epävakaa persoonallisuus - kysymyksiä

"Epävakaa" persoonallisuus on jonkinlainen muoti-ilmaus, jolla tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka toimintaa ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Ennen kuin alkaa esittää väitteitä epävakaan käytöksen alkuperästä, olisi mielestäni asiallista selvittää, mitä epävakaalla tarkoittaa.

No ole hyvä ja selvitä itsellesi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4vakaa_persoonallisuus

Epävakaa persoonallisuus on SAIRAUS, ei mikään muoti-ilmiö! Emmekä me epävakaat ole epävakaita pelkkää ilkeyttämme tai laiskuuttamme. Häiriö ei myöskään korjaannu pelkästään sillä, että yrittäisimme vähän ottaa itseämme niskasta kiinni.

Epävakaan elämä ei todellakaan ole helppoa, eikä sitä myöskään helpota tuollaisten besserwisser-vähättelijöiden juttujen lukeminen ja kuunteleminen.

Psykis on muuten "epävakaa persoonallisuushäiriö" diagnoosiltaan.

"Epävakaa" persoonallisuus on jonkinlainen muoti-ilmaus, jolla tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka toimintaa ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Ennen kuin alkaa esittää väitteitä epävakaan käytöksen alkuperästä, olisi mielestäni asiallista selvittää, mitä epävakaalla tarkoittaa.

No ole hyvä ja selvitä itsellesi: <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4vakaa_persoonallisuus" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4vakaa_persoonallisuus">http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4vakaa_persoonallisuus</a&gt;

Epävakaa persoonallisuus on SAIRAUS, ei mikään muoti-ilmiö! Emmekä me epävakaat ole epävakaita pelkkää ilkeyttämme tai laiskuuttamme. Häiriö ei myöskään korjaannu pelkästään sillä, että yrittäisimme vähän ottaa itseämme niskasta kiinni.

Epävakaan elämä ei todellakaan ole helppoa, eikä sitä myöskään helpota tuollaisten besserwisser-vähättelijöiden juttujen lukeminen ja kuunteleminen.

Aina on myös muotidiagnooseja, nimet muuttuvat. ns. hankalille, muttei psykoottisille potilaille annettaan usein muuttuvia nimiä: milloin se on kaksisuuntainen, milloin rajatila ja nykyään kai rajatilan nimi on tuo epävakaa pers. häiriö.

Tämän persoonallisuushäiriö-sanan ihmiset sitten usein tulkitsevat niin, että tämä ihminen ON epävakaa aina ja ikuisesti. usein kyse on kuitenkin siitä, että joidenkin ihmisten ongelmat ovat syvempiä ja hankalaimpia; isompi osa on huonossa kunnossa koko elämänsä. Mutteivat suinkaan kaikki. Itselleni on aikoiaan tarjoiltu tuota rajatilaa kun ei pelkät masennuslääkkeet ja parin vuoden terapia auttanut. Tästähän joskus jopa sanotaan, ettei siihen mikään hoito auta! No, kun se pari vuotta kerrottiin muutamaan kertaan niin aloin voida ihan hyvin.

Olen siis samaa mieltä, että sen käytöksen syyt pitää selvittää. Usein tarvitaan lääkkeitä jotta työn alkuun edes pääsee. Tätä selvitystyötö eivät minusta nämä diagnoosikoodit auta, jokaiset yksilön kohdalla syyt ovat niin erilaiset.

Minulla diagnosoitiin parikymppisenä ja sen jälkeen todettu moneen kertaan.

Sain juuri ja juuri käytyä opistotasoisen tutkinnon alalle, jolla en viihdy. Olin koulussa ns. kympin tyttö, mutta en silti ole jaksanut opiskella pidemmälle.

Olen ollut todella ongelmallinen sekakäyttäjä. Nyt taistelen joka päivä alkoholiriippuvuutta vastaan. Myös syömishäiriöitä ollut. Pisin suhteen kesti 12 vuotta ja oli yhtä vuoristorataa. Olin perfektionisti-äiti ja uuvutin itseni täysin. Monien vaiheiden jälkeen luovuin huoltajuudesta ja olen nyt etä-äiti.

