessanpönttöihin ym. leikkivät siellä olo ajan) - ei rautakauppa ole mitenkään sukupuolisidonnainen paikka mielestäni. Autoista tyttömme on enemmän kiinnostunut niiden merkeistä (opettelee niitä), poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Autoleikit eivät edes kiinnosta meidän poikaa enää (vaikka muutama hänen isompi kaveri on niistä innostunut), vaan hän mielummin liikkuisi ja pelaisi. Tyttö sitten pitkäjännitteisempänä varmasti leikkisi sitten varmastikin paremmin autoleikkejä. Näin siis meillä.
ja hän itse on enimmäkseen kiinnostunut autoista ja kirjoista, mutta olen tarkoituksella antanut hänelle oman siskoni vanhan nuken leikkeihin, ja sitä hän joskus syöttää ja hoitaa. =)
Barbi-nukkeja en lähde ostelemaan, mutta jos haluaa vanhoilla leluilla leikkiä, niin minun puolestani siitä vaan!! Meillä ei myöskään sukulaiset ole vielä tähän mennessä eritelleet sukupuolen mukaan leluja, vaan on saanut esim. pehmoisen poika-nuken lahjaksi iso-mummilta.
Toivon, että lapsella on neutraalien virikkeiden sijasta MONENLAISIA virikkeitä juuri omien kiinnostuksenkohteiden mukaisesti (ei ympäristön ennakko-oletusten). Tällä hetkellä pojan (1 v) suosikkileluja ovat vauvanukke, autot, palikat, juna, kattilat, harja ja kihveli, luutu. Harkitsen pikkukeittiön ostoa joululahjaksi, koska poika on keittiövälineistä niin kiinnostunut. Samoin ostan lisää autoja ja kulkupelejä, koska poika niistä tykkää.
Lelujen ostoa/valintaa/saamista en ole kokenut siis erityisen hankalaksi. Vaatteiden väritys tympii enemmän. Miksi pojille on niin vaikeaa löytää iloisen värisiä vaatteita? Ja voi kuinka lapsonen rakastaakaan esimerkiksi keltaista tai punaista paitaansa... Tummansiniset ja -vihreät vaatteet ovat mielestäni melkoisen ankeita. Miksei sininen voisi olla taivaansinistä ja vihreä keväänvihreää? Ja ilman mitään omituisia tekstejä tai hirviöiden kuvia.
Minuakin vähän ärsyttää se, miten mainoksissa ja julkisuudessa yleensäkin tungetaan lapsia niihin stereotypisiin sukupuolimuotteihin. Onneksi oma lähipiiri on kokonaisuudessaan sellaista, ettei sukupuolella ole niin väliä, pojat saavat kokkailla leikkihelloilla ja hoitaa nukkeja ja tytöt ajelevat innoissaan autoilla.
Ei minua se häiritse, että meidän tyttömme (1,5 v.) saa tyttömäisiä lahjoja. Enkä esim. näe jotain leikkiastiastoa tyttömäisenä, minusta se on ihan neutraali juttu. Me emme myöskään yritä kannustaa tyttöämme leikkimään " poikien leluilla" . Sen sijaan emme estä häntä tai yritä ohjata häntä nukkejen tms. pariin, jos hän leikkii esim. autoilla. Meillä on paljon legoja ja pikkuautoja, mitä mies on säästänyt omasta lapsuudestaan ja neitimme tykkääkin niistä kovasti. :) Vastaavasti hän myös tykkää hoitaa pehmolelujaan ja nukkejaan ja leikkii innolla minun vanhoilla poneillani. Emme mitenkään tarjoa hänelle nukkeja tai autoja, vaan leikkikalulaatikossa on molempia ja hän saa sitten itse valita, millä tahtoo milloinkin leikkiä. Samoin jos pakkaan leluja mukaan esim. reissuun, niin mukaan lähtee aina niin tyttöjen tai poikien leluja kuin ihan neutraalejakin juttuja.
Joululahjaksi tyttömme tulee saamaan meiltä vähän isomman vauvanuken. Jos sukulaiset kyselevät vinkkejä, niin kerromme että semmoinen Plaston muovimopo olisi takuulla mieleinen. Tai sitten semmoinen iso (kuorma)auto, jonka selkään voi kavuta ja joka toimii potkuautona. Jos ehdimme, nikkaroimme varmaan myös sellaisen puisen hellan. Eli aika sekä että leluilla se meidän neitimme saa leikkiä. ;) Jos tämä masuasukas on sitten poika, niin hän varmaan leikkii pitkälti samoilla leluilla.
