En ymmärrä millainen kummin pitäisi olla, ilmeisesti ei ainakaan minunlaiseni

minä en ainakaan halua sellaista kummia lapselleni, joka vaan ostaa ,hyviä ja arvokkaita' lahjoja, eikä osallistu muuten lapsen elämään. Haluan, että kummi on lapsen elämässä muuten kuin lahjanantokoneena.

ovat hirveän erilaisia. Joillakin on nuori lapseton ihminen kummina, joka omistautuu ainoalle kummilapselleen, toisella on monta omaa lasta, ja lisäksi liuta kummilapsia, joten virtaa ei kertakaikkiaan riitä kuin normaaliin perheystävyyteen.



Minusta noista jutuista voisi jutella jo etukäteen, ja olla realisti. Uupunut pienten lasten äiti ei ole kummilapsen hoitaja, vaikka joku toinen kummi siihen kykenisikin.

minä en ainakaan halua sellaista kummia lapselleni, joka vaan ostaa ,hyviä ja arvokkaita' lahjoja, eikä osallistu muuten lapsen elämään. Haluan, että kummi on lapsen elämässä muuten kuin lahjanantokoneena.

Kerro konkreettisesti miten kummin kuuluu osallistua lapsen elämään!

Joillakin on nuori lapseton ihminen kummina, joka omistautuu ainoalle kummilapselleen, toisella on monta omaa lasta, ja lisäksi liuta kummilapsia, joten virtaa ei kertakaikkiaan riitä kuin normaaliin perheystävyyteen.

ja kävin samalla myös töissä. Valmistumisen jälkeen siirryin työelämään ja sitten tulikin jo oma perhe. Siinä on ollut pyörittämistä ihan tarpeeksi. Ihmettelen kyllä, että mitä minulta odotettiin näissä puitteissa. Ei kyllä tullut mieleenkän, että kun sain hetkenkin omaa aikaa, että olisin lähtenyt "viihdyttämään" kummilasta.

ap

sinulla olevan jonkinlaisen ihmissuhteen kummilapseesi. Se ei tarkoita lahja-automaattia vaan aikaa. Eikä se välttämättä tarkoita elokuvia ja teatteria vaan vaikkapa eväsretkeä lähimetsään, leikkipuistoon tms. ilmaista / lähes ilmaista. Tietysti tämän voi nähdä lapsenhoitopalveluna mutta miten ihmeessä muuten voi luoda ihmissuhteen kuin antamalla aikaa? Ja joo, sitä yhteistä aikaa voi viettää vaikka lapsen kotipihallakin.

et ole hoitanut oikeita kummin tehtäviä, mitkä sinulle määrättiin kasteessa? Ja jos oikein ymmärrän, niin siihen ei kuulu pelkästään lahjojen ostot. Ja miksi et voisi suoraan kysyä vanhemmiltta, mikä meni pieleen?

sinulla olevan jonkinlaisen ihmissuhteen kummilapseesi. Se ei tarkoita lahja-automaattia vaan aikaa. Eikä se välttämättä tarkoita elokuvia ja teatteria vaan vaikkapa eväsretkeä lähimetsään, leikkipuistoon tms. ilmaista / lähes ilmaista. Tietysti tämän voi nähdä lapsenhoitopalveluna mutta miten ihmeessä muuten voi luoda ihmissuhteen kuin antamalla aikaa? Ja joo, sitä yhteistä aikaa voi viettää vaikka lapsen kotipihallakin.

kummilasta synttäri- ja joululahjalla. Kun menen kummilapsen perheen luo kylään (olen kummilapsen äidin ystävä) niin pidän häntä sylissä, juttelen jne. Joskus vien jonkun pikkujutun.

Voi sitä aikaa antaa siellä kylässä ollessakin, ei ole aina pakko mennä jonnekin.

Itselläni on kaksi lasta ja olen pph, vapaa-ajan haluan käyttää itselleni ja omalle perheelleni.

Koen olevani ihan hyvä kummi.

Miten te vastailijat, oletteko itse kummeja ja kuinka usein hoidatte kummilapsianne?

1) Kun lapset ovat olleet vauvoja ja taaperoita, olen tarjonnut hoitoapua. Toinen perhe otti sitä vastaan enemmän, toinen vain muutaman kerran



2) Olen vienyt toista kummilastani (isompi) teattereihin, elokuviin, syömään jne. Aika usein tämä on ollut osa syntymäpäivälahjaa. Mukana on ollut usein kummilapsen sisarus. Toista olen ottanut yökylään sisaruksensa kanssa sekä vienyt matkalle ja retkille.



