Auttoiko äitisi opintotukihakemuksesi kanssa?

Ainoastaan ensimmäisen veroilmoituksen täytössä auttoi isä, sen jälkeen en apua ole tarvinnut.

Ei auttanut myöskään opiskelija-asunnon haussa tai muussa paperisodassa. Ei tullut mieleenkään edes kysyä.

Olin tosin jo 20-vuotias, mutta eipä vanhempani auttaneet myöskään 17-vuotiaana lukion kurssivalintojen tekemisessä, mihin noiden kaavakkeiden täytön rinnastan.

Ehkä itse juuri sen takia haluan tukea omia teinejäni. Minulta saa tarvittaessa apua, mutta en tee puolesta enkä tyrkytä apua.

mutta veroilmoituksessa ei ole vanhemmat auttaneet ikinä samoin verokortin kanssa. Joka vuosi sain mätkyjä, kun olin kesätöissä ja jouluisin. Ihmettelin kovin mistä tämä johtuu. Äiti ei silloinkaan syytä sanonut vaan lupautui aina maksamaan ne mätkyt. Vasta kotoa muutettua minulle joku kertoi, että tuota veroprosenttia pitää muuttaa ja laskea paljon tienaa. Pikkasen ärsytti ja ihmetyttää vieläkin miksei äiti siitä kertonut. Kyllä vanhempien pitää neuvoa ja yhdessä tällaiset asiat tehdä ainakin ensimmäisellä kerralla.

Ainoastaan ensimmäisen veroilmoituksen täytössä auttoi isä, sen jälkeen en apua ole tarvinnut.

Arvaa mikä mun ammatti on tänäpäivänä?

- No, verottaja tietenkin :-)

hoitaa asian. Mä tavallaan autoin kyllä 16-vuotiasta vuosi sitten, kun aloitti amiksen 300 km:n päässä kotipaikkakunnaltaan. Poika täytti kyllä ihan itse lomakkeen, mä tsekkasin että kaikki meni oikein.

Ei auttanut missään hakemuksissa kun olin 17-vuotias, osasin täyttää laput ihan itsekkin.

Asuin nimittäin 70 kilsan päässä vanhemmistani 16-vuotiaasta lähtien.

Muutin pois kotoa 17-vuotiaana ja sitä ennenkin ihan itse piti hoitaa kaikki omat asiat.

Kotona asuessani en saanut opintotukea vanhempien tulojen takia (tiesin tämän, joten en edes hakenut). Yliopistossa osasin itse hoitaa asiani.

Muuten auttoivat enemän kun itse kykenen omaani auttamaan.

Osasinhan minä tehdä sen itsekin :D Ei se nyt niin vaikeaa ole!! On aikamoista uusavuttomuutta jos nuori ei tollasta itse pysty tekemään.

Oman esikoisen kanssa käytiin lomake läpi yhdessä. Samoin alussa Kelan hakemukset, kun hän haki korvauksia hara-ajalta. Hyvin on oppinut hoitamaan asiansa, enää ei juurikaan kysele neuvoja.



Itse katsoin netin laskurilla, että kuopus ei saisi opintorahaa kuin alle kympin, joten emme hakeneet - tuskin edes sitä olisi maksettu.



Minä kyllä autan lapsiani uusissa asioissa, yleensä yksi kerta riittää. Itse nuorena en tohtinut vanhempiani häiritä tuontyyppisissä jutuissa, joten pohdimme niitä kavereiden kanssa.

tietoja vanhmepieni verotuksesta. Siihen aikaan ei voinut soittaa verotoimistoon ja kysyä jonkun tietyn henkilön tuloja ja varallisuutta, olisi pitänyt virka-aikaan mennä 35 km päähän itse tiedot katsomaan. Helpommin sai tiedot kysymällä äidiltä.

toisaalta omille vanhemmille kelan kanssa asiointi ei muutenkaan ollut mikään vaihtoehto, hyvässä ja pahassa.

kelan papereissa äiti auttanut kohdissa joita en ole itse kunnolla ymmärtänyt.

ei maksanut edes koulunkäyntikuluja, koulua jouduin lukiossa vaihtamaan kolmesti, koska muutimme jatkuvasti äidin tempoilun takia ja lopulta menin iltalukioon.