Niin ja vaatteista sen verran, että itse en tykkää yhtään vaaleanpunaisesta. Meidänkin tyttöämme on usein luultu pojaksi varsinkin pienempänä, koska hän käytti paljon vaaleansinisiä vaatteita. ;) Nyt isompanakin vaatteet ovat selkeitä perusvärejä ja kuviot sellaisia, että samat vaatteet käyvät sitten myös pojalle. Toki neidillämme on myös mekkoja, joita hän tykkää käyttää, mutta arkivaatteet ovat kuitenkin yleensä semmoisia sukupuolettomia.
Mielestäni toinen ääripää (pojalle ei anneta autoja eikä tytölle nukkeja) on jollain tavalla aivan yhtä hassu kuin ahdas sukupuolirooliajattelu (pojille vain autoja, tytöille vain nukkeja).
En toivo lapsestani neutraalia ihmistä, vaan monipuolista ihmistä, jolle esim. hoivaleikit ja toiminnallisemmat leikit ovat aivan yhtä luonnollisia. Ja toivon, että hänen ympäristössään kummatkaan leikit eivät ole kenellekään " punainen vaate" . Luulen ajattelevani leikeistä aivan samoin myös tyttölapsen kohdalla (jos sellaisen joskus onnistun saamaan).
Sain leikkiä juuri niillä leluilla, joilla halusin. Toki minulla oli myös nukkeja ja barbeja, mutta usein legot ja autot tulivat mukaan nukke-leikkeihinkin.
Olen toiminut omien lasteni kanssa samoilla periaatteilla. He ovat saaneet päättää itse lelunsa. Esikoinen päätti ryhtyä autojen keräilijäksi ja lempileikit syntyvätkin juuri autoilla. Myös pehmolelut ja nallet ovat nousseet yllättäen suureen suosioon. Olisin ostanut hänelle 2-vuotislahjaksi leikkihellan, mutta tilanpuutteen vuoksi se sitten jäi. Korvikkeeksi hän sai muovisia (oikeita) astioita kaapista.
Pikkuveli on toistaiseksi aika kaikkiruokainen lelujen suhteen, eli kaikki käy, millä isoveli leikkii. Aika näyttää, mistä tulee hitti.
oltiin muutama kuukausi sitten äitini luona viikonloppu kylässä. mukana oli ystäväni ja hänen reilu 2v tyttö.
äitini oli ostanut ystäväni tyttöä varten pienet nuken rattaa sinne jotta hänellä olisi jokin ns tyttölelu....vaikkakin minun vanhoja lelujani ( nukkeja jne) on vielä paljon jäljellä ja ehjänä....
pojalleni hän oli ostanut rekka-auton jossa oli kaikenlaisia toimintoja ja hiekkalelut mukana...
no kivat lelut mutta toisin päin meni :D poika leikki nukenrattailla ja nukeilla ja ystäväni tyttö rekalla :D hauskaa oli silti :)
itseäni ei haittaa lainkaan jos lapseni leikkii " toisen sukupuolen leluilla" , päin vastoin.
kotona meillä on kyllä aika neutraalit lelut sukupuolen suhteen, autoja kylläkin löytyy ja niillä poika tykkää leikkiä. palapelit jne ovat myös suosittuja
liian tiukka rooli jako on pahasta. itse olen leikkinyt suureksi osaksi " poikien" leluilla.... johtun varmasti myös siitä että minulla on kolme isoveljeä :)
Onneksi ei ole ollut ketään sukulaisia tuputtamassa pikkuäitiyttä ;-). Tyttö on saanut isovanhemmilta ja kummelta aika sukupuolettomia leluja niin autoja kuin nukenkin. Välillä, kun jotkut ystäväni esittävän mielipiteitään tyttöjen ja poikien leluista suu loksahtaa auki. En esm ole itse koskaan ajatellut, että junarata on poikein lelu, ennen kuin sain siitä kuulla. Olen niin tyytyväinen, että itsellänikin on ollut mahdollisuus valita.
Jännästi muuten yhdellä tutulla värit mieltymykset jne oli tosi omia kunnes kolu alkoi. Sitten oli hirveä kiire saada vaatteet samaa väriä kuin muillakin eli niin se opinahjo vaan tasapäistää...