3) Jouluisin ja syntymäpäivisin olen vienyt lahjan - myös silloin, kun lahjaan on sisältynyt jotain aineetonta kuten retki tai elokuvailta



4) Tapaan vanhempia myös säännöllisesti. Toista perhettä harvemmin eli noin 4-5 kertaa vuodessa, toista vähintään pari kertaa kuussa.



Olen aluksi ollut nuori ja lapseton, nyt minulla on oma perhe, mutta silti tapaan kummilapsiani säännöllisesti. Enemmänkin toki voisin, mutta erityisesti isomman kummilapseni perhe on kiireinen eikä yhteistä aikaa oikein tunnu löytyvän. Olen tämän kummilapseni nähnyt tänä vuonna vain kolme kertaa, ja se on aika vähän (yksi teatterireissu kummilapsen kanssa ja kaksi kertaa syntymäpäivien merkeissä). Pienempi kummilapsi on samalla sukulainen, joten näemme luonnollisesti suvun tapahtumissa.

kummin ensisijainen tehtävä on tukea kummilapsen vanhempia kristillisessä kasvatustyössä.

eväsretkeä lähimetsään, leikkipuistoon tms. ilmaista / lähes ilmaista. Tietysti tämän voi nähdä lapsenhoitopalveluna mutta miten ihmeessä muuten voi luoda ihmissuhteen kuin antamalla aikaa? Ja joo, sitä yhteistä aikaa voi viettää vaikka lapsen kotipihallakin.

sillä olisin joutunut matkustamaan aina 2h/suunta bussilla nähdäkseni lasta. Jos ei riitä se, että kävin tuttavallani kylässä kutsuttuna ja samalla vaihdoin kuulumiset lapsen kanssa, niin ei voi mitään.

Minä ymmärrän, että omien lasteni kummeilla on omat elämänsä ja kiireensä, enkä kuvittele, että he käyttäisivät vapaa-aikansa omien lasteni hoitamiseen tai viihdyttämiseen. Mielestäni se on minun tehtäväni vanhempana.

ap

Mitähän he oikein odottivat kummilta alun alkaen? En ymmärrä!?! Olen mielestäni käyttäytynyt lasta kohtaan, kuten kenen tahansa tuttavan lasta, ollut kohtelias ja ystävällinen.

Ehkä ongelma piilee juuri siinä, että kohtelet kummilastasi kuin kenen tahansa tuttavan lasta. Eikös se oma kummilapsi ole yleensä vähän "spesiaalimpi"? Miksi ruveta kenenkään kummiksi, jos ei halua osallistua tämän elämään? Ja jos kummilapsi on yhtä yhdentekevä kuin kenen tahansa tuttavan lapsi?

kummin ensisijainen tehtävä on tukea kummilapsen vanhempia kristillisessä kasvatustyössä.

Meidän kummitytön vanhemmat eivät ymmärrä miksi me kummeina halutaan ostaa lapselle rippilahjaksi rippiristi eikä uutta puhelinta, joka maksaa useampia satasia. Eivät ymmärrä miksi halutaan, että ripille pääsystä jää jokin muisto ja kristillinen sellainen.

Ei vaan ole aika, rahat tai paukut riittäneet kummilasten viihdyttämiseen, kun ei ne riitä omien lastenkaan. Itse koen olevani huono kummi, koska koen, että vanhemmat haluavat minulta enemmän. Ei pysty. Ja niitä kummilapsia on kertynyt jo 7.

tarvi antaa sellaista aikaa, että kummilapsi pitäis viedä kotoaan poissa.

Kun menet kylään, otat kummilapsen syliin ja luet sadun. Tai seuraat hänen leikkejään.

Juttelet.

Ei aina tarvii olla johonkin menossa eikä lasta tarvitse myöskään hoitaa niin että vanhemmat saavat omaa aikaa. Oman ajan antaminen kummilapsen vanhemmille ei kuulu kummin tehtäviin, ellei kummi itse näin halua.

lahjakoneen, eli sitä suhdetta siihen lapseen. Siä itskein olen halunnut omien kummilasten kohdalla sekä omien lasteni kummeilta, ja hyvin on toiminut.

minun olevan tarvittaessa häntä varten. Tottakai ensimmäinen kummilapseni on saanut enemmän, koska ensimmäiset 3v hänen elämästään kului minulta lapsettomana. Kävin heillä paljon, hoidin häntä ja hänen sisaruksiaan ihan vapaaehtoisesti, vein usein jotain ihan pientä viemistä - joskus sukat, joskus värityskirjan, milloin mitäkin.



Omia lapsia saatuani on tietenkin kummilapsille vähemmän aikaa. Kuitenkin pyrin muistamaan synttärinä ja jouluna, ja isoimmat kummilapset pitävät hekin oma-aloitteisesti yhteyttä esim. sähköpostilla. Jos saan tekstarin tai e-mailin, pyrin vastaamaan siihen heti. Joskus toki on unohtunut, mutta kummilapset ymmärtävät tämänkin, fiksuja tyttöjä ovat.



