Mies otti meikkini pois "huonon käytöksen takia"

ero tuossa taitaa kuitenkin olla siinä, että ap ja miehen pitäis kasvattaa lasta yhdessä, eikä kummankaan enää toistansa... mutta ehkä kannattaa harkita tosiaan muuta, kuin unilelua.

sympatiat tällä kertaa kallistuu lapsen ja miehen puoleen.



kuulostaa kyllä sille, että teidän kasvatustavat sotii toisiaan vastaan ja mies siis nyt kai päätti antaa sulle opetuksen, opitko nyt jotakin?



Se mua vielä ihmetyttää, että miten sun mielestä lapsi on jotenkin vähempi arvoinen kun sinä itse?

Että lapselle voi tehdä, mutta sinulle ei.

Mies ja poika ovat liittoutuneet minua vastaan tietokoneella pelaamisen kanssa. Mitä minä voisin takavarikoida, että saisin heidät ruotuun? Koko konetta tuskin oikein voi, mutta.....

Lapsi on ilmeisesti käyttäytynyt väärin, mistä häntä on ojennettu. Tämä ei ole tehonnut ja on uhattu unilelun pois ottamisella. Ei vaikutusta, joten lelu on otettu pois --> lapsi nukkuu = toimi!



Meilläkin tehty näin, jos nukkumaanmeno mennyt pelleilyksi. Ei se lapsi siitä rikki mene! Eikä mikään maallinen tavara voi olla lapselle pyhä.



Ja varsinkin jos on menty "uhkaamaan" lelun pois ottamisella, on se tehtävä. Sanasta luistaminen on huonointa kasvatusta.



Ihan totta teidän kanssa... Kyllä sen isän pitäisi osata keskustelemalla asiat hoitaa. Sitä lasta varmaan ihan itketti. Eihän se ole inhimillistä...?!? Voi jessus...

Ihan oikein teki miehesi, varsinkin kun ainoa huolesi tilanteesta on se että "siis miten mä kehtaan mennä töihi ku ei oo meikkii iikhh!!!". Lapselle unilelu ei ole mikään tavallinen kuormatraktori jolla vedellään hiekkalaatikolla. Minulle se oli tärkein asia maailmassa ja kova itku pääsi jos sitä ei saanut viereen, vielä nykyisinkin tuo lelu on visusti tallessa. Ei sellaisella voi todellakaan rangaista.

siksi unilelua ei myöskään oteta pois. Unolelu symboloi lapselle turvaa ja pysyvyyttä, sitä ei yksinkertaisesti oteta pois. Muuta tavaraa voi laittaa jäähylle pilvin pimein, mutta unilelu on rauhoitettu.



Miehesi on siinä oikeassa, että teit väärin. Mutta miehesi teki väärin kun takavarikoi sinulta jotain. Miehesi rinnastus "otit lapselta pois unilelun, otan sinulta pois meikit" ei todellakaan ole ok, sillä sinun ja miehesi suhde on täysin erilainen kuin lapsen ja vanhemman suhde. Jos miehesi niitä rinnastaa (kokee olevansa kasvattajasi) niin lienee syytä hakea ulkopuolista parisuhteen normalisoimiseksi.

Se mua vielä ihmetyttää, että miten sun mielestä lapsi on jotenkin vähempi arvoinen kun sinä itse?

Että lapselle voi tehdä, mutta sinulle ei.

Eli sun mielestäkö lapsen ja vanhemman välinen suhde on ihan samanlainen kuin kahden aikuisen välinen suhde?

Jestas teidän kanssa. Vitosenkin tuntema narsisti lienee vaan puhtaasti vittumainen ihminen.



Aloitusviestiin ei oo muuta kommentoitavaa, että kuulostaapa teidän meininki kypsältä. Otsikon kun näin niin kävi melkein naurattamaan.

Olet aikuinen ihminen eikä mies saa ottaa tavaroitasi. Voitko mennä ostamaan huomenna uudet? Tekisi mieli neuvoa sinua takavarikoimaan jotain mieheltä, mutta sitten ehkä laskeudut samalle tasolle hänen kanssaan, että en tiedä kannattaako. Pyydä häntä asiallisesti palauttamaan meikkisi. Kuten joku jo kommentoi, minä myös tiedän kans lähipiirissä narsistin, joka toimi juuri näin. :(

kuulemma hän voi tehdä saman minulle, jos suuttuu. Minusta ei voi verrata keskenään, miehen mielestä ihan sama asia. Kuulemma kohtelen lapsia väärin, nyt saan kokea saman kohtelun ja miettiä, mitä siitä opin. Niin ja meidän riita koski sitä, pitääkö lapsen totella, kun käsken ja kun ei totellut, otin unilelun pois.

