Lue keskustelun säännöt.
tässäkä tämä nyt oli? ikinä enää ei raskaana ja vauvaa?
30.07.2011 |
Näin se sitten tämä elämä miehen päätöksestä menee että meille ei enää kolmatta lasta tule, haaveestani olen muutaman vuoden miehelle puhunut. Nykyiset lapset 7 v. ja 5 v. Ja juuri kun mielestäni nyt olisi hyvä hetki, kun esikoinenkin kouluun lähtee ja ikääkin minulla jo 36 v. eli viimeiset hetket. Mulla on niin surullinen, pettynyt ja katkera olo. Mies vaan hokee että onham meillä jo nuo kaksi lasta, on toki mutta ei se älyä tätä naisen elämää. Sanoinkin sille että no odota vielä pari vuotta niin olen vanha maho lehmä niin voit ottaa sitte nuoremman ja tehdä vielä sen kans lapsen jos huvittaa. Mulla se hedelmällinen ikä on sitte kohta ohi. En minä näin halunnut tämän menevän. Ymmärtääkö kukaan, onko kukaan samassa tilanteessa?
Kommentit (62)
3, 4, 5, 6, 8, 10,lasta?
Itse tahtosin sen neljännen, mutta mies ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin halusin aikanaan ainakin 3 lasta, mutta mies hädin tuskin ne 2, ja niitäkin piti mankua.
Kun biologinen kello vielä tikitti se tuntui kauhealta, mutta nyt kun se ei enää tikitä, niin tuntuu ihan hyvältä, että on vaan nämä kaksi. Murrosikä, kun on lapsilla aika kamalaa aikaa.
Nyt odotan jo sitä aikaa, kun olen lapset ovat muuttaneet omilleen ja olen ihan vapaa harrastamaan omia juttujani.
Se on kai sitä elämän kiertokulkua.
Sinulla olisi nyt tosiaan hyvä aika hankkia se kolmas. Ota huomioon, että tuossa iässä se ei ehkä enää ihan helposti käy.
Itsekin luulin että meillä jäi lapsiluku kahteen, mutta aikani asiaa jauhettuani mies lopulta näytti vihreää valoa. Aloitettiin yritys kun olin 33 v - kolmas lapsi syntyi kun olin jo 36. Nyt on sellainen fiilis että tässäkö tämä nyt oli, ei enää ikinä raskaana eikä vauvaa. Järki kuitenkin sanoo että se on loppu nyt, mutta haikeelta tuntuu. Onneksi tuli tämä kolmas vielä.
Kun vaihtaa vaan miestä. Voi voi vai että ihan sydäntä särkee. Ota buranaa.
mutta mullahan on jo se lapsikin, kiitos!
Välillä tuntuu tosiaan että tuon miehen kans ei tule mistään mitään, sillä tais olla masennusta ja uupumusta jokunen vuos sitte ja sitte repäs ja lähti työn ohella uudelleen opiskeleen, oli minulle hankalaa kun olin tottunut että mies hoitaa raha-asiat (itse olin opiskellut ja hoitanut lapsia). No nyt sai opiskelut käytyä ja olen hänestä todella ylpeä ja näyttää siltä että saa työpaikankin alalta. Talokin, vanha tosin hankittiin 1,5 v. vuotta sitten. Itse työelämässä, ei vakituinen työ mutta hyvin on työtä riittänyt. Eli elämä mennyt kaikin tavoin eteenpäin. Joskus mies sanoi että pitää tapahtua suuria muutoksia kolmannen lapsen suhteen, nyt on todella tapahtunut, mies on saanut opiskella ja toteuttaa itseään muutenkin harrastamalla. Tästä miehelle sanoinkin ja ihmettelin miksi on vaan entistä jyrkempi asian suhteen. Itsekin tietysti harrastan jne. Mutta en minä pääse tästä asiasta yli, vauvan kaipuu on niin kova. Ja on se tämä ikäkin, biologinen kello tikittää. Mies pelkää varmasti oman ajan menetystä, onhan tuo nytkin usein niin omassa kammiossaan tietokoneen ääressä, henkisesti ei läsnä perhe-elämässä. Ja avioerostakin olen puhunut, jos ei muutosta tapahdu. En vaan todellakaan erota haluaisi ja rikkoa lapsilta perhettä. 