Tsempatkaa mua, haluaisin haluta toisen lapsen mutta

noilla tiedoilla vaikea alkaa tsemppaamaan.

Pääset helpommalla ja elämä tulee olemaan paljon vaivattomampaa yhden lapsen kanssa.

Raskausaika oli kamalaa (pitkään kestänyt raju pahoinvointi, raskausajan diabetes, raskausmyrkytys).

Synnytys oli traumaattinen (menetin tajuntani kun se teki niin kipeää ja repesin niin pahoin että seuraukset tuntuvat yhä, synnytyksestä kaksi vuotta).

Koin vauva-ajan vaativaksi koska vauva oli huonouninen ja itkuinen.

Nyt minulla on kaksivuotias temperamenttinen lapsi joka on minulle tärkeintä ja rakkainta maailmassa. Ja tuntuu että näin on hyvä. Mutta ajattelen, että toinenkin "täytyy" tehdä, sisarus ensimmäiselle.

Ap

tuntemusten kanssa ja vihdoin viimein uskalsin kuunnella itseäni ja totesin, että minä olen onnellinen yhden lapsen äiti. Se on oikea ratkaisu juuri meille. Ulkoa päin tulee tosi voimakkaana se kahden lapsen "oikea" malli, tuntuu kuin uisi vastavirtaan. Ja syyt hyvin paljon samoja kuin sulla, plus krooninen sairauteni. Tiedän, etten jaksaisi. Tai jaksaisin (toisen lapsen) ehkä jos olisi pakko, mutta en hyvin.

Kuuntele sisintäsi. Jos epäilet, niin älä tee. Ei ole pakko.