Ensin ajattelin, että hullu mies. Mutta sitten kun kerroit vieneesi lapselta unilelun, niin tuli semmoinen olo mies teki aivan oikein.

mutta tuli mieleen, että mies on todella vanhakantainen. Hän on kun joku menneiden aikojen patriarkka, varsinainen perheen pää, joka näkee "pikkuvaimonsa" holhottavana, lapsena lasten joukossa. Onko teillä muuten perinteiset sukupuoliroolit perheessä, ap? Mitä tarkoittaa se, että avauksesi huipennos on, ettet muka voi mennä töihin ilman meikkiä, mitä siitä pitäisi päätellä?

että lapsen unilelun vieminen on kohtuuton rangaistus. Miehesi toimintatapakaan ei ollut se kaikista aikuismaisin, mutta tavallaan ymmärrän häntä: kyllä mäkin suuttuisin, jos joku veisi mun lapselta unilelun pois, ja saattaisin tehdä jotain yhtä lapsellista.



Älä enää vie lapselta unilelua. Ja voisi olla ihan paikallaan, että koittaisitte miehen kanssa löytää sellaiset yhteiset kasvatuslinjat, joita molemmat voisivat noudattaa (tähän toki joutuvat molemmat tekemään kompromisseja kertomastasi päätellen). Jos ei muuten onnistu, niin hommatkaa ulkopuolista keskusteluapua.

tarkoittaako se, että mies vei sinulta meikit sitä, että ne ovat sinulle yhtä elintärkeitä kuin unilelu on lapselle?

mutta tuli mieleen, että mies on todella vanhakantainen. Hän on kun joku menneiden aikojen patriarkka, varsinainen perheen pää, joka näkee "pikkuvaimonsa" holhottavana, lapsena lasten joukossa. Onko teillä muuten perinteiset sukupuoliroolit perheessä, ap? Mitä tarkoittaa se, että avauksesi huipennos on, ettet muka voi mennä töihin ilman meikkiä, mitä siitä pitäisi päätellä?

onnellinen onnellinen onnellinen perhe....



Osta uudet meikit aamulla ja opettele kohtelemaan lapsiasi vähän paremmin. Piste.



Urpolandiasta päivää.

että mies pahoitti lapsen puolesta mielensä siinä kohtaa kun veit unilelun, mutta ei saanut suutaan auki/halunnut kumota auktoriteettiasi lapsen silmissä



ja edelleen veikkaan, että jos mun mies veisi lapselta unilelun, toimisin tasan tarkkaan samoin kun sun mies nyt toimi



eli tässä kohtaa sinuna veisin sen lelun lapsen viereen, aamulla puhuisin asiasta lapsen kanssa ja sanoisin että äiti teki väärin, ja nyt puhuisin miehen kanssa että tajusin että tein väärin

Teistä on siis ihan ok, että parisuhteen osapuolet kohtelevat toisiaan kuin lasta? Ottavat toisen tavaroita rangaistukseksi, kieltävät menemästä ulos kahdeksan jälkeen, asettavat kotiintuloajat, määräävät mitä toinen syö ja mitä pukee päälleen?



Okei, unilelun ottamisesta voi olla vaikka mitä mieltä, mutta jos vanhempi on mennyt sanomaan, että pitää käyttäytyä kunnolla tai unilelu otetaan pois, on unilelu sitten siinä tilanteessa (lapsi ei käyttäydy kunnolla) pakko ottaa pois vaikka kaduttaisikin jo. Lasten ja koirien kanssa ei tarvitse syödä sanansa kuin kerran niin ne jo tietävät, että seuraamuksia ei oikeasti tule.



Ja jos mies oli unilelun ottamisesta eri mieltä, olisi miehen pitänyt lapsen mentyä nukkumaan ottaa asia puheeksi eikä ruveta harrastamaan jotain älytöntä temppuilua, joka ei todellakaan kuulu kahden aikuisen tasa-arvoiseen parisuhteeseen vaikka olisikin jotain erimielisyyksiä.