9 vuotta ollaan naimisissa oltu jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli kamaluuksia saada mies suostumaan siihen ensimmäiseen lapseen. Hän aina halusi lapsia "sitten joskus". Meillä oli hauska elämä, se taisi olla se suurin ongelma. Mies ajatteli, että lapsen myötä elämämme ei voi muuta kuin huonontua. Aikani kinuin ja ryhdyin sitten "toimiin". Lopetin e-pillerit ajatuksella, että se ehkäisee, jota se kiinnostaa. Keskityin kaikenlaisiin muihin asioihin kun kotona nyhjäilyyn. Kun ei kerta ole lapsiakaan olin "vapaa" kulkemaan kuin taivaan lintu. Hankin uusia harrastuksia, opiskelin iltaisin, keskityin uraani.
Mies rupesi jossain vaiheessa hutiloimaan ehkäisyn kanssa ja tulin raskaaksi. Itse olin yllättäen harmistunut, työssä olisi ollut kiinnostava projekti tulossa jne. ajankohta ei ollut mitenkään "sopiva". mutta itsepähän olin halunnut..
No, lapsi sulatti molempien sydämen ja mieheni on aivan ihmeissään, että miksemme hankkineet lasta aikaisemmin. no niinpä.. Nyt hän haluiaisi toisen lapsen, mutta itseäni innostaa paluu takaisin työelämään vuoden tauon jälkeen. Nyt minä olen se, joka ajattelee, että "sitten joskus".
Minusta teillä olisi tosi hyvä hetki kolmanteen lapseen. Olen kuullut monen sanovan, että 2 pientä lasta on hankalin vaihe lapsiperheen elämässä. ja että kolmannen lapsen kanssa osaa vasta nauttia vauva-ajasta kunnolla.
Meillä saman ikäiset lapset kuin ap:lla.
Reilut kaksi vuotta olen kuumeillut kolmannesta, mies ei ole suoraan sanonut juuta eikä jaata. Ehkäisyä ei käytetä, mutta puuhasteluakaan ei ole kovin usein.
Vuosi sitten tärppäsi, mies vähän puhalteli, mutta alkoi lämmetä vauva-ajatukseen. Sain keskenmenon. Sen jälkeen mies on edelleen vain sitä mieltä, että ei enää vauvoja. Minulla sydäntä särkee, mies ei ollenkaan tajua miten kova paikka keskenmeno oli minulle eikä osannut tukea.
Kolmonen jää varmaan tekemättä, mutta melkein itkettää ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli kamaluuksia saada mies suostumaan siihen ensimmäiseen lapseen. Hän aina halusi lapsia "sitten joskus". Meillä oli hauska elämä, se taisi olla se suurin ongelma. Mies ajatteli, että lapsen myötä elämämme ei voi muuta kuin huonontua. Aikani kinuin ja ryhdyin sitten "toimiin". Lopetin e-pillerit ajatuksella, että se ehkäisee, jota se kiinnostaa. Keskityin kaikenlaisiin muihin asioihin kun kotona nyhjäilyyn. Kun ei kerta ole lapsiakaan olin "vapaa" kulkemaan kuin taivaan lintu. Hankin uusia harrastuksia, opiskelin iltaisin, keskityin uraani.
Mies rupesi jossain vaiheessa hutiloimaan ehkäisyn kanssa ja tulin raskaaksi. Itse olin yllättäen harmistunut, työssä olisi ollut kiinnostava projekti tulossa jne. ajankohta ei ollut mitenkään "sopiva". mutta itsepähän olin halunnut..
