Onko muilla tällaista? ( taaperoasiaa )
Meidän taapero 1v4kk:
- Kitisee ja kätisee koko ajan, jos ei isä tai äiti viihdytä. Hetkeäkään ei viihdy omin päin.
- Roikkuu lahkeessa ja mönkii jaloissa aina kun laitan ruokaa.
- Nousee sohville ja joka paikkaan ja hilluu siellä kuin päätön kana. ( jos ei vahdi, tulee kuuppa edellä alas...)
- Kaupassa nousee seisomaan ostoskärreissä, ei malta istua ollenkaan. ( tuntuu, että muiden penskat istuu niiiiin nätisti ja lutkuttavat tuttia tms )
- Painelee perse paljaana karkuun, kun yritän vaippaa vaihtaa. ( tänään jouduin sen kalastamaan tv-tason takaa vaipanvaihdolle )
- Syöttötuolissa noustaan kans seisomaan ja syötetään kissalle kaikki sormiruuat, jos silmä välttää. ( ilmankos kissa on pulskistunut )
KRÄÄÄÄÄH....tänään siis aika hankala päivä.
Kommentit (33)
Ootas kun on 6 v ja kunnon uhmat saa tai sitten se "ihana" teini-ikä.
- leikkii yksinkin, kunhan on samassa huoneessa aikuisten kanssa
- nousee sohvalle, mutta ei hillu siellä
- kävelee kärryjen vieressä kaupassa
- antaa vaihtaa vaipan, koska vaihtoehto (märät jalat) on ikävä
- ei nouse syöttötuolissa seisomaan, koska sellaista meillä ei edes ole eli syö aikuisten sylissä istuen => hankala ruokkia muita
Meillä ihan samanlaista. Lisäksi hakkaa peiliä harjalla ja suuttuu joka kerta kun sanotaan ei, et saa sitä ja tätä.
Mutta ne on niin ihania :)
ihan samanlaista meilläkin.
Tuntuu että muiden lapset seuraa kiltisti perässä ja pitää kädestä kiinni.. meillä ei onnistu, kun tyyppi lähtee kiljuen säntäilemään ties minne. ja kädestähän ei pidetä kiinni, kun poitsu haluaa mennä itse.. :)
vaipanvaihdon?
Etkö vaihda sylissä tai muuten kiinnipitäen? Miten siitä voi päästä karkuun jos pitää kiinni? Vai laitatko lapsen vaipanvaihtoalustalle, menet itse viemään vanhan vaipan roskiin ja sitten ihmettelet miksei lapsi enää olekaan paikallaan?
Murto-osa on noita hyperoravia :)
Meidän esikoinen oli keskivertokoheltaja mutta tämä kuopus on sen sortin sähköjänis että hetkeäkään ei voi paikoillaan olla eikä yksin jättää. Huoh...
Suurin osa lapsista viihtyy lelujen kanssa ja paikoillaan. Meillä ei.
vaipanvaihdon?
Etkö vaihda sylissä tai muuten kiinnipitäen? Miten siitä voi päästä karkuun jos pitää kiinni? Vai laitatko lapsen vaipanvaihtoalustalle, menet itse viemään vanhan vaipan roskiin ja sitten ihmettelet miksei lapsi enää olekaan paikallaan?
Vaipanvaihdosta pääsee erittäin helposti karkuun, siihen tarvitaan vain nanosekunnin hämäännys äidin puolelta, niin jo pystyy taapero olemaan karussa.
t. 8 tai joku, jolla esikoinen oli kuten ap:n lapsi ja joka on myös juossut vaippa kourassa taaperon perässä.
P.S. Tsemppiä ap, meillä esikoinen osoittautui tosi omatoimiseksi tapaukseksi ja oppi myös pottajutut tosi aikaisin, koska ei tykännyt vaipasta.
vaipanvaihdon?
Etkö vaihda sylissä tai muuten kiinnipitäen? Miten siitä voi päästä karkuun jos pitää kiinni? Vai laitatko lapsen vaipanvaihtoalustalle, menet itse viemään vanhan vaipan roskiin ja sitten ihmettelet miksei lapsi enää olekaan paikallaan?
