Miksi, oi miksi se hemmetin koira pn raahattava

julkisissa tapahtumissa missä muutenkin riittämiin väkeä. Ei niitä elukoita tarvi joka paikkaan roudata mukana...

Pitäisi ottaa myös toiset ihmiset huomioon, eivät kaikki pidä teidän kuolaavista karvakasoista, eikä täydykään pitää.

(meillä on siis oikeasti kolme allergista), mutta ei se auta. Nytkin on kesällä ollut monesti koira jollakin mukana. Meillä on kotona puhtaat lattiat,matot, sohvat yms. enkä halua likatassuista koiraa niille sotkemaan. Emmekä me kotiväkikään käy vessassa asioimassa, ja tule sitten pyyhkimättömällä takapuolella valkoiselle sohvallemme istumaan, miksi koiran pitäisi.

Käytännössä siis jos haluaa olla muita ärsyttämättä, kannattaa koiran kotiin jättämisen lisäksi linnoittautua sinne itsekin. Jokuhan saattaa muuten ärsyyntyä pitkistä hiuksista, leggingseistä, väärän värisistä farkuista, liian paljastavista vaatteista, liian peittävistä vaatteista, kävelytyylistä, kasvonpiirteistä, meikeistä tai meikkaamattomuudesta. Kotiin vaan kaikki.

koira-valitusketjuihin tulee aina se joka kyselee että "no entäs kissat sitten??!!! Kun ne kusee ja paskoo!!" Ja sitten toinen joka huutaa että "lapsethan ne vasta kauheita on kun ne mölyää ja ties mitä!!!" Koira pärjää kyllä jonkin aikaa yksinäänkin. Kuin myös kissa. Ne eivät ole ihmisiä, ja jos ne on joillekkin "perheenjäseniä", niin menkää terapiaan.

ja lievästi ilmaistuna potuttaa nämä "menenpä käymään leikkipuistossa lasten ja MEIDÄN PIENEN JA HYVÄKÄYTÖKSISEN LAPSIRAKKAAN HAUVELIN KANSSA" ihmiset.

1) taaperot haluaa koskea siihen koiraan ja meidän puistoilu muuttuu heti kieltelyksi, kun paikalle saapuu se jonkun pikku söpöliini

2) koska olen todella allerginen, niin, jos joku lapsistani telmii vähän koiran kanssa, niin joudun pesemään kaikki hänen päällään olleet vaatteet heti kotiin tultua ennenkuin karvoja leviää mihinkään. Ja samalla toivon etten saa astmakohtausta. Ihottumaa todennäköisesti jossain määrin saan silti. Myös lapset joudun pesemään huolella koiran kuolasta.

3) Ne koirat AINA merkkaa sitä leikkikenttää pissimällä ja jopa kakkimalla sinne. Se on OKSETTAVAA.

4) Mulle on aivan sama onko se koira sun puoliso, lapsi, veli tai muuten vaan perheenjäsen. Sillä ei ole asiaa leikkikentälle ja jos just sillon on se just ainoa hetki, kun pääset lenkittämään sekä koiraa, että lapsiasi, niin olisit jättänyt jommat kumma hankkimatta tai lenkkeile sitten jossain muualla "perheinesi".

...mutta kylläpä vaan näyttää Suomessa menevän hyvin, kun ihmiset jaksaa vetää tällaisen määrän vihanneksia nenäänsä siitä, että jollakin toisella ihmisellä on koira ja se vielä menee johonkin sen kanssa tai tykkää siitä. Mä luulen, että koiraa perheenjäseninä pitävien lisäksi teille kaikille muillekin tekisi se terapia hyvää. Sais vähän purkaa pahimpia paineitaan ja traumojaan ja tulis ehkä vähän parempi mieli eikä sit enää harmittais pikkuasiat niin kovasti. :)

Ja siks toisekseen, se on joka vanhemman oma tehtävä opettaa allerginen lapsi välttämään sitä mikä allergisoi. On minunkin lapsella kissa-allergia. Hän ei vain sitten koske kissoihin tai mene niiden lähelle. Yksinkertaista. Pitää vain olla vanhempi.

