Lue keskustelun säännöt.
Cipralex ja oudot oireet...
07.08.2011 |
Olen viikon käyttänyt ks. lääkettä, annoksella 5mg vuorokaudessa. Annostus tuplataan viikon päästä....Mikäli tämä lääke nyt minulle sopii. Ihmettelen hieman näitä oireita mitä lääkitys on tuonut mukanaan. Ensiksikin olen todella kiukkuinen kaiken aikaa. Ja jotenkin päässä on sellainen sumuinen olo aina välillä. Mikään ei tunnu miltään...Eikä mikään huvita. Hoidan työni ja teen kyllä kotihommia, mutta kaikki teen konemaisesti..mikään ei oikeiasti kiinnosta. Äksyilen ja tiuskin läheisille. Myös keskittymisvaikeuksia huomaan, ja se haittaakin työn tekoa aika lailla. (joudun työskentelemään tietokeneella)
Lääkitys aloitettiin uupumukseen ja jatkuvaan väsymyksen tunteeseen...Mutta nyt siis tullut mukaan tämä kiukkuisuus, mielialajon vaihtelu ja mikään ei huvita olo. Sopiikohan tää lääke mulle ollenkaan, mietin????
Kertokaa millaisia tuntemuksia teillä oli aloituksenyhteydessä. Netistä selailin vanhoja viestejä, ja moni valitteli lähinnä päänsärkyä ja pahoinvointia. Mutta mulla siis tuo pahin tuo muutos persoonassani, tai voiskiko sanoa käyttäytymisessäni. Suuta kyllä kuivaa koko ajan,se taitaakin olla ainoa fyysinen haitta.
Kommentit (12)
Pelkäsin olla yksin kotona, äidin kuoleman jälkeen. Pelkäsin että hän ilmestyy jostain (sängyn alta, vaatekomerosta jne), pelkäsin kauheasti häntä. Jokin mielialahäiriö.
Sain lääkitystä, ensimmäinen viikko oli fyysisesti raskas. Mutta sitten helpotti. Myös pelko hävisi muutamassa viikossa. Lääkäri oli sitä mieltä että lääkitys pitäisi jatkaa ainakin puoli vuotta, mutta minä olin valmis lopettamaan jo muutaman kuukauden jälkeen. Vähensin annosta puolella, eli otin yhden pillerin aamulla, sitten muutamassa viikossa otin päivän välein, ja viikon jälkeen lopetin kokonaan. Mitään vieroitusoiireita ei tullut
Siitä on jo kolme vuotta, oireet eivät koskaan palanneet takaisin. Ehkä suruaikani oli ohi, myös pelko hävisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kestää pari kk että lääkkeen teho on korkein!
Lääkäriltä olen kuullut että lääkkeen minimiaika olisi 1,5vuotta.
Näiden lääkkeiden kanssa pitää olla kärsivällisyyttä, ja todella joillekin niistä on suurta apua.
Asiasta tietämättömien ei kannata vastailla huvikseen näihin ketjuihin ja levitellä väärää tietoa. Myös masennuksen väheksyminen ja lääkkeiden käytön syyllistäminen ei tee hyvää masentuneille ihmisille. Joissain tapauksissa tosiaan tärvitaan lääkettä,ja se on ainoa apu jaksamaan päivästä päivään. Sitten kun pahin kausi on ohi, voi löytyä myös muita apukeinoja ja jaksaa miettiä mistä ongelmat johtuivat...
sillä oireet voivat helpottua ajan kanssa. Minulle määrättiin paniikki- ja ahdistuskohtauksiinn cipralexia muutama vuosi sitten. Minulla aloitettiin samalla tavalla 5 mg:stä ja suurennettiin lopulta 10 tai 15 mg:aan, en oikein muista annoskokoja enää. En olisi millään halunnut "sortua" lääkkeisiin ja jollakin tavalla ajattelin, että tälle tielle jään, tulee vaan lisää lääkkeitä ja eivät ne auta kuitenkaan. Lääkkeet myös peloittivat minua.
Ensimmäisinä viikkoina oloni vain paheni; olin entistä ahdistuneempi,huimasi, oli pahaolo ja päässä tuntui aivan kummalta; ikäänkuin olisin ollut jossakin kuplassa.Sain kaksi viikkoa sairaslomaa. Minulle kuitenkin vaakuuteltiin, että oireet kuuluvat lääkkeen aloitusoireisiin.
Näin myös todellakin kävi. Oloni parani pikkuhiljaa. Kaikki kummat oireet jäivät pois joidenkin viikkojen päästä.
