G: Älyttömin asia, josta anoppisi on suuttunut sinulle?
Aloitan itse: Oltiin mökillä, kaikki miehet olivat rakennushommissa ja anoppi olisi väen vängällä halunnut minun lähtevän mustikkametsälle. Muuten kiva, mutta minulla oli 11-kuinen lapsi hoidettavana, eikä kantovälinettä vaan pelkät rimpulat matkarattaat mukana, joten kohteliaasti kieltäydyin. Anoppi kiukutteli koko loppupäivän. O_o
Kommentit (10)
oli sitä mieltä, että on itsekästä imettää. Piruuttanikin imetin 2 vuotta :)
Anopista ei sen jälkeen ole kuulunut. Vaikka muutaman päästä ajoi tietä pitkin lastenlasten ohi, ei edes pysähtynyt kysymään mitä lastenlapsille kuuluu tai kuinka kesä on mennyt.
mutta se tuntuu vähän suutahtavan aina kun olen sen kanssa eri mieltä yhtään mistään. Vaikka olisi kuinka pieni asia (tyyliin onko ulkona lämmintä vai viileää).
Oma anoppini suuttui, kun lankapuhelimen aikaan puhuin kaverini kanssa raha-asioista.Eihän semmoinen ollut sopiva puheenaihe, ei edes parhaan kaverin kanssa. Minä kerroin, että OMISTA asioistani voin vaikka laittaa lehteen ilmoituksen.
Toisella kerralla anoppi kauhistui, kun "ei koskaan ole kuullut lapsen tuolla tavalla huutavan oman äitinsä hoidossa". Kylmän rauhallisesti ehdotin, että "laitapa nyvärt mieleen että kuulet, ei enää tarvitse toista kertaa sanoa". Tuntia aikaisemmin oli hänen oman tyttärensä lapsi huutanut saman anopin kuullen todella kamalasti - mutta oli sillä anopilla muutenkin huono muisti.
Ristiäisvieraiden ruuan tarjoamisesta kieltäytyminen olisi kyllä minunkin mielestäni ollut suuttumisen arvoista, varsinkin kun "omille" vieraillesi tarjosit. Se olisi ollut vain järjestelykysymys.
Olin raskaudesta väsynyt, joten pyysin, että kävisivät jossain syömässä ennen kuin tulevat meille (heidän kyydillä olisi tullut 5 henk. lisää ruokapöytään). En jaksanut laittaa niin isolle porukalle ruokaa (ennen synttäritarjoilua), kun omaltakin puoleltani tuli ensin porukkaa syömään (tai lopulta tuli vain oma isäni, koska muut myöhästyivät ja söivät kotona). Kaikki siis pitkämatkalaisia (n. 200km). Anoppi suutahti pyynnöstäni niin, että jätti kokonaan tulematta.
Ja siksi sanoin, juuri heille näin, koska heidän matkan varrella on paljon ruokapaikkoja ja omien sukulaisten matkan varrella ei. Loppujen lopuksi oli onni onnettomuudessa, etten kutsunut ruualle, koska äitini piti tuoda niistä osa, ja se ruoka jäi siis kokonaan tulematta myöhästymisen vuoksi. Hyvä kun sain isäni ruokittua.
Minulle taas on itsestään selvää mennä synttärijuhlille jo ruuan syöneenä. Samoin me ajamme joskus 200km anopin tyttären luo synttäreille, eikä siellä ole kuuna päivänä ollut kunnon ruokaa tarjolla, vaikka olisimme siellä koko päivän. Joskus varustaudumme omilla eineksillä ja syömme ne heillä. Nyttemmin olen myös lopettanut kaikki ruokatarjoilut juhlilla ja panostanut suolaiseen, täyttävämpään tarjottavaan.
Oma anoppini suuttui, kun lankapuhelimen aikaan puhuin kaverini kanssa raha-asioista.Eihän semmoinen ollut sopiva puheenaihe, ei edes parhaan kaverin kanssa. Minä kerroin, että OMISTA asioistani voin vaikka laittaa lehteen ilmoituksen.
Toisella kerralla anoppi kauhistui, kun "ei koskaan ole kuullut lapsen tuolla tavalla huutavan oman äitinsä hoidossa". Kylmän rauhallisesti ehdotin, että "laitapa nyvärt mieleen että kuulet, ei enää tarvitse toista kertaa sanoa". Tuntia aikaisemmin oli hänen oman tyttärensä lapsi huutanut saman anopin kuullen todella kamalasti - mutta oli sillä anopilla muutenkin huono muisti.
Ristiäisvieraiden ruuan tarjoamisesta kieltäytyminen olisi kyllä minunkin mielestäni ollut suuttumisen arvoista, varsinkin kun "omille" vieraillesi tarjosit. Se olisi ollut vain järjestelykysymys.
Olin raskaudesta väsynyt, joten pyysin, että kävisivät jossain syömässä ennen kuin tulevat meille (heidän kyydillä olisi tullut 5 henk. lisää ruokapöytään). En jaksanut laittaa niin isolle porukalle ruokaa (ennen synttäritarjoilua), kun omaltakin puoleltani tuli ensin porukkaa syömään (tai lopulta tuli vain oma isäni, koska muut myöhästyivät ja söivät kotona). Kaikki siis pitkämatkalaisia (n. 200km). Anoppi suutahti pyynnöstäni niin, että jätti kokonaan tulematta.
Olin raskaudesta väsynyt, joten pyysin, että kävisivät jossain syömässä ennen kuin tulevat meille (heidän kyydillä olisi tullut 5 henk. lisää ruokapöytään). En jaksanut laittaa niin isolle porukalle ruokaa (ennen synttäritarjoilua), kun omaltakin puoleltani tuli ensin porukkaa syömään (tai lopulta tuli vain oma isäni, koska muut myöhästyivät ja söivät kotona). Kaikki siis pitkämatkalaisia (n. 200km). Anoppi suutahti pyynnöstäni niin, että jätti kokonaan tulematta.