Minulla on 5 lasta ja jos terveys sallii teen 6. yksin

Siis mielenterveys.

Joskus se kuudeskin kuule kasvaa. Mitäs jos alkaisit kunnioittaa itseäsi ja hankkia jotain muuta harrastusta.

kunhan sitten kasvatat ja elätät katraasi myös yksin etkä ole vinkumassa siitä, kuinka yhteiskunta ei tue riittävästi lapsiperheitä.

Ja perustelu?



Olen onnellinen lasteni kanssa ja haluan yhden lapsen niin, että mikään mies ei onneani pilaa eikä sitä laimenna.

Mielenterveyteni on, kiitos vaan, ihan kunnossa ja oman lääkärini mielestä olen ihana äiti, ihana ihminen ja tavattoman kaunis.



Että kiitokset sinulle vastauksestasi, toivottavasti pärjäät pääsi kanssa. :)

On jo sinänsä upeaa, että pärjään ilman ketään tai mitään apua itsekseni (tuskin moni "tavallinen" perhe siihen kykenee, aina joku sukulainen katsomassa lapsia), mutta tuollaisia kommentteja en kaipaa. Jätän ne silti omaan arvoonsa. Kenenkään rakkautta en sillä korvaa, että lapsen vielä haluan. Onko jotenkin epänormaalia haluta lapsi?

Olen tehnyt paljon yksin ja tiedän mihin ryhdyn, joten mikä ongelma se teille on jos koen sen hyväksi ja lapseni huolehdin???

ei nyt pakko mennä vessaan, ennenkuin tulee pissat housuihin...

ei nyt pakko mennä vessaan, ennenkuin tulee pissat housuihin...

Olen vasta 32v. ja jos terveys sallii niin olen ajatellut ja toivonut saavani 6. lapsen yksinäni, tosin hoitojen avulla ja joskus 40-vuotiaana JOS terveys sallii.

Muut lapset syntyneet avioliitossa, mutta koen olevani paljon ehyempi yksinäni ja lapset ovat parasta mitä tiedän.

ei muuta kuin tsemppiä. Terveyttä ja pitkää ikää.

Kunnioitan sinua.

ei elämä mene aina kuin silkkiä vaan ap

nykyisin myös nuo viisi lastasi ihan yksin vai viettävätkö aikaa myös isällään?

ja koen, että elämäni on helppoa, toisin kuin monet ystäväni jotka elävät parisuhteessa ja lapsia on vähemmän.

Niin ja toiseksi nuorimmaiseni on sairas, joten turha on siitäkään irvistellä. =/

Olette te sikoja, ei voi muuta sanoa.

Satun olemaan vielä hoitaja ammatiltani ja monet kutsuneet (etenkin potilaat) minua enkeliksi, että olen täysin erilainen kuin muut hoitajat, välitän aidosti.

On se kumma miten katkeruus iskee teihin moniin... ikävää.

jos toiselle sattuu joku onnettomus niin lapsella on silti huoltaja. Samasta syystä silmiä, keuhkoja, käsiä on kaksi. Ei tarvi kuin liukastua rappusissa.

nii eikö se ole sama kuin jos pelkäisi kuolemaa? Ei sudenkorennotkaan lennä laskuvarjo selässä.



Mitä siitä väittelemään. Mitä vaan voi tapahtua. Kuolemaa olen nähnyt enemmän kuin tarpeeksi ja elämänkokemusta on, vaikka kirjan kirjoittaisin.

Voin elää yksittäisen ihmisen mielestä väärin, mutta kuka heittää ensimmäisen kiven?

Nytkin voi tapahtua jotain kamalaa, mutta aina. Aina olen huolehtinut lapsista parhaimpani mukaan, joten minulla ei ole mitään mitä katuisin. Kadehdittavaa eikö vaan? Nykypäivänä kyllä.

Joku joka osaa olla onnellinen ja elää ilman paineita siitä mitä muut ajattelee.



Nyt nukkumaan kun pienet nuppuni heräävät aikaisin ja tarvitsevat äitiä.

Kaikille teille rakkauttta toivottaen!