Onko täällä ketään muuta joka ei olisi kertaakaan saanut hääpäivänä lahjaa mieheltään?

mutta en kyllä lahjoista niin perustakaan. Tärkeämpää on , että arki sujuu joka päivä.



Nimimerkillä naimisissa on oltu 16 vuotta.

Tuskin nyt saan lahjaa, en ole aiempinakaan vuosina saanut. Toisaalta, enpä ole itsekään miehelle mitään ostanut, ollaan käyty syömässä tai kokattu kotona (kun lapset oli ihan pieniä).

en ole saanut minäkään. En ole kyllä antanutkaan joten..

Tai riippuu minkä kukakin katsoo lahjaksi ;) Sen sijaan on joka vuosi hääpäivän tienoilla laitettu muksut hoitoon ja vietetty kahden kesken viikonloppu jossain, hotellissa tai kylpylässä tai jossain.

Tekopyhää...

Ei hääpäivä, ei syntymäpäivä, ei joulu, ei isänpäivä ei äitienpäivä, paradoksaalista kyllä tämä päätös on meidän lahjamme toisillemme.



Ei stressiä mitä ostaisi, ei turhaa tavaraa jne.



Arki sujuu ja se mitä tarvitaan ostetaan kyllä.

Meidän mielestä aikuiset voi ostaa itse itsellensä tarvittavat tavarat ja toista voi huomioida teoissa.

Muita lahjoja kyo oon saanu, synttäri-, joulu-, äitienpäivä- ja muuten vaan -lahjoja.

lahjoja hääpäivänä. Emme kumpikaan useimmin edes muista koko päivää, taas meni just ohi :)



Sitten kun tulee pyöreitä vuosia täyteen niin vois mennä ulos syömään.



Joulu, synttärit ja isän/äitienpäivänä hankimme pienet lahjat joo.

mutta meillä onkin oma perinne: muistamme hääpäivän vasta pari päivää myöhässä (ilman lahjoja). Ei siis haittaa ettei mies muista koska en itsekään muista :)

Tai riippuu minkä kukakin katsoo lahjaksi ;) Sen sijaan on joka vuosi hääpäivän tienoilla laitettu muksut hoitoon ja vietetty kahden kesken viikonloppu jossain, hotellissa tai kylpylässä tai jossain.

Yks hääpäivä vasta takana ja emme vaihtaneet lahjoja, sen sijaan kävimme yhdessä keilaamassa ja syömässä :)

En tosin mitään muitakaan lahjoja, kuten äitienpäivänä, synttärinä tai jouluna. Ja kyllä, ottaa päähän niin saakutisti! Itse muistan miestä kyllä, ja mietin aika paljonkin, että mistä lahjasta ilahtuisi eniten...

Ei hääpäivä, ei syntymäpäivä, ei joulu, ei isänpäivä ei äitienpäivä, paradoksaalista kyllä tämä päätös on meidän lahjamme toisillemme.

Ei stressiä mitä ostaisi, ei turhaa tavaraa jne.

Arki sujuu ja se mitä tarvitaan ostetaan kyllä.

Meillä sama juttu, ja rahat on yhteiset ja kummallekin ostetaan kaikkea mitä tarvii silloin kun tarvii.

Toistahan voi hemmotella muutenkin kuin tavaroilla...

Nykyään mies on ex-mies. Ei se meidän suhde toiminut muutenkaan. Nykyinen mies en eri maata ja aluksi tuntui oudolta kun hän muisti minua.

Viime äitienpäivänä hän vei minut syömään ja toi suklaarasian vaikkei meillä ole edes yhteisiä lapsia.