Mutta joo, nyt mä kyllä ymmärrän, miten noita tollasia lapsia kasvaa, joita tossa lähikaupan nurkilla notkuu. Niitä kasvattavat ilmeisesti ihmiset, joiden mielestä lasta pitää kohdella kuin aikuista kaveria ja puolisoa kuin pientä lasta.

Teistä on siis ihan ok, että parisuhteen osapuolet kohtelevat toisiaan kuin lasta? Ottavat toisen tavaroita rangaistukseksi, kieltävät menemästä ulos kahdeksan jälkeen, asettavat kotiintuloajat, määräävät mitä toinen syö ja mitä pukee päälleen? Okei, unilelun ottamisesta voi olla vaikka mitä mieltä, mutta jos vanhempi on mennyt sanomaan, että pitää käyttäytyä kunnolla tai unilelu otetaan pois, on unilelu sitten siinä tilanteessa (lapsi ei käyttäydy kunnolla) pakko ottaa pois vaikka kaduttaisikin jo. Lasten ja koirien kanssa ei tarvitse syödä sanansa kuin kerran niin ne jo tietävät, että seuraamuksia ei oikeasti tule. Ja jos mies oli unilelun ottamisesta eri mieltä, olisi miehen pitänyt lapsen mentyä nukkumaan ottaa asia puheeksi eikä ruveta harrastamaan jotain älytöntä temppuilua, joka ei todellakaan kuulu kahden aikuisen tasa-arvoiseen parisuhteeseen vaikka olisikin jotain erimielisyyksiä. Mutta joo, nyt mä kyllä ymmärrän, miten noita tollasia lapsia kasvaa, joita tossa lähikaupan nurkilla notkuu. Niitä kasvattavat ilmeisesti ihmiset, joiden mielestä lasta pitää kohdella kuin aikuista kaveria ja puolisoa kuin pientä lasta.

Onneksi meillä on sentään tasavertainen suhde missä mies ei takavarikoi minun tavaroitani, jos en käyttäydy kuten hän haluaa.. Eikä meistä kumpikaan koe aiheelliseksi kasvattaa toista kuin lasta. Naurettavaa.

Ja muuten en minäkään menisi töihin ilman meikkiä.

mutta tuli mieleen, että mies on todella vanhakantainen. Hän on kun joku menneiden aikojen patriarkka, varsinainen perheen pää, joka näkee "pikkuvaimonsa" holhottavana, lapsena lasten joukossa. Onko teillä muuten perinteiset sukupuoliroolit perheessä, ap? Mitä tarkoittaa se, että avauksesi huipennos on, ettet muka voi mennä töihin ilman meikkiä, mitä siitä pitäisi päätellä?

Työpaikallani kuuluu olla siisti ja huoliteltu, ja työhöni kuuluu paljon edustamista. Eli ap:n tapauksessa kurvaisin jonkun marketin meikkiosaston kautta duuniin.

Ja ap: älä välitä noista curling-mammoista. Miehelläsi ei todellakaan ole oikeutta kasvattaa sinua tai ojentaa sinua "tuhmasta" käytöksestä.

Riitelittekö unilelun viemiesestä vai jostain muusta asiasta?



Jos riitelitte unilelun viemisestä niin ymmärrän hyvin miestäsi. Hän ei ehkä ole saanut sinua tajuamaan kuinka väärin teit kuin veit lapsen unilelun. Viimeinen keino sinun ymmärryksesi lisäämiseen on saada sinut tuntemaan samaa kuin lapsesi viemällä jotain sinulle elintärkeää=meikit.

Meillä oli riitaa jostain pikkuasiasta ja kesken kaiken mies nappasi meikki"laatikkoni" ja ilmoitti, että en saa niitä ennen kuin olen ihmisiksi.

Olen täysin tyrmistynyt. Mies väitti, että jos käyttäydyn kuin kakara niin ansaitsen tulla kohdelluksi kakarana. Kuulemma olen niin usein kehunut lasten lelujen takavarikoimisella, että nyt on minun aikani kokea, miltä tuntuu menettää jotain tärkeää.

Miten voin mennä huomenna töihin?

huippu esimerkki tasa-arvoisesta parisuhteesta :O öö ei.. ei näin. aikusten pitäs olla tasa-arvosia. ei aikusten tarvi enää kasvattaa toisiaan. kyllä se oli teidän vanhempien tehtävä. te ootte toisenne valinnu ja jos mies valitsi lapsellisen vaimon, niin sen asian kanssa on elättävä tai lähdettävä

:D