Kateellisuus vuodatus :( Huoh...
Meillä on viikon päästä tyttäremme syntymäpäivät. Paikalle siis tulevat sukulaiset ja ystävät lapsineen.
Ja mulla on kade-fiilis päällä jo nyt, enkä haluaisi ottaa sen takia erästä perhettä meille. Me asumme yhä vuokralla, mukavassa asunnossa, sen puoleen ei valittamista. Nyt vain tiedän, että kun tämä ko. perhe tulee, suureksi puheenaiheeksi syntyy perheen vasta valmistunut okt, heidän hieno ja uusi sisustus ja kaikki siihen liittyvä. Ja minä olen kateudesta vihreä :( Heillä on materian tiimoilta nyt kaikki se, mistä itse haaveilen ja tiedän että kaikki se on meillä vielä pitkässä kuusessa, ehkä 10v?. Siinä sitten kuuntelen kun käyvät asiat läpi useaan kertaan.
Ihan typerää. Aion kestää, mutta äärimmäistä kiinnostusta tuohon asiaan minulta ei löydy :( Nyt en osaa olla iloinen toisen puolesta...
Kommentit (13)
Ja siitä aiheutuvaa stressiä elämän kaikille osa-alueille? Kadehditko sitä työmäärää ja raatamista, minkä uuden omakotitalon pystyttäminen vaatii? Entä rakentamisen vaikutuksia heidän parisuhteelleen?
Tietysti, jos tuttusi ovat rikkaita, joilla on varaa teetättää talonsa valmiiksi muilla, eikä velkaakaan ole jouduttu ottamaan, niin sitten sitä toki voi hieman kadehtia.
Jos sinulla on kuitenkin 10v kuluessa mahdollisuus saada kaikki se mistä haaveilet niin aika outo olet.
Minä olen kohta 50v kotini on kuin kirpputori, vuokrattu ja vanha, silti voin kadehtimatta käydä tai kutsua kotiini ihmisiä joilla on kalliit ja kauniit omat kodit.
Elämä ei aina mene niinkuin ulospäin näyttää ja niin kuin haaveilee, mutta kadehtimalla siitä tulee entistä kamalampaa.
toisin eli opiskelua, työntekoa, säästämistä ja vasta sitten lapsia? Jostain syystä tekemällä "oikein" saa enemmän kuin huuhailemalla taivaanrantoja.
Ja siitä aiheutuvaa stressiä elämän kaikille osa-alueille? Kadehditko sitä työmäärää ja raatamista, minkä uuden omakotitalon pystyttäminen vaatii? Entä rakentamisen vaikutuksia heidän parisuhteelleen?
Tietysti, jos tuttusi ovat rikkaita, joilla on varaa teetättää talonsa valmiiksi muilla, eikä velkaakaan ole jouduttu ottamaan, niin sitten sitä toki voi hieman kadehtia.
Kadehdin materiaa - en noita asioita joita luettelet lievennykseksi...
Ap
toisin eli opiskelua, työntekoa, säästämistä ja vasta sitten lapsia? Jostain syystä tekemällä "oikein" saa enemmän kuin huuhailemalla taivaanrantoja.
.. asioista niinkuin nyt ajattelen. Minulla oli hyvä parisuhde (ja on edelleen) ja ammatti kyllä hankittuna, mutta ei vakituista työtä, kuten ei miehellänikään. Silloin okt ja hieno sistustus olivat ihan toisarvoisia asioita, ja järjellä ajateltuna ovat vieläkin. Rakkautta ja terveyttä riittää meidän perheessä, jostakin vain kumpuaa tuo typerä kateus. En ole siitä ylpeä.. :(
Ap
Ymmärrän kyllä että kateutta voi olla. Aika tekopyhää olisikin väittää ettei koskaan kadehdi toisilta mitään. Hyvähän se vaan että sen tunnustaa, edes itselleen. Sitten kateus ei kyllä ole kovin hyvä juttu jos se vaikuttaa elämääsi ihan hirvittävän häiritsevästi.
