Onko joku muu, jonka n. 2-vuotiaalla EI ole unilelua tai muuta ykköslelua/turvalelua

Ei meillä ole - joskus poika haluaa ottaa pehmokissan tai muun lelun mukaan. Mutta välttämätön se ei ole. Tosin nukun pojan vieressä, joten kai mä oon se uniturva :) Mummilaan yöksi mennessä on kyllä yleensä aina se sama pehmokissa mukana. Ja siellä nukkuu mummin vieressä. En usko että haittais, vaikka kissa jäisikin kotiin. Poika täyttää kohta 3v.

yhelläkään lapsella oo ollu.



Itselläni taas lapsena oli, ja se oli pakko olla aina mukana/vieressä ja mikä draama siitä syntyikään kun se koki tiensä pään.. huh.

Ja tietenkään uusi samanlainen ei kelvannut, toisaalta hyvä koska nukkuisin varmasti vieläkin se ressu kainalossa :D

en ole tyrkyttänyt, eikä ole itse kaipaillut. Sängyssä on "koristeena" kasa pehmoja, joista osan on nimennyt ja joskus leikkii niillä hiukan, saattaa ottaa hetkeksi kainaloon, mutta ei kaipaa mitään niistä erityisesti ja nukkuu hyvin myös ilman niitä.

ei ole mitään unilelua. Niitä ei tarvita jos imetetään usein pikkusen niin halutetessa.



Mun lapset imi pelkästään 6 kk tisua ja sit kiinteän ravinnon kanssa vuoden vanhoiksi.



Kukaan ei tarvinnut unilelua. Ihanat lapset miiten:))

että sellaisen puute olisi jotenkin outoa :O



Omistaa toki paljon pehmoleluja ja päivittäin niillä leikkii, tänään juuri "luki" ihanasti nallelle kirjaa.



Joskus ottaa jonkun niistä unikaveriksi, yleensä ei.

Tuttiakaan ei ole koskaan syönyt, mutta sylissä istuu todella paljon ja on muutenkin aika "mammanpoika" :)

Aika usein ottaa jonkun lelun sänkyynsä, mutta ei ole mitää tiettyä joka on pakko olla. Aina välillä kun saa uuden pehmon niin sitten se on jonkun aikaa tärkeä, mutta sekin menee aina ohi. En usko että siitä mitään haittaa on.

esikoinen ei koskaan halunnut mitään unilelua (on muuten pullovauva alusta asti). Kuopus taas tykkäsi jo ihan pienenä myltätä harsoa käsissään kun nukahti, ja harso on unirättinä tärkeä ollut aina. Minä koen että unirätti on nimenomaan äidille helpompi - lapsi saa herätessään helpommin unen päästä kiinni kun saa myltätä esimerkiksi juuri tuota harsoa. Lapselle tuskin asialla on suurta merkitystä, siis noin kehityksen kannalta.

mutta on ihan tarkoituksella opetettu. Joutui vauvana olemaan sairaalassa, joten haluttiin hänelle joku asia, jonka kokisi kotoisaksi ja toisi turvaa jo ihan vauvana.



(Ja on muuten imetetty pitkään ja hartaasti ja silti on unilelu. Ja on ihana lapsi meidänkin:)

ja ovat molemmat olleet ns. tissivauvoja, tosin vieressäni eivät ole nukkuneet vaan omissa sängyissään alusta saakka. Esikoisella ei ollut edes tuttia ja kuopus käytti tuttia nukkuessaan noin 10kk ikään saakka ja jos tutti unohtui joskus, niin sekään ei mikään katastrofi ollut.

vaikka monesti tarjosinkin.



On nyt jo 4v eikä välitä edelleenkään unileluista.

Joskus ottaa jonkun pikkuauton unileluksi, pehmoleluista ei välitä ollenkaan.

meillä ole yhdelläkään lapsella ollut mitään "turvariepua" missään iässä, eikä siitä mitään haittaa ole ollut, pikemminkin päinvastoin.

5 lasta. Siis satunnaisesti ottavat unilelun, mutta harvemmin se on mikään yksi ja sama, vaan vaihtelee. Omat tyynyt lapsille on kyllä tärkeitä ja ne otetaan usein mukaan yökyläänkin, mutta pärjäävät ilmankin.

Välillä on joku pupu sylissä, mut on ihan automies. Ottaa niitä joskus sänkyynsä. Mikään ole ei ole ylitse muiden.

ei ollut 2v eikä nytkään jotain tiettyä mikä piti aina saada. Ottaa hoitoon vuorotellen jonkin pehmon. Hän on kohta 5. Tytöllä, 1,7 kk,on ollut alusta pitäen semmoinen "riepumallinen" vaaleanpunainen lehmä, se on oltava aina mukana hoidossa ja kotona unilla.

Ja lähinnä siksi, että se on ollut päiväkodissa tapa ja on sitten ollut jotakin tekemistä, jos ei nukahda.

(tai on edelleen, mutta se ei ole enää elämän ja kuoleman kysymys niin kuin 2-vuotiaana) toisella ei koskaan ole ollut. Unilelun hyöty on meillä ollut se rituaalisuus - unilelulla ei leikitä normaalisti päivisin, mutta sen ottaminen kainaloon tuntuu viestivän pojalleni että nyt on ihan tosissaan unen aika, ja että nukkuminen on oikeastaan aika kivaa.



Kyllä toinenkin lapsi unille on aina saatu, mutta unilelulapsen kanssa se on ollut meille aikuisille helpompaa. Mutta minkäs teet kun toinen ei ole koskaan kiintynyt mihinkään yhteen leluun yli muiden. On nyt 6-vuotias, ja mä veikkaan ettei ole yhtään sellaista tavaraa jonka katoamista se erityisesti surisi.

unilelua tai tuttia. Hän on toiseksi vanhin.



Muilla on ollut harsoriepu, unityyny tai uninalle. 2 on ollut kovia syömään tuttia, 1 huonommin. 2 ei ole halunnut ollenkaan.