Tapaan työssäni epävakaita. Ominaista heille on tunne-elämän ailahtelevuus ja se, että tunnereaktiot heillä ovat hyvin voimakkaita, mikä  on epävakaalle itselle tuskallista ja johtaa toisinaan epätarkoituksen mukaiseen käytökseen kuten itsetuhoisuuteen ja impulsiiviseen käytökseen ihmissuhteissa esim. huutaminen ja lyöminen. Toisaalta monet epävakaat ovat äärimmäisen herkkiä ympäristön reaktiolle ja tarpeille. Tämä ominaisuus ei ole tullut tyhjästä vaan monilla se liittyy lapsuudessa opittuun tapaan reagoida sekä biologisiin ominaisuuksiin.

Vanhemmuuteen epävakaus tuo sen ongelman, että vanhempi ei aina pysty riittävällä tavalla hallitsemaan käytöstään, josta seuraa lapselle huutamista, haukkumista ja joku voi lyödä lastaan tunnereaktion ollessa päällä. Lisäksi epävakaan lapsi joutuu olemaan varuillaan vanhemman vaihtelevan tunneilmaisun takia. Mutta vanhempi voi oppia pois näistä ei-toimivista tavoista/käyttäytymisistä voimakkaista tunnereaktioista huolimatta. Lisäksi epävakaus on hyvin hoidettavissa ja se lievenee ja tasoittuu usein keski-iästä eteenpäin.

Mulla erään perhetytyn tytär (30v.) on epävakaa. Itsemurhayrityksiä on varmaan miljoona, itse puhuu niistä siihen malliin että vähän kuin tekisi niitä huvikseen ku ei ollut muutakaan ohjelmaa. Psykoottinen, kuulee ääniä, epäilee että selän takana seisoo joku ym. Kodinhoito ei onnistu yhtään, 2xvk käy joku sossun avustaja joka laittaa hänet pesemään pyykkiä ym. Psykiatrisella osastolla käyntejä on useamman kerran vuodessa. Ollut sairaseläkkeellä 18-vuotiaasta asti. Sen verran hankala ja erikoinen ihminen, ettei kyllä ihmissuhteita onnistu luomaan yhtään, että tuskin lapsiakaan tulisi. Ja jos tulisi, niin taitaisi olla aika ripeä huostaanotto kun ei vain selviä edes itsensä kanssa.

moni epävakaa tasoittuu ja pärjää monella elämän osa-alueella. Mutta jos äiti on epävakaa niin lapsesta myös suurella todennäköisyydellä tulee epävakaa. Epävakaa saattaa käydä työssä ja pärjätä. Häntä saatetaan pitää täysin normaalina. Epävakaus voi näkyä esim vain kotona. Suurin riski mielestäni on lapsen kasvattaminen. Epävakaaksi ei tule oikeastaan kuin epävakaan vanhemman kasvatuksen myötä.

en ole suorittanut ammattikoulua loppuun, eli olen käynyt vain peruskoulun loppuun. Kokeillut olen 5 eri kertaa amista, aina keskeyttänyt, pitkäjänteisyyttä ei ole oikeastaan ollenkaan, ja kyllästyn nopeasti. Ei ole henkistä" kanttia" tehdä mitään kunnolla loppuun, suorittaa.



Kiusaamista olen kokenut yläasteella, ja olen yrittänyt itsemurhaa lukuisia kertoja, ainakin 7 kertaa. Sain lapseni amista aloittaessani, eli synnytin ollessani ekassa avoliitossani,sitä kesti vaan 4v ,väkivaltaa oli liitossa niin että lähdin pois lapseni kanssa..



Työelämään en ole kyennyt, enkä tiedä pystynkö ikinä.

