miehelläni on painajaismainen anoppi, miten kannattaisi toimia?

harmittaa tosi paljon myös lasten puolesta. he olisivat voineet käydä tervehtimässä mummiaan, mutta nyt jäi väliin.

Luultavasti aika perusanoppi.



Minun miehelläni on painajaismainen anoppi. Osaa oikeasti tehdä elämästämme hornaa. Mm. tekee viranomaisilmoituksia suutuspäissään, solvaa takanapäin, manipuloi, kiukuttelee, rähjää, valehtelee ja häiriköi.

totuus on siis se, ettei äitini ole koskaan hyväksynyt miestäni omista syistään (jotka minä hänen tyttärenään tiedän). nyt vaan menee vähän pitkälle kun kyseeseen tulee myös lapsenlapset.



kyse oli siitä, miten voisin itse toimittaa sanoman parhaiten äidilleni perille: en voi hyväksyä sitä tapaa millä hän kohtelee miestäni. mielestäni hänen pitäisi vähintään sietää miestäni tai ainakaan LAPSET eivät saisi joutua kärsimään huonoista kemioista!



mieheni tosiaan on sitä mieltä, että äidilläni on oikeus määrät ketä päästää kotiinsa, mutta minua sieppaa se, että olen tässä välikädessä eikä äitini koskaan puhu minulle suoraan mitä on mieheni kanssa puhunut.

se miehesi vain lakkaa soittelemasta sinne, sinä samaten ja pidätte asialinjaa. Jos tämäkään ei onnistu, siirrytte joulukorttilinjalle.



Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Perusarkea kymmenissätuhanssisa kodeissa.



Miksi sen äitisi pitäisi raportoida sinulle keskustelut? Onko miehesi mykkä?



t. 4

enhän tietäisi muuten tästäkään keskustelusta.



onko tämä mielestäsi hyvä ja aikuinen tapa toimia? haluan tottakai säilyttää hyvät välit äitiini, sillä äitini on vain hyväksyttävä se tosiasia että olen onnellinen mieheni kanssa (jo 15 vuotta). onko todella niin, että ainoa tapa opettaa vanha koira uusille tavoille on katkaista välit kokonaan?

Jos se tilanne on tökkinyt 15 vuotta, niin luuletko aikuistenoikeesti, että se johonkin muuttuu?



Ainoa keino on pitää omat rajat, käyttäytyä asiallisesti - ja jos ei sekään auta, niin sitten siirrytte siihen, että jouluna ja esimerkiksi kesäisin viestitellään.



Noin se menee kymmenissätuhansissa ihan tavallisissa perheissä. Eikä se ole mitään välien katkaisemista.



Tunnut jotenkin itse roikkuvan siinä äidissäsi kovasti.



8

käsittämätöntä että miehesi ei ole 15 vuodessa oppinut olla soittamatta anopilleen. Aika harvinaista muutenkin tuollainen anopille soittelu, ja varsinkaan sellaiselle joka kaikin tavoin yrittää osoittaa että ei sitä halua.



Jättäkää nyt hyvänen aika se ihminen rauhaan!

jos olisin ite samassa tilanteessa niin toivoisin että mieheni tekisi äidilleen selväksi että me olemme hänen perheensä ja hänen on hyväksyttävä ja kunnioitettava sitä tai ysyttävä poissa. itse en antaisi vanhempieni kohdella miestäni noin. olenkin miehelleni sanonut että jos vähän suurisuinen isäni joskus hänelle sanoo jotain ikävään sävyyn, niin kertoo mulle. en antaisi vanhempieni kohdella mun aviomiestä huonosti. loppujenlopuksi se on mun mies ja lapset, ne jotka nyt on se mun perhe

mutta tässä tapauksessa olikin kyse siitä että äitini onkin sairas.



äitihän on äitini sekä lapsieni mummi! ei sellaista sidettä noin vain katkaista. asumme toisella paikkakunnalla joten luonnollisesti hänen kanssaa tulee pidettyä yhteyttä enemmänkin puhelimitse. vierailulla käymme harvemmin ja näyttää siltä että ne harvenevat entisestään.

Jos se tilanne on tökkinyt 15 vuotta, niin luuletko aikuistenoikeesti, että se johonkin muuttuu?

Ainoa keino on pitää omat rajat, käyttäytyä asiallisesti - ja jos ei sekään auta, niin sitten siirrytte siihen, että jouluna ja esimerkiksi kesäisin viestitellään.

Noin se menee kymmenissätuhansissa ihan tavallisissa perheissä. Eikä se ole mitään välien katkaisemista.

Tunnut jotenkin itse roikkuvan siinä äidissäsi kovasti.

