Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla parisuhde "kuollut" ja kitkuttelevat
03.08.2011 |
Meillä tosiaan tilanne vaan pahenee koko ajan, inhotaan toisiamme ja parhaimmillaan siedetään toisiamme. Kaksi alle 3v lasta. En tosiaan tiedä erotako vai ei, ei tämä kyllä normaalielämää enää ole :( Mies haukkuu välillä pahasti ja purkaa omaa työstressiään kotona. Sanoi äskettäin että pilaan hänen elämänsä! Välillä sitten on niinkuin ei mitään, huono itsehillintä hänellä. Itse sentään annan hänen olla "rauhassa". Tässä on pitänyt kovettaa itsensä, ettei
Pariterapiaan mies ei tosiaankaan suostu lähtemään, eli toivoa ei siinäkään mielessä ole. Pitäisikö vaan erota heti vai kitkutella tämä pikkulapsiaika?
Kommentit (2)
ehkä ensin hoitaa univelat pois ja huomata että elämä on aika hektistä teistä riippumatta.
Jos koet ettet valinnut väärin kun valitsit kumppanisi niin sitten kannattaa istua alas ja miettiä.
Teetkö asioita jotka tuottavat sinulle mielihyvää?
Tee itsesi ensin onnelliseksi ja anna miehelle tilaa, kohtele kuin parasta ystävääsi.
Pienten lasten kanssa elämä on rajallista vaikkakin onnellista, mutta parisuhde kaatuu helposti väsymykseen, sen lieveilmiöihin sekä siihen ettei pidä itsestään huolta.
Sen jälkeenkin, kun lapset kasvavat, parisuhteessa haastavaa on kasvaa yhdessä koska molemmat muuttuvat koko ajan ja vuosien mittaan saattavat olla hyvinkin erilaisia. Kasvaako itse mukana ja antaa toiselle tilaa muuttua sellaiseksi kuin haluaa? Kykeneekö olemaan toiselle peili siitä millainen kumppani toivoisi toisen olevan? Jaksaako pitää huolta itsestään, omasta jaksamisesta, nauraako, onko huumoria? Vaikeudet joko hitsaavat yhteen, tästäkin selvittiin, tai erottavat, riippuen siitä ollaanko parisuhteessa eri puolilla vaiko samalla puolella.
Riitatilanteissa erimielisyys ei ole ongelma, tärkeintä olisi että kuulisi mitä toinen yrittää sanoa, vaikka olisi itse eri mieltä. Anteeksi antaminen ja sopiminen lujittavat kahden ihmisen yhdessä oloa.
Asiat eivät ratkea hetkessä, mutta voit itse alkaa muuttaa omaa elämääsi jo tänään: älä määrittele omaa onnellisuuttasi toisen kautta vaan toimi häntä kohtaan kuten toimisit parasta ystävääsi kohtaan. Toista et voi muuttaa mutta voit tukea perhettäsi sillä että hyväksyt toisen sellaisena kuin hän on ts. kärttyisenä, väsyneenä, innostuneena, iloisena.
Ehkä jutteleminenkin auttaa asiaa, joskus tilaisuus rauhalliselle keskustelulle avautuu rentoutumisen jälkeen, vaikkapa saunassa.
Itse tiedät haluatko olla toisen ihmisen kanssa. Jos haluat, ei ainakaan helpota tieto siitä että "vaikeiksi ajoiksi" tai vastamäeksi kutsutaan aikoja ihan syystä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempi vaan tehdä se irtiotto, kaikkien elämänlaatu paranee. Olen kuin eri ihminen vaikka ensin tuntuikin pahalta. Meillä kouluikäiset lapset, mielestäni parempi erota pikkulapsiaikana, siis jos vaan käytännön asiat saa jotenkin sujumaan. Ex-miehenkin kanssa pystymme nykyään kommunikoimaan ihan eri tavalla.