Ylöjärvellä Kuninkuusraveissa oli paahtavan kuuma ja hirveä tungos ihmisiä. Silti joku änkee sekaan isojen koirien kuin myös pienten räksyjen kanssa. Mitä jos joku vahingossa astuu koiran tassun päälle tai joku humalainen kaatuu koiran päälle. Koira ei puraise?

Ne möykkää, sotkee, on aggressiivisia ja jättää jälkeensä hirveät kasat lasinsiruja.

Ne möykkää, sotkee, on aggressiivisia ja jättää jälkeensä hirveät kasat lasinsiruja.

Älkää nyt rinnastako elukoita ihmisiiin!!!

T. koiranomistaja (meille se on koira, EI perheenjäsen).

Inhoan näitä koira on perheenjäsen ihmisiä, jotka tosiaan raahaavat koiransa mukaan kaikkialle. Torille, terassille, Siwaan tai uimarannalle ei edes saa viedä koiria. Kuitenkin olen kaikissa edellä mainituissa paikoissa nähnyt koiria tänäkin kesänä.

Ja koiravihaaja en ole. Oma koirani odottaa kiltisti kotona lyhyemmät reissut ja pidempien varalta sille on aina hoitopaikka katsottuna.

Ja viina se vasta onkin monelle tärkeämpi kuin oma lapsi. En tiedä yhtään koiran takia huostaanotettua lasta, viina sen sijaan on vienyt tuhansia lapsia kodeistaan Suomen maassa.

joihin koiraa EI saa viedä. Esimerkiksi yleiset uimarannat, torit (toriaikana), ruokaa myyvät kaupat, ravintolat, lasten leikkipuistot jne. Opaskoiran toki saa viedä niihinkin.



Sitten on paikkoja, mihin koiran SAA viedä, eikä siihen saa kukaan puuttua, ellei koira ole häiriöksi. Puistot, monet terassit, useat hotellit, juna-asemat (ja junat, bussit...). Kylään saa koiran ottaa, jos on talon väen lupa - muut vieraat tyytyköön heidän päätökseensä.



Oma koirani lähtee usein mukaan esim. kaupunkipiknikille (jolloin se on HIHNASSA koko ajan). Se vaan on koiralle paljon mukavampaa kuin kökkiä yksin sisällä koko päivä. Onneksi en ole törmännyt koiravihaajiin, vaan pikemminkin koiraani tulevat ihastelemaan niin aikuiset kuin lapsetkin. Niihin koira suhtautuu hyvin juurikin siksi, että on saanut olla mukana.



Kavereiden luokse tuo on myös aina tervetullut, mikä ehkä kertoo enemmänkin.

mutta ällistyttävän monilla koiraihmisillä on mennyt koiraharrastus jokseenkin yli. Mua ei oikeastaan häiritse koira kaupungilla tai tapahtumassakaan, jos tapahtuma on sellainen että se koira pystyy siellä stressittömästi olemaan.



Mutta ihmettelen suuresti näitä jotka tuntuvat unohtavan omat lapsensa kun koirat tulee ensin. Muutama fb-kaveri ei päivitä mitään muuta asiaa kun koiriensa kisa- ja näyttelytuloksia, koirien tekemiä "hassutuksia" (ei kylläkään jaksa naurattaa enää kuvat revityistä kengistä tai muusta hirveästä sotkusta) ja kun näitä ystäviä tapaa livenä, ei tunnu enää olevan mitään muuta puheenaihetta kun koirat. Lasten isovanhemmat hoitaa lapsia joka välissä ja pitkiäkin aikoja kun ollaan koirakisoissa, näyttelyissä tai astuttamassa.. Voisiko näitä toimintoja yrittää jättää vähemmälle että pystyisi edes imettämään vauvaa? Kyllä, kahdella tutullani jäi imetys kun ei ehtinyt koiraharrastukselta.

Hyvä että koiristaan huolehtivat hyvin, mutta rajansa kaikella.