Yleensä sylissä vaihdan. Tänään tytteli seisoskeli olohuoneen pöytää vasten ja siitä lennosta vaihdoin. Rupesin rullaamaan sitä entistä vaippaa roskispaketiksi ja siitä sitten livahti nauraen karkuun...pirun nopea tyyppi on...
ap:n kuvailema... penkoi myös aina kaikki kaapit ja esim. padat ja kattilat olivat jatkuvasti pitkin keittiön lattiaa. Kuopustyttömme on ollut yksikseen viihtyvämpää ja jotenkin harkitsevampaa sorttia, mutta omat kommervenkkinsa hänelläkin on. Tuo pahin aika alkaa olemaan jo onneksi meillä ohi, kuopus siis 1,5-vuotias.
Kaikki kohdat täsmäsivät, paitsi ostoskärryissä jaksaa ihme kyllä istuskella, kun tykkää kun maisemat vaihtuu ja annan jonkun ostoksen pideltäväksi (jota se kyllä sitten vähän järsii ja tiedän että tämä on ihan nou-nou monelle, mutta ilman sitä ei vaan järki kestä)
Ystäväni lapsi on ihan eri maata, eli temperamenttieroja nämä ;) heillä vaihdetaan vielä 1,5-vuotiaan vaippa korkealla tasolla niin että lapsi makoilee selällään :DDD siis hienoa, mutta ei "ihan" onnistuisi meillä. Peppu paljaana täälläkin vilistetään karkuun kikattaen ;) No mutta ilmakylvyt on terveellisiä, eikös!
Tsemppiä ja huumoria, kyllä näistäkin ihmisiä tulee :D
Ihanaa, että muillakin on tuollaista!!! Minä olin nimittäin jaksamiseni äärirajoilla, kun lapsemme oli tuon ikäinen ja hän teki kaikkea ap:n mainitsemaa. Minä luulin, että tuon ikäinen osaisi jo olla yksikseen ja leikkiä yksin. Nyt lapsemme on 2,5v eikä hän tee sitä vieläkään :) Että tuo on täysin normaalia ja myös se on normaalia, että siihen välillä väsyy. Silloin pitää ottaa iskä kehiin ja painua itse lenkille! Ei muuta kuin tsemppiä, yritetään taas mammat jaksaa :D
meillä ihan päinvastaista. Nyt 1v6kk lapsi on mennyt jo pitkään sohvalle, mutta makaa tai istuu siellä (kauan kyllä toitotettiin aina, että ei saa seistä). Leikkiin yksinkin samassa huoneessa kuin muut perheenjäsenet on. Käy potalla, hakee itselleen vaipan ja tuo laitettavaksi. Siis vaippaa pidetään edelleen, mutta suurimman osan kerroista osaa käydä potalla. Ei todellakaan ole syönyt tuttia puoleen vuoteen. Istuu syöttärissä nätisti, syö itse ja myöskin häntä syötetään, koska koko lautasellista ei itse malta lapioida. Suuttuilee kyllä aina jostakin asioista, mitä ei saa tehdä, mutta saa lohtua siitä, että halitaan.
Kyllä on niin erilaisia lapset.
Mutta kun menee äidilleni hoitoon, on ihan erilainen eli tottelee yhdestä sanasta, ei tee typeryyksiä, antaa vaihtaa vaipan kiemurtelematta jne. Toisaalta mummi ei anna mahdollisuutta tehdä toisin, vain kerran sanoo ja sitten toimii.
Joka paikassa tosiaan nousee seisomaan; rattaissa, ostoskärryissä jne. Ei malttais istua autossa, ellei nukahda samantien jne.
meillä myös 1v 4kk, poika:) on tehnyt kaikkea tuota mainitsemaasi 10,5kk ikäisestä. ja mikä huvittavinta, vain minun seurassani. iskä saa käydä jopa kakalla ilman muksua - niin että toinen istuu kiltisti sohvalla tai leikkii sen aikaa, kun isi on vessassa. itse jos yritän mennä veskiin yksin, saan tuta armottoman huutoraivarikohtauksen ja vessan ovella hakataan ja huudetaan tasan niin kauan, että joko tulen pois tai päästän pojan sisään. jos teen jälkimmäisen, pyttyyn lentelee silmänräpäyksessä kaikki kännykästä tuttiin. tästä ollaan onneksi päästy jo MELKEIN eroon ja poika alkaa totella tuota kuuluisaa eieieieieieiei-sanaa:D kovin kiva ne kädet olisi silti pestä siellä pytyssä..
