Miten suhtaudut, jos leikki-ikäinen lapsesi ilkeilee tai syrjii muita?

Se on itsestäänselvyys ja erittäin helppoa aikuiselle.

Puututko tilanteeseen, jos paikalla on kolme lasta ja kaksi leikkivät kahdestaan ja sulkevat kolmannen pois kaikin mahdollisin tavoin? Siis nimenomaan silloin, jos oma lapsesi ei ole se sorsittu vaan se, joka syrjii ja ilkeilee. Pidätkö huonona käytöksenä vai onko lapsellasi oikeus valita seuransa?

Onko tilanteeseen helppo vaikuttaa, jos olet puuttunut?

Ottaisin äkkiä kännykän taskustani jos se ei olisi jo kädessäni ja alkaisin kirjoittamaan viestiä, olisin että en olisi huomannutkaan ja käätäisin selän sille tilanteelle.

mistä kiusaamiset saavat alkunsa...?



Jokainen järkipäinen, fiksu, nenäänsä pidemmellä näkevä ihminen puuttuu lapsensa ja - myös muiden lasten - huonoon käytökseen!

Toisten kiusaamista tai ilkeilyä en hyväksy.



Siinä vaiheessa lähdetään kotiin, jos käyttäytyminen menee huonoksi.



En kyllä sano myöskään että kaikkien kanssa pitää leikkiä jos lapsi on jo itse alkanut rakentaa leikkiä jonkun tietyn lapsen kanssa. Leikkiä ei aikuisen pidä mennä sekoittamaan, siksi että nyt joku myöhemmässä vaiheessa haluaakin leikkiin yhtyä.

Tuohon oikeuteen valita kaveri yritin puuttua, eli sanoin lapselleni ettei ketään jätetä ulkopuolelle ja se kolmas lapsi on otettava mukaan leikkiin.

Satun vain olemaan meidän pihapiirin ainoa aikuinen, joka näin toimi ja siitähän tuli vain ongelmia. Eli toiset lapset saattoivat syrjiä omaani, vaikka oma lapseni otti (minun pyynnöstäni useinmiten)aina kaikki leikkiin mukaan. Tätä alkoi lapseni tietysti ihmetellä ja kapinoida "miksi nuo ei ota minua leikkiin vaikka kaikki on otettava". Yritä siinä sitten selittää miksi näin on.

Päätin siis etten enää puutu leikkeihin ja kaverivalintoihin, vaan annan lasten ratkaista ne itse.

Näkisin että tuo on hyvin tavallista lasten toimintaa ja olen varma että joka ikinen lapsi tuohon käytökseen sortuu. Ja jokainen lapsi joskus joutuu jäämään leikkien ulkopuolelle myöskin.. Mutta en siis hyväksy, ja puutun välittömästi.

Meillä on periaatteena, että kaikki mahtuvat leikkiin ja koska en salli omille lapsilleni sellaista käytöstä, jossa joku laitetaan pois leikistä tai hänelle ilkeillään niin en myöskään hyväksy sitä lapsieni kavereilta. Olenkin joutunut puuttumaan vanhimman lapseni kohdalla tähän. Pari hänen kaveriaan tuli hakeen häntä leikkiin, mutta jo muutaman minuutin päästä lapseni tuli kotiin itkien. Hänet oli laitettu leikistä pois milloin milläkin syyllä. Muutaman kerran jälkeen kun kaverit tuli hakeen lastani leikkimään otin heidät puhutteluun ja se loppui siihen.

Minusta se on aikuisen velvollisuus puuttua tällaiseen käytökseen.

tilanne aina samojen lasten kohdalla, oikein joka tavalla ovat ylimielisiä, tönivät pois ja sulkevat pois leikeistä. Meinaa itku päästä, kun oma niin hirveästi jaksaa yrittää positiivisin mielin päästä mukaan ja aina vaan tulee tylytystä.



Mielestäni ei ole pakko leikkiä kaikkien kanssa, mutta sellainen tahallinen "tule äkkiä keinuun, ettei x pääse" ja ettei vastata mihinkään toisen juttuihin on hullun raskasta katsottavaa naiivin pikkuintoilijan äidille. Myös se, että yritetään saada toinen tahallaan pahalle mielelle, esim. "hauskinta oli pallomeressä, kun x ei päässyt sinne".



Onneksi se ei itse vielä tajua, mutta kyllähän se pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, kun säännöllisesti ja järjestelmällisesti noin toimitaan.

tilanne aina samojen lasten kohdalla, oikein joka tavalla ovat ylimielisiä, tönivät pois ja sulkevat pois leikeistä. Meinaa itku päästä, kun oma niin hirveästi jaksaa yrittää positiivisin mielin päästä mukaan ja aina vaan tulee tylytystä.

Mielestäni ei ole pakko leikkiä kaikkien kanssa, mutta sellainen tahallinen "tule äkkiä keinuun, ettei x pääse" ja ettei vastata mihinkään toisen juttuihin on hullun raskasta katsottavaa naiivin pikkuintoilijan äidille. Myös se, että yritetään saada toinen tahallaan pahalle mielelle, esim. "hauskinta oli pallomeressä, kun x ei päässyt sinne".

Onneksi se ei itse vielä tajua, mutta kyllähän se pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, kun säännöllisesti ja järjestelmällisesti noin toimitaan.

Joitain kertoja voi ulkopuolinen puuttua tilanteeseen, mutta se ei juuri auta, ellei ilkeilijöiden vanhemmat myös puutu asiaan. Usein kannattaa omalle hyljeksitylle lapselle tehdä selväksi, että sinä olet kiva ja osaat käyttäytyä, etsitään sinulle seuraa, joka myös yrittää olla toisille kiva. Eli nokka taivasta kohden vedät lapsesi ohi tällaisten "kaverien". Lapsiin(kin) iskee usein pikkupiru, jos huomaavat jonkun suurinpiirtein nuolevan maata heidän jalkojensa alla. Itsekunnioituksen opettaminen on tärkeää.

Mutta ap:n viestiin. Jossain määrin täytyy saada itse päättää leikkiseuransa, mutta ilkeilyä ei saa ikinä sallia.

Me olemme asuneet kahdessa eri taloyhtiössä, ja kummassakin on ollut ihan selvät säännöt lapsille. Eli kaikkien kanssa leikitään ja ilkeily on kielletty. Jos säännöt ei mene perille, tulee arestia. Ja kas kummaa, kaikille on aina ollut leikkiseuraa eikä ketään ole jätetty ulkopuolelle.

Puistossa oli tänään tuollainen tilanne, jossa kaksi isompaa poikaa alkoi kiusaamaan omaani. Tekivät kiusaa ihan harkitusti, mm. veivät pois palikoita joita poikani keräsi ja kielsivät poikaa koskemasta niihin. Lapseni on sosiaalisissa taidoissa surkea ja nytkin tulkitsi tilanteen väärin; hänestä pojat olivat kivoja kun antoivat hänen ottaa palikoita. Minulta pääsi parahdus...poikien äiti katsoi vierestä sanomatta sanaakaan. Me jatkoimme matkaa.

ja alkaa tuottaa tulosta (tyttö on nyt 7v). Varsinaista ilkeilyä ei meillä ole ilmennyt mutta juuri tuota yhden jättämistä pois leikistä.