No, lapsi sulatti molempien sydämen ja mieheni on aivan ihmeissään, että miksemme hankkineet lasta aikaisemmin. no niinpä.. Nyt hän haluiaisi toisen lapsen, mutta itseäni innostaa paluu takaisin työelämään vuoden tauon jälkeen. Nyt minä olen se, joka ajattelee, että "sitten joskus".
Minusta teillä olisi tosi hyvä hetki kolmanteen lapseen. Olen kuullut monen sanovan, että 2 pientä lasta on hankalin vaihe lapsiperheen elämässä. ja että kolmannen lapsen kanssa osaa vasta nauttia vauva-ajasta kunnolla.
Meillä on niin tuon ehkäisyn kanssa että pillereitä en syö ja vain kortsu käytössä. En ole varmasti ainakaan 10 vuoteen pillereitä syönyt. Olen miehelle sanonut että huolehtikoon itse ehkäisystä. Kortsua ei laita heti päälle (ihme kumma, ei voi kai vastustaa ilman kumia naintia, laittaa sen vasta ennenkuin tulee. Näyttää olevan vain sellainen mies joka voi pitkittää asiaa vaikka kuinka kauan eli en usko vahinkoon.
Sun lapses kasvaa hurjaa vauhtia ja niiden kanssa pääsee kokemaan ihan uusia asioita, joihin ei pikkuvauva kainalossa pääse oikein mukaan. Elämässä alkaa uusi ja paljon parempi vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika aikansa kutakin. Olet siis ruvennut puhumaan miehellesi kolmannesta lapsesta kun nuorimmaisesi on ollut 3v. Juuri sen ikäinen että se aivan vauva-taaperoaika on mennyt ohi ja olet ruvennut pohtimaan (kuten sanotkin) että "tässäkö tämä nyt oli". Mutta ap - ihan samalla tavalla saatat ajatella kun se kolmaskin olisi 3v.
Joskus on vain hyväksyttävä se että "kyllä, tässä tämä nyt oli, lapsemme ovat kasvaneet vauva- ja taaperoajasta yli ja sitä aikaa ei enää tule". Haikeus on ihan luonnollista ja normaaliakin. Mutta joskus pitää tosiaan vaan hyväksyä se että "tässä se tosiaan nyt oli - minun lapseni ovat nyt leikki-ikäisiä, teinejä, aikuisia ja elämä menee eteenpäin".
Sun lapses kasvaa hurjaa vauhtia ja niiden kanssa pääsee kokemaan ihan uusia asioita, joihin ei pikkuvauva kainalossa pääse oikein mukaan. Elämässä alkaa uusi ja paljon parempi vaihe.
Joo mutta ku en halua että se on ohi. Haluan vielä kerran kokea kaiken, raskauden ja synnytyksen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun lapses kasvaa hurjaa vauhtia ja niiden kanssa pääsee kokemaan ihan uusia asioita, joihin ei pikkuvauva kainalossa pääse oikein mukaan. Elämässä alkaa uusi ja paljon parempi vaihe.
Joo mutta ku en halua että se on ohi. Haluan vielä kerran kokea kaiken, raskauden ja synnytyksen jne.
Nyt kannattaa miettiä tarkkaan. Haluatko oikeasti vielä yhden lapsen - sen lapsen omana persoonanaan. Itsenään. Hyvine ja huonoine päivine? Vai haluatko vaan kokea vielä "kaiken": raskauden, synnytyksen, imetyksen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika aikansa kutakin. Olet siis ruvennut puhumaan miehellesi kolmannesta lapsesta kun nuorimmaisesi on ollut 3v. Juuri sen ikäinen että se aivan vauva-taaperoaika on mennyt ohi ja olet ruvennut pohtimaan (kuten sanotkin) että "tässäkö tämä nyt oli". Mutta ap - ihan samalla tavalla saatat ajatella kun se kolmaskin olisi 3v.