Lääke alkoi helpottaa oloani, sain ikäänkuin rauhan mietiä ja selkeämmin asioitani, miksi olin ahdistunut, miksi panikoin jne. En myöskään enää reagoinnut asioihin niin "täysillä" ja kiihkeästi, mikä suunnattomasti helpotti tunne-elämääni. Otin asiat rauhallisemmin. Sydän ei heti pomppinut kahtasataa, eikä hengitys kiihtynyt. En silti ollut lamaantunut. Vaan just sopivasti "normaali" mielestäni. Tunsin iseni itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni tasapainoiseksi ja onnelliseksi.En vaivannut päätäni turhilla asioilla, enkä pelännyt tulevaa. Söin lääkkeitä noin kaksi vuotta, jonka jälkeen pikkuhiljaa jätin ne pois.Psykiatrini oli sitä mieltä, että voimme hyvin kokeilla ilman läääkitystä olemista, koska en ollut saanut yhtään paniikki- tai ahdistuskohtausta puoleentoistavuoteen. Lääkityksen lopetus ei sujunut oireetta; jopa puolen vuoden ajan tunsin tai kuulin päässäni kummallista suhinaa ja minua ikäänkuin "heitätti" aina välillä. Mutta sitten sekin oire jäi pois. Sillä tiellä olen edelleen. Nykyään pystyn hallitsemaan itseäni paremmin vaikken lääkkeitä enää syökään.
Eli vaikka olin erittäin vastahankainen lääkityksen aloittamiselle, epäluuloinen sen teholle, niin nykyään uskon näiden mielialalääkkeiden vaikutukseen. Minun oireesiini lääke tehosi. Mutta kokemusta ei siis ole masennukseen tehoamisesta. Kokemukseni antaa myös turvaa itselleni, että mikäli uudestaan sairastun, niin tieoisuus siitä, että on olemassa lääke, joka oikeasti auttaa, rauhoittaa.
ps toisn alku aina hankalaa- odota 2 viikkoa niin yleensä oireet vähenee ja lääke alkaa toimia oikeasti
Oletko sinä syönyt ensin cipralexia, jonka vaihdoit sepramiin?? Miten sepram parempi?
Kurjia nää pään ongelmat :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähes poikkeuksetta alussa. Se kestää n. 1-3 viikkoa ehkä keskimäärin. Sen jälkeen yleensä alkaa olo parantua ja huono olo menee pois. Jos siis lääke sopii sinulle. Kärsivällisyyttä vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheutti joku SSRI-lääke (en muista mikä) esim. paniikkikohtauksia, joten kyllä, niistä voi tulla myös tuollaisia oireita. Kuulostaa ainakin maallikosta siltä, että lääke ei sinulle sovi.
Sen sijaan ihmettelen, että sinulle on määrätty mielialalääkettä uupumukseen ja jatkuvaan väsymyksen tunteeseen. Oletko itse tyytyväinen siihen, että sinulle on määrätty masennuslääkettä? Onko siis todella kysymys "vain" näistä mainitsemistasi asioista, vai oletko myös masentunut?
Sinuna odottelisin jonkin aikaa ja katsoisin, miltä olo tuntuu parin kuukauden kuluttua. Itselläni tuli alkuun tuota kärttyisyyttä, mutta siitä pitää opetella pois ja hillitsemään itsensä. Ja se vähenee, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Syötkö korvaavaa lääkettä Escitalopram Actavisia vai Cipralexiä? Minulle korvaava lääke sopii yhtä hyvin, mutta on siis paljon halvempi. Apteeksissa voidaan vaihtaa. Itselleni Ciprat ovat olleet hyvä löytö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samankaltaisia oireita, olin ärtynyt, menetin hermoni pienimmästäkin asiasta mm. aloin huutaa kerran ukkoporukalle raivoissani, jälkeenpäin pelkäsin reaktiotani. Lihoin noin 8 kiloa ja elämä oli harmaata sumua.
Yhteiskunta on liikaa medikaloisoitunut, jokaista mielialanlaskua tai vastoinkäymistä, alakuloa varten määrää lääkärit mielialalääkkeitä.
Kärsimystä on kaikilla ihmisillä, jos ei ole kroonista vakavaa masennusta suosittelen itsetuntemuksen opettelua. Auttoi minulla enkä enää aioi turvautua lääkkeisiin.
Mutta ainakaan ei koko ajan itkettänyt ja masentanut.
Nyt lopettelen käyttöä. Kertokaahan kokemuksistanne lisää, millaista oli lopettaa?
Tuleeko vihaisuus takaisin?
on kyseenalaistettu entistä enemmän viime aikoina. Ei kannata syödä niitä, jos ei huomaa selkeää olon paranemista jonkun ajan päästä. Itse söin vuosia Efexoria ja lopetin sen vihdoin kun tuntui ettei se mitään auta. Oletko saanut mitään muuta apua uupumukseesi? Auttaisiko keskusteluapu tai psykoterapia?