Katselin tässä muutama viikko sitten eräillä jazz - festareilla miten suuri palveluskoira oli tuotu "nauttimaan" kultturellista päiväpiknikistä. Koko perhe hääri koiran ympärillä, ja katsoivat ihmisiä ilmeellä: "näetkö miten pelottavan ja vaarallisen näköinen haukku meillä on?" Koira oli sen näköinen, että oli pimahtamista vaille. Lämpöä oli 28 ja uusmoderni jazz vingahteli kybällä karvaisissa korvissa. Jäi täysin se kuva, että paikalle oli lähdetty vain näyttämään koiraa ihmisille. Mutta miksi? Tätä ei voi ymmärtää.

Itse en voi käsittää ihmisiä, jotka tunkevat fb-sivunsa täyteen lastensa kuvia ja tekemisiä. Yksityisyys se on lapsillakin. Minä olen sen verran tiukkis, että en lapsiani kuvia levittele netissä enkä edes halua kaikkien fb-kaverieni tietävän meidän perheen ihmisten arkisista asioista. Koira sen sijaan on vähemmän tärkeä eikä koiran yksityisyys kärsi siitä, jos sen kuvia laitan facebookiin. Koiraa itseään se ei haittaa missään vaiheessa, toisin kuin lapsia, jotka kiroavat aikanaan vanhempansa, jotka ovat hölmöyksissään tunkeneet lastensa henkilökohtaisia kuvia internetin pullolleen! Koiran kuvia on kiva laittaa facebookiin siksikin, että monet koirakaverit ja esim. kasvattaja näkevät koiran kasvun ja kehityksen. Lasteni kasvua ja kehitysät saavat seurata läheiset ihmiset aivan henkilökohtaisesti; siihen ei tarvita nettiä!

Ihmiset tälläävät lastensa kuvia ja yksityisasioita surutta nettiin.

ratkaisseet eläintenpito ongelmat kätevästi.

Tämä on siten av.

Sis: Kun ei enää jaksa pitää koiraa tai kissaa ja ei ole kanttia viedä sitä lopetettavaksi taikka eivät jaksa hommata eläimelle uutta perhettä.

He yksinkertaisesti ajavat jonnekkin suurempaan kaupunkiin ja jättävät eläimen sinne kadulle. Uskovat, että kyllä sen joku sieltä löytää tai ainakin jää auton alle.

Itse en voi käsittää ihmisiä, jotka tunkevat fb-sivunsa täyteen lastensa kuvia ja tekemisiä. Yksityisyys se on lapsillakin. Minä olen sen verran tiukkis, että en lapsiani kuvia levittele netissä enkä edes halua kaikkien fb-kaverieni tietävän meidän perheen ihmisten arkisista asioista. Koira sen sijaan on vähemmän tärkeä eikä koiran yksityisyys kärsi siitä, jos sen kuvia laitan facebookiin. Koiraa itseään se ei haittaa missään vaiheessa, toisin kuin lapsia, jotka kiroavat aikanaan vanhempansa, jotka ovat hölmöyksissään tunkeneet lastensa henkilökohtaisia kuvia internetin pullolleen! Koiran kuvia on kiva laittaa facebookiin siksikin, että monet koirakaverit ja esim. kasvattaja näkevät koiran kasvun ja kehityksen. Lasteni kasvua ja kehitysät saavat seurata läheiset ihmiset aivan henkilökohtaisesti; siihen ei tarvita nettiä!

siis onko joku väittänyt että MINÄ kerron lapsestani tai mun mielestä lapsesta pitäisi kertoa facebookissa?! Siis todellakaan en kannusta siihen. Mutta kyllä nämä mammat silloin lasten syntyessä kertoivat kaiken, silloin kun sai ilmeisesti huomiota sillä synnytyksellä.. Mutta miksi siitä koirastakaan pitää jatkuvasti kertoa? Ja kun kuitenkin kysellään että kun vain saisi lapselle hoitajan että varmasti pääsee sinne jälkikokeeseen jnejne. Miten lapset ja koirat voi olla muka ainoa asia mitä siellä voi kertoa? Ja valitettavasti näistä jatkuvasti koira-asioista kertovista tulee sivullisellekin sellainen tunne että ei kyllä todellakaan jää muulle aikaa kun koiralle.

että hän täyttää sen muiden kirjoittelulla??



Missä välissä hän edes hoitaa lapsensa, kun kaikki aika menee muiden kyttäämiseen?