Joskus on vain hyväksyttävä se että "kyllä, tässä tämä nyt oli, lapsemme ovat kasvaneet vauva- ja taaperoajasta yli ja sitä aikaa ei enää tule". Haikeus on ihan luonnollista ja normaaliakin. Mutta joskus pitää tosiaan vaan hyväksyä se että "tässä se tosiaan nyt oli - minun lapseni ovat nyt leikki-ikäisiä, teinejä, aikuisia ja elämä menee eteenpäin".
Itse asiassa kyllä se oli jo silloin kun kuopus oli 1,5 v. kun aloin puhumaan 3.lapsesta. Samaan aikaan aloin odottamaan kuopusta kun esikko oli tuon 1,5 v. Ja kuule kyllä se siihen 3 lapseen jäis. Kyllä mulla ihan järki on päässä, en ole niitä aina vaan uus vauva naisia.
Kyllä olen erosta puhunut ihan siksi kun mies on usein niin omissa oloissaan, ei todellakaan henkisesti läsnä perhe-elämässä eikä myöskään lasten alettua yöunille usein minun seurassa omasta aloitteestaan vaan erikseen pyytämällä. Hyvä mies muuten mutta joku identiteettikriisi tai muu sillä on, enkä todellakaan koe itse olevani maailman paras äiti enkä vaimo.
Tässä oli, jes! Meillä siis, lapset 3v ja 13 kk ja tähän jää. Komppaan osittain tuota lainausta. Aika aikaansa kutakin:) Levollista hyväksyntää toivon sullekin. Oisit siis valmis eroon jotta saisit kolmannen, mut jos miehesi suostuisi niin et eroais??
Sun lapses kasvaa hurjaa vauhtia ja niiden kanssa pääsee kokemaan ihan uusia asioita, joihin ei pikkuvauva kainalossa pääse oikein mukaan. Elämässä alkaa uusi ja paljon parempi vaihe.
Kyllä lapsia pitää haluta molempien, koska pikkulapsiaika on molemmille vanhemmille raskasta. Ehkä puoliso on helpottunut kun kaksi ovat jo isompia ja helpompihoitoisempia. Mikset iloitse niistä kahdesta ja keskity heihin. Täällä linjoilla on vissiin vain superäitejä kun useammat kannustavat hankkimaan kolmatta "olet vielä hyvässä iässä"... ei tuohon päätäkseen saa ketään painostaa...ihme porukkaa...
Joo silti haluan lapsen tuon mieheni kans, rakastan kuulkaas häntä vaikka ei tämä aina niin helppoa ole, eikö jo se osoita että rakastan häntä jos haluan lapsen juuri hänen enkä kenenkään muun kans. Ja älkää vaan kukaan nyt sanoko että miehes ei sua sitte rakast ku ei enää halua lasta sun kans. Kyllähän tuo yks päivä sano että asialla ei ole rakkauden kans mitään tekemistä. Onko se nynypäivänä niin ihmeellistä että ihmiset pysyvät yhdessä ja haluavat yrittää yhdessä vaikka joskus on vaikeaakin, että heti ei erotakaan jos on välistä vaikeaa. Ja lomalla tässä olen, just alko toinen 2 viikon lomapätkä.
tämä siis vastaaja nro 16:lle tiedoksi
Ilmoita miehellesi että jos lasta ei tipu, muutat pois kahden isomman kanssa, menet ovulaation aikana baariin ja hoidat homman. Vain lapset ovat ikuisesti sinun, ilmeisesti aika on jo ajanut ohi sinun ja miehesi suhteesta kun hän ei ole samoilla linjoilla suurien toiveidesi kanssa.
Saattaa kuulostaa rajulta mutta lapsiluku on sellainen asia että jos koet miehesi riistäneen sinulta viimeisen mahdollisuuden vauvaan niin tulet olemaan katkera pahimmassa tapauksessa koko loppuliittonne ajan.