Lasten kanssa vaikeaa mieleni ollessa epävakaa, eikä ketään ymmärrä tätä tuskaa mikä sisälläni on , alkoholinkäyttö on runsasta ajoittain, siksi menetin lasteni huoltajuuden lasten iseille. Nyt olen siis etä-äiti.

mutta elän mielestäni nykyään ihan normaalia elämää.

On aviomies, lapsi, koulutus ja työpaikka.

Ei ongelmaa alkoholin suhteen tms.

17- 22 vuotiaana olin kuitenkin aika tuuliajolla ja oikeastaan tosi epävakainen. Elämä oli silloin ihan erilaista kuin nyt. Mistään ei oikein tullut mitään, vaikka aina välillä yritinkin. Olin äärimmäisen impulsiivinen mutta pitkäjänteisyyttä ei ollut nimeksikään.

Jotenkin sitä vaan pikkuhiljaa oppi elämään itsensä kanssa. Tietty välilläkin, etenkin stressitilanteissa, tulee usein mietittyä ihan typeriä (esim. ulkomaille muuttoa) ja riitatilanteissa olen välillä liiankin agressiivinen, sanallisesti tosin vain.

Nyt voisi taas hetken leikkiä maltillista. Mikä epävakaus? Miten se ilmenee? Pitääkö ap itseään epävakaana vai onko joku muu hänestä sellainen?



Itse olen herkkä ihminen. Ylireagoin yhä toisinaan asioihin, vaikka olen yli 40. Toisaalta olen useammin kuin kerran yllättänyt läheiset ihmiset toimimalla todella vaikeissa tilanteissa järkevästi ja tavoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi minä olin se, joka kerran liikenneonnettomuuspaikalla kykenin aloittamaan ensiaputoimet, kun muut vain takertuivat oman auton penkkeihin, ettei vain tarvitsisi kohdata kärsiviä ihmisiä ja nähdä verta ja kuolemista. Nämä vakaat persoonat eivät siis saaneet persettään ylös edes katsoakseen, että voisiko jotakin tehdä.



"Epävakaa" persoonallisuus on jonkinlainen muoti-ilmaus, jolla tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka toimintaa ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Ennen kuin alkaa esittää väitteitä epävakaan käytöksen alkuperästä, olisi mielestäni asiallista selvittää, mitä epävakaalla tarkoittaa. Yllä oleva vastaus esittää, että epävakaus johtuu kasvatuksesta. Millä perustein? Vastakkaisia väitteitä on tavattoman helppo esittää: ehkä epävakaus johtuukin perinnöllisistä ominaisuuksista. Jollakin ihmisellä on jostakin aivojen rakenteellisesta syystä poikkeuksellisen voimakkaat tunnereaktiot. Sivullinen huomaisi reaktioiden olevan johdonmukaisia, mutta voimakkaita. Asianomainen itse ja hänen lähipiirinsä vain hölmöilevät jatkuvasti, koska joko pelkäävät reaktioita tai käyttävät niitä hyväkseen...



Veljeni ja hänen puolisonsa ovat melkoisen eloisia ihmisiä ja varsinkin heidän avioliittonsa alkuvuodet olivat vähintäänkin myrskyisiä. Heidän vanhin tyttärensä on hyvin rauhallinen ja tunnollinen. Nyt voin tehdä kaksi villiä arvausta: tytär on jostakin syystä rauhallinen vanhemmistaan huolimatta tai tytär peittelee tunteitaan jostakin kyökkipsykologeja miellyttävästä syystä. Minulla ei ole mitään syytä lähteä esittämään heppoisia arvauksia rauhallisuuden syistä, joten oletan, että hänen persoonansa on rauhallinen osittain perinnöllisistä syistä ja osittain varhaislapsuuden perhetilanteesta huolimatta.



En minä näe mitään syytä, miksi epävakaa persoona, tarkoittakoon se nyt sitten vaikka tunneherkkää, voisi saada lasta, josta tulisi jotakuinkin tavallinen ihminen.