Voiko kumppanin jättää silloin kun hän sairastuu vakavasti?

Varsinkin lasten takia sinun on pakko miettiä omaa jaksamistasi. On toki eriasia, onko esim. anoppisi samaa mieltä kanssani, mutta sinun on tehtävä mitä sinun on tehtävä, vaikkei se halppoa olisikaan.



Tsemppiä!

syöpään ja sitten masennukseen. Tämä ei siis ollut syy, vaan se että olin vuosikaudet ollut onnettomana väkivaltaisessa liitossa pelkästä pelosta lasten kanssa, ja vihdoin sain itseäni niskasta kiinni, ja tiesin, että mies oli niin huonossa kunnossa ettei tarvitse enää pelätä että tappaa minut tai lapset jos jätän, korkeintaan itsensä, mutta i tehnyt sitäkään. Tästä kuulen yhä edelleen tietyiltä ihmisiltä, kuinka olin itsekäs ja huono vaimo, kuinka toista ihmistä ei voi jättää tuollaisessa tilanteessa vaan pitää tukea ja olla vieressä. Minä taas näin mahdollisuuden pakoon, jota minä ja lapset olimme vuosia odottaneet, siinä vaiheessa ei ollut muuta mahdollisuutta kun ajatella itseä ja lapsia.

Et sinä päävikaisen kanssa naimisiin mennyt, joten ei sen kanssa tarvitse elääkään. Me ollaan miehen kanssa naimisiin mennessä sovittu, että jos toinen sairastuu vakavasti, toinen saa lähteä menemään. Ei kenenkään, saati sitten lasten, velvollisuus ole pilata elämäänsä toisen ihmisen sairauden vuoksi.

voi, jos kumppanin sairaus on vaarassa sairastuttaa koko perheen. Ja tällainen vaara valitettavasti psyykkisissä sairauksissa monesti on. On ainoa oikea ratkaisu koko perheen kannalta jättää kumppani, jos perhe voi huonosti sairauden vuoksi. Jaskamisia!

Pyydä itsekin apua, tuo on paha paikka jaksaa! Onko monta lasta teillä?



Siis, eihän mikään tai kukaan kiellä jättämästä puolisoa, mutta pystytkö elämään itsesi kanssa sen jälkeen, jos vaikka puoliso tekee jotain peruuttamatonta ero jälkeen? Syyllisyys on musertava silloin. Mutta uskon, että hirvittävän vaikeaa tuossa on jaksaa rinnallakaan ja toivon, että saat apua perheen arjen pyörittämiseen sekä oman pääsi koossa pitämiseen ja jos siinä sivussa pystytte pitämän miehenkin jaloillaan ja tervehtymään..



Jaksamista!

Mieheni sairastui psyykkisesti. Vaikeeta on välillä itsekin kasassa pysyä, eikä kotiäitinä mulla hirveesti muita vaihtoehtoja nyt ole kun jaksaa. Mitään tsemppaavia sanoja täältä tuskin saa, en edes tajua miksi tämän tänne kirjoitin. Helpottaa ehkä vähän kun on paha olla.

Kyllä voit jättää. Ei ole pakko jaksaa. Ajattele omaa jaksamistasi ja lapsiasi ja punnitse asioita kaikilta puolilta.

Mun äiti pysyi isäni rinnalla sairastumisesta huolimatta ja se on ollut todella raskasta meille lapsille (ja tietenkin äidilleni myös).

voithän sä jättää, mutta pystytkö käydä katsomassa? olla ystävä hädässä?

mies on sairastanut? Onko kyse masennuksesta? Nimittäin siitä voi kyllä parantua.

Oli itsekäs mutta ehdottoman oikea päätös. En olisi voinut kuvitellakaan enää tuon diagnoosin kanssa perustavani perhettä hänen kanssaan, ja vahvasti alkoi näytää etää hän vetäisi minut mukaan omaan suohonsa-myös taloudelliseen. Olisi minultakin mennyt esim. luottoiedot jos siihen olisin jäänyt yhteisvastuullisesti kustannuksia maksamaan. Luojan kiitos meille ei ehtinyt lapsia tulla!

Ajattele itseäsi ja lapsiasi, on asioita varsinkin psyykkeen puolella, joissa et voi auttaa vaikka kuinka yrittäisit rakastaa ehjäksi!

Minä kuitenkin uskon ja toivon, että pysymme miehen kanssa yhdessä, vaikka toinen sairastuisikin. Silloinhan sitä tukea vasta tarvitaan! Ja sitä varten aikanaan luvattiin rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin.

Ja sitä varten aikanaan luvattiin rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin.

Totta. Mutta kolikon kääntöpuoli on se, että lastenkin hyvinvointia pitää miettiä.

sun olisi hyvä päästä puhumaan itsekkin,ettet pala loppuun.

ex mieskin kävi välillä suljetulla,eikä mulla ollut ketään joka olisi kysynyt kuinka minä jaksan,ja vanhemmilleni en kehdannut asiasta mainita.

alkoholisti-mt-ongelmaisen. Voi varsin hyvin nykyään ja on hyvät suhteet 17-ja 15-v. lapsiimme.



Jaksaa voi vain sen minkä jaksaa. Mieti mikä on sinun tiesi, aikuinen (sairaskin) vastaa kyllä omat asiansa, esim. tappaako itsensä vai no.

No ei voi. Mitkä haukut Ville Pusa olisikaan saanut, jos olisi jättänyt kuolemaa tekevän vaimonsa, vaikka parisuhteessa meni huonosti?

ap

ja äitinä sinun tulee ajatella myös lastesi parasta kun isästä ei siihen nyt ole! Onko siis jääminen sen arvoista, että kaikki muu elämä kärsii? Jos isä esim. pahasti skitsofreeninen tai vain ihan alkoholisti, mikä on lasten paras?

Eikös niillä justiinsa mennyt tosi hyvin?

jos olet sillä tavalla vahva, että jaksat niin kai sitä voi jatkaakin. Toiset naiset jopa tykkäävät aikuisen miehen hoivaamisesta ja tuossa tapauksessa se vosii olla win-win-tilanne. Jos taakka käy raskaaksi niin sitten täytyy ajatella itseään. Jos et ole itse kunnossa, et jaksa huolehtia muistakaan.



Sitäpaitsi, ihmissuhteen eivät ole joko tai. Vaikka parisuhde loppuisi niin kyllä häntä voi tukea silti ystävänä.