Jos sinulla kuitenkin on jossain vaiheessa toteuttaa omia unelmiasi, ts. myös saada oma uusi OKT niin miksi kadehtisit sitä nyt ystävältäsi, etenkin kun nykyään (laina)rahalla saa ja hevosella pääsee ja jos joku haluaa olla korviaan myöten veloissa niin siitä vaan, maailma tulee kuitenkin muuttumaan ja moni lainanottaja voi joutua vielä vaikeuksiin. Sitten kun teidän talo on uusi ja valmis niin heillä alkaa olemaan jo vanhaa ja ekojen remonttien tarvetta ja sitten sinä saat vuorostasi hehkuttaa ihanaa asuntoasi!
muakin välillä jurppii, mutta lähinnä se että koen tuollaisten ihmisten ikään kuin kehuskelevan sillä että heillä menee paremmin. Tuovat koko ajan esiin uusia hankintojaan hintoineen, yksi koko ajan kehuskelee kuinka heidän lapsensa saa satojen eurojen lahjoituksia isovanhemmiltaan vähän väliä.. Eikö tosiaan voisi puhua jostain yleismaailmallisista asioista. En mä ainakaan jaksa tollaista retostelua kuunnella, vaikka omatkin asiat on ihan ok mallissa.
Minäkin kadehdin tuttavaperhettä joka pääsi muuttamaan juuri tiettyyn uniikkiin taloon ja asuntoon johon olisin kovasti kovasti kovasti itsekin halunnut. Jotenkin vielä tuntuu että se olisi sopinut minulle paremmin, arvostan enemmän juuri niitä asioita jotka siinä asumisessa toteutuvat.
Tulee olemaan vaikeaa mennä tupaantuliaisiin ja olla vilpittömän iloinen heidän puolestaan. Omalta kannalta olisi helpompi jos heidän asumisasiansa olisivat ratkenneet toisella tavalla, ei tarvitsisi tulla koko ajan muistutetuksi siitä, että en asu unelma-asunnossani.
jos tuollainen perhe oikeasti pröystäilee omaisuudellaan eikä ota yhtään toisten tilanteita huomioon. Jos on käytöstavat ja hienotunteisuutta, uuden kodin sisustusta ei todellakaan käydä läpi moneen kertaan seurassa, jossa kaikki eivät ole yhtä varakkaita.
Kyllä paremman osan saaneen täytyisi osata luodata tilannetta ja välttää ylenmääräistä ilakoimista mammonallaan. Muuten antaa kyllä itsestään aika moukkamaisen kuvan.
On hyvä osata iloita toisen hyvästä, mutta ei se nyt ihan niinkään voi mennä, että rikkaan täytyy saada kertoa onnestaan vaikka monta tuntia ja köyhän täytyy jaksaa kuunnella haltioituneena tai muuten köyhä on ikävä ihminen.
jos uudesta talosta jauhetaan ja jauhetaan.Mekin ollaan rakennettu aikoinaan talo muttei puhuttu siitä ja sen tekemisestä ja hankinnoista muille. Keskenämme vain pohdittiin miehen kanssa. Puhuttiin ihmisten kanssa muista ajankohtaisista yhteisistä asioista. Ketä ylipäätään jaksaa kiinnostaa toisten hankinnat. Hyviin käytöstapoihin kuuluu ettei materialla leuhkita. Varsinkin jos toisilla on ihan erilainen tilanne. Ja toisten juhlissa varsinkin on aika tökeröä jos rupeavat juurta jaksaen kertomaan. Eri asia on jos joku kysyy.
kaverini rakensi niin puhui taukoamatta rakentamisesta.
ne ei niin jauhakaan mutta kaikki vähäinenkin taloon liittyvä lausahdus ottaa ap:n korvaan.
Komppaan kyllä edellisiä että tökeröä heiltä kehuskella mammonallaan sellaisille joilla on vähemmän varaa, jos nyt sitä sitten tekevät. Omallaan kehuminen on aina typerän ihmisen merkki.
Mee hoitoon.