ostoskärryissä istuu alkureissun ihan kiltisti, mutta kun huomaa, että muut pääsee autokärryihin, alkaa tuo ylösnouseminen. välillä ollaankin laitettu poika sinne kärryihin ostosten puolelle, missä sitten saa seisoa laidasta kiinni pitäen - juu, kivittäkää vain:D - eipä tule ainakaan häirittyä muiden kauppareissuja jatkuvalla kitinällä ja ylös-alas-ylös-alas jumpalla..
ruokaa en ole voinut laittaa ties koska viimeksi ilman, että en ole antanut pojan osallistua siihen. nykyisin paistamiset esim. menee niin, että istumme kumpainenkin sylikkäin keittiöjakkaralla sen aikaa, että ruoka on kypsää. käännellään ja maustetaan yhdessä. välillä tulee tappelu siitä, kun poika haluaisi sormin koskea kuumaan pannuun tai ruokaan, mutta se menee onneksi ihan selittämällä ohi.
syödä en kyllä saa rauhassa. vaikka laittaisin pojalle oman ruuan eteen ja koittaisin syödä vieressä, haluaa hän aina juuri sen ruuan, joka on menossa suuhuni. tai yrittää napsia minun lautaseltani ruokaa ja jättää oman lautasen koskematta. jos taas annan olla lattialla ja koitan syödä suht rauhassa, saan jälleen kuunnella sitä uskomatonta kitinää, jolle ei loppua tule. paitsi, että jossain vaiheessa tuo muuttuu kunnon poruksi, eikä kukaan enää tiedä siinä vaiheessa, mitä poika edes itkee- edes hän itse.
myös keinutuolilla surffaus on huisin hauskaa. samaa yrittää sohvalla ja millä tahansa, mihin ylettyy kiipeämään. eikä auta, vaikka tulee päälleen sieltä alas. pikku itkut ja äitin sylit ja taas ollaan menossa uudelleen.. varsinkin oikein väsyneenä ei komentaminenkaan auta. normaalisti uskoo kyllä kymmenellä ei-kerralla, vaikkakin kätisee siihenkin hetken vastaan. nyt on alettu seistä myös ammeessa. eikä ole eka kerta tänään, kun amme poikineen lensi mukkelismakkelis ja kaikki vedet ympäri kylppäriä. onneksi tällä kertaa ei sattunut haaveria, mutta muutaman kerran on ehtinyt lyömään päänsä lattiaan.
ja ihan oikeesti nämä kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei niihin ehdi reagoida . olen oppinut viimekuukausien aikana, mitä oikeasti tarkoittaa silmänräpäys. se on se pieni hetki, kun kaivat avainta housun taskusta päästäksesi sisään ja pieni lapsi vieressäsi katsoo sinua voitonriemuinen ilme naamallaan - kissan paskapökäle suussaan. eikä sinulla ole hajuakaan, mistä se on siihen ilmestynyt.
kylvyssäkin käymme nimittäin niin, että itse istun lattialla ammeen vieressä, välissä noin 20 senttiä, enkä silti ehdi ottamaan joka kerta kiinni kun toinen lähtee kaarilentoon.
että niin tuttua..:)luulin jo että meillä on jommassakummassa jotain vikaa, joko minussa tai pojassa. onneksi muilla on samoja kokemuksia:D
ainakin ihan samanlaista, mutta haastetta arkeen tuo se, että pikkuisia on 3... eli lapset 3v, 2v ja 1v4kk eli kitisevät samaan aikaan ja juoksevat karkuun eri suuntiin... äiti poloinen kuolee väsyyn..... :)
lapset tuon ikäisenä olleet.. Kyllä se siitä, kun kasvaa. Siihen asti on vain jaksettava.