8

jos olisin ite samassa tilanteessa niin toivoisin että mieheni tekisi äidilleen selväksi että me olemme hänen perheensä ja hänen on hyväksyttävä ja kunnioitettava sitä tai ysyttävä poissa. itse en antaisi vanhempieni kohdella miestäni noin. olenkin miehelleni sanonut että jos vähän suurisuinen isäni joskus hänelle sanoo jotain ikävään sävyyn, niin kertoo mulle. en antaisi vanhempieni kohdella mun aviomiestä huonosti. loppujenlopuksi se on mun mies ja lapset, ne jotka nyt on se mun perhe

sanoisitko asiasta suoraan äidillesi vai käyttäisitkö epäsuorempaa tapaa (jättäisit esim. vierailut vähemmälle)? äitini on sairas ja pelkään, että hän ottaa marttyyriasenteen ja väittää minun hylänneen tarkoituksella.

joten siinä se.



Äitisi ottaa sen tarjotun avun ja jos ei kelpaa, ei sitten kelpaa.

Sinä pähkit päiväkausia toimintamalleja jne.



Tuossa ei ole mitään järkeä.



Sille äidillesi on asiallisesti soitettu. Hän on soittoon vastannut haluamallaan tavalla. Jos hän nyt soittelee sinulle, toteat vain, että koska hän ei teitä sinne halunnut, teillä on nyt muuta.



Ja sillä selvä. Sitten lähdette hyvillä mielin jatkamaan omaa elämäänne. Jos äitisi ei sitten osaa käyttäytyä aikuisesti, se on hänen ongelmansa ei sinun.

jos olisin ite samassa tilanteessa niin toivoisin että mieheni tekisi äidilleen selväksi että me olemme hänen perheensä ja hänen on hyväksyttävä ja kunnioitettava sitä tai ysyttävä poissa. itse en antaisi vanhempieni kohdella miestäni noin. olenkin miehelleni sanonut että jos vähän suurisuinen isäni joskus hänelle sanoo jotain ikävään sävyyn, niin kertoo mulle. en antaisi vanhempieni kohdella mun aviomiestä huonosti. loppujenlopuksi se on mun mies ja lapset, ne jotka nyt on se mun perhe

sanoisitko asiasta suoraan äidillesi vai käyttäisitkö epäsuorempaa tapaa (jättäisit esim. vierailut vähemmälle)? äitini on sairas ja pelkään, että hän ottaa marttyyriasenteen ja väittää minun hylänneen tarkoituksella.

sanoisin suoraan. istuisin alas juttelemaan vanhempani kanssa asiasta. sanoisin että lapset tarvitsee isovanhempaa, mutta lapset ei halua nähdä kunn isovanhempi ei kunnioita toista vanhempaan. usko pois, itse kasvoin siinä ilmapiirissä. rakastin isoäitiäni, joka vihasi äitiäni ja kuuntelin usein kuinka hän muille haukkui kuinka huono äiti mulla on, vaika äitini on tosi ihana ihminen. isäni olisi täytynyt tehdä asialle jotain silloin heti, ennen kuin mekin ehdimme kärsiä asiasta

jotain tällaista halusinkin kuulla! en halua noin vain kylmästi lempata tärkeitä ihmisiä elämässäni! jos hylkään jonkukn, tulee se olemaan lopullista.

kyllä ei tasan tunnusta tai myönnä, että hänen käytöksessään on yhtään mitään vikaa.



Missä ihmeen mielikuvitusmaailmassa te oikein elätte?

kyllä ei tasan tunnusta tai myönnä, että hänen käytöksessään on yhtään mitään vikaa.

Missä ihmeen mielikuvitusmaailmassa te oikein elätte?

tuollainenkaan mummeli ei halua menettää lapsenlapsiaan. pakkohan se on kuunnella. se on ap:lla ja ap:n miehellä päätösvalta heidän perheestään. ja jokaisen joka siihen elämään haluaa kuulua, on osoitettava tiettyä kunnioitusta tätä perhettä ja sen jäseniä kohtaan.

-12

kyllä ei tasan tunnusta tai myönnä, että hänen käytöksessään on yhtään mitään vikaa. Missä ihmeen mielikuvitusmaailmassa te oikein elätte?

kaikki eivät ajattele sinun tavallasi,mutta sitä sun on varmaan vaikea myöntää.

kyllä ei tasan tunnusta tai myönnä, että hänen käytöksessään on yhtään mitään vikaa. Missä ihmeen mielikuvitusmaailmassa te oikein elätte?

tuollainenkaan mummeli ei halua menettää lapsenlapsiaan. pakkohan se on kuunnella. se on ap:lla ja ap:n miehellä päätösvalta heidän perheestään. ja jokaisen joka siihen elämään haluaa kuulua, on osoitettava tiettyä kunnioitusta tätä perhettä ja sen jäseniä kohtaan. -12

mutta ei hän myönnä, että hänessä on vikaa. Tuossa saa hakata päätään seinään loputtomiin.



Trust me, minulla on manipuloiva anoppi ja niin on miehellänikin, eikä tasan mikään "keskustelu" tepsi. Siinä saa vain omat sappinesteet kiehumaan niin, että otsasuonet on pullistua päästä.



Ja tasan seuraavana päivänä jatkuu sama käytös.