Kun näen kummilapsia (asuvat 350-500km:n päässä), kyselen heidän kuulumisiaan, puhuttelen heitä kummipojaksi tai -tytöksi, vien jonkun pienen viemisen, esim. suklaapatukan ja purkkapötkön tai jonkun lehden. Osoitan että he ovat minulle tärkeitä.



Omien lastemme kummeja muistamme syntymäpäivinä (olen laittanut kalenteriin ylös), jouluna ym. ja lapset saavat soittaa kummeille halutessaan. Jos lapsen elämässä tapahtuu jotain hänelle merkityksellistä, esim. oppii ajamaan pyörällä tai ensimmäinen hammas lähtee, kysyn haluaako kertoa siitä jollekin kummille (ellei sitten lapsi itse ehdi sanoa että haluaa kertoa jollekin kummeista). Vastaus on aina "JOO". Kummit ovat hyvillään kun yhteydenpitovelvoite ei jää heidän harteilleen.



Kummisuhde on vastavuoroista! Näin siitä saa eniten!



P.S. Me elämme todella tiukoilla, mutta kummin ei tarvitse aina antaa materiaa. Jos ei ole kerta kaikkiaan rahaa edes xylitol-karkkiaskiin, niin voi kyläillessä ehdottaa että lähtisikö kummipoika käymään vaikka kävelyllä kahdestaan. Yleensä ei pahemmin tarvitse houkutella. Tiedän olevani hyvä kummi, mutta en vaadi samaa lasteni kummeilta. Kunhan edes joskus muistavat lasta vaikka postikortilla.

olen lakannut yrittämästä tarjota toiselle kummilapselleni kahdenkeskistä aikaa. Kun haluaisin viedä kummipojan esim. elokuviin, äitinsä haluaa että siskotkin lähtisivät mukaamme. En halua siskoja mukaan, ovat nuorempia enkä halua maksaa kaikkien elokuvaa/karkkeja/syömistä vaan vain kummilapsieni. Olisin siis ottanut molemmat kummilapseni mukaan ja oman lapseni, ovat enemmän saman ikäisiä.



Samoin kun yritin viedä tätä yhtä poikaa autonäyttelyyn/teatteriin/yms. erinäisiin tapahtumiin, ei käynyt koska halusivat mennä niihin perheenä. Mikäs siinä, mutta en sitten ole enää yrittänyt. Käyn kylässä, kysyn kuulumisia, ostan lahjoja merkkipäivinä.



Toinen kummilapseni arvostaa minua varmaan enemmän, hän on päässyt mukaani yksin ilman sisaruksiaan.



Itse toivoisin että lapseni kummi edes muistaisi syntymäpäivänä. Eipä muista.

että kummi elää omaa elämäänsä, ja tullessaan kylään tapaamaan ensisijaisesti omia ystäviään (=kummilapsen vanhempia) käyttää pienen hetken siihen että kyselee lapsen kuulumiset.



Meidän lastemme kummeilla on oma elämä ja omat kiireet. Pääasia, että kummiuden pohjana oleva ja ollut ystävyyssuhde säilyy läpi vuosien, ja sen ylläpito on meidän vanhempien tehtävä. Siinäkin on kaikilla hommaa kun elämän tilanteet ja asuinpaikat vaihtuvat. Jos siihen vielä lisätään kaikenlaisia odotuksia siitä miten kummin pitäisi käyttäytyä, niin koko ystävyyssuhde saattaisi kuormittua liikaa ja tehdä siitä vain muodollista suorittamista.

kutsun kummilastani meille yökylään ja kun vierailen kummilapsen perheen kotona vietän kumitytön kanssa normaalia enemmän aikaa. Syntymäpäivänä muistan lahjaa mielummin jollain yhteisellä tekemisellä, esimerkiksi uimahallireissulla tai teatteriesityksellä. Kännykkää kummitytölläni ei vielä ole, mutta noin kerran viikossa soitan jomman kumman vanhemman kännykkään ja juttelen tytön kanssa puhelimitse kuulumisista yms. Lähettelen kummitytölle myös postikortteja ja lyhyitä kirjeitä silloin tällöin. Välttämättä ei siis aina tarvitse olla fyysisesti kummilapsen kanssa. Itse olen kokenut juurikin puhelut ja postikortit kivaksi tavaksi muistaa. Vastaavasti minä saan aina kummilapseltani itseaskarrellun synttäri- ja joulukortin jne. Koen, että itsekin saan kummiudesta paljon irti. Itselläni on yksi oma lapsi ja olen ihan normaalisti työssäkäyvä ihminen.