Syys04mussukat ja keskiviikko :-)
Kommentit (21)
Taas väsyttää. Huonot yöt jatkuu. Hampaita tulossa mut mietin tota maitojuttua. Nea juo nyt Gefilusmaitoa, yöllä heräilee ja piereskelee..pitää nyt katsella jatkoa.
Eilen ehdin koneelle vasta illalla ja kirjoittelu jäi. Tänään toinen siskoni tulossa käymään päivällä. Puistoon pitäis suunnata aamupäivällä, yhtään ei huvita. Nea kirkuu ja kitisee, liekö hampaat vaivaavat niin paljon, ettei ulkonakaan viihdytä.
Meilläkin kirjoja pitäis lukea KOKO AJAN! Ei aina oikein meinaa jaksaa. Neakin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Mut onhan se kiva, kun innostunut kirjoista ja toivon sen kyllä jatkuvankin, kun lukeminen on tosi hyvä juttu. Oppis vaan pian itse lukemaan! ;)
Mäkin muistan mahagerin, tervetuloa takasin! :)
Mut nyt aamupalalle, moi!
Enkeli1 ja Nea
Eilen Onni nukkui melkein 2h illalla päikkyjä pihalla, heräs kello 18. Nukkumaan sitten 20.30 todella helposti. Silti aamu alkoi kello 6. Ja heti näki, että väsynythän se on. Kauheaa kitinää ja, uskallan sanoa, märinää. Mikään ei hyvä. Isänsä meni vessaan ajaan partaa, Onni konttaa perässä ja jää huutaan oven taa. Vaikka hain sen mun luo, ei auta. Ihan kauhea. Miksei voi nukkua riittävästi ja herätä hyvällä tuulella??? Syöminenkään ei kiinnostanut, enemmän kiinnosti huutaa, kiljua, märistä (taas tuo sana) ja kiukutella.
Sanoin Onnille, että äiti sanoo työsopimuksen irti ihan kohta. Mun hermo ei kestä, eikä aivot ymmärrä, miksi pitää herätä niin helvetin aikaisin! Ja niin helvetin pahantuulisena! ARGH!
Yö oli kai ihan hyvä. Itse menin kympiltä nukkuun ja oon nukahtanut heti. Kertaakaan ei kai tarvinut miehenkään käydä taputteleen Onnia, pari kertaa ehkä oli tutti hukassa mutta löysi itse. Siis jotain positiivista.
Neuvolaankaan ei voi soittaa valitussoittoa, kun oma th on poissa tän päivän. Eihän ne mitään voi tehdä mutta sais valittaa.
Taas se lahkeessa viihtyvä poika ilmestyi tuohon. Gotta go.
T-P
Kerrankin minä olin pystyssä ennen poikaa... Todellinen ihme! Kyllähän tietenkin kolistelin sitten lautasien kanssa keittiössä kun pistin aamiaista ja pojan huoneesta alkoi kuulua kälätystä. :)
Meillä on kieltäydytty hampaiden pesusta. Kuudes hammas tekee ilkeää ja sen puhkeamisen myötä on poika täysin vastaan hampaiden harjausta vaikka kuinka hellästi koitan toimia! Olen nyt tyytynyt siihen että pikkaisen kun saan sutaistua sen harjan kanssa tahnaa sinne suuhun niin on hyvä. Poika sitten itse jäystää harjaa mutta eihän se niihin hampaisiin osu. Kihnuttaa sillä vaan ikeniään. Kaipa tuo helpottaa ja hampaiden harjaus alkaa taas luistaa!?!
Meillä ei kirjoista välitetä! Aika hassulta itseasiassa kuulostaa että jotkut tosiaan jo lukee lapsilleen. Meillä menee edelleen kirjat suuhun! Poika itse kääntelee sivuja ja katselee kuvia mutta kun minä alan lukea alkaa riehuminen ja poika repii kirjan itselleen ja pistää suuhun.... Katsoo päälle murhaavasti. Ei sitten! Minä en itseasiassa voi leikkiä pojan kanssa millään leluilla kun hän haluaa vaan itsekseen leikkiä! Samanlainen kuin isänsä. Omassa huoneessaan viihtyy tuntitolkulla ja puuhastelee kaikkien pikkuvempaimien kanssa. Kyllä on elämä helpottanut kummasti kun voi jättää pojan itsekseen ja saa omaa rauhaakin välillä! Ihanaa!
Sitten kysymys juomisesta: Mitä teillä juodaan? Ruoan kanssa, nukkumaan mentäessä, janoon... Meillä edelleen juodaan pullosta maitoa nukkumaan mennessä... En jaksa vielä opettaa siltä pois, ihan omaa laiskuuttani! Ruoan kanssa ja janoon vettä... meidän litrahuuli. Enkä valehtele yhtään! Poika juo päivässä noin 2litraa vettä! Tykkää oikeasti! Sitten tulee aina yöllä pissa läpi, mutta milläs tuota estäisi? Ruoka maistuu silti hyvin ja poika vaan on tottunut että vettä saa kun haluaa. Olohuoneen pöydällä on aina muki mistä käy itse juomassa kun siltä tuntuu, juo vaan niin kauheita määriä kerrallaan. Karpalomehua annettiin muutaman kerran kun anoppi teki sitä itse niin kauheat satsit. Poika ei vaan hirveästi tykännyt. Enkä muutenkaan perusta mehuille sokerin takia! Mummin luona saa sitten juoda kyllä mehua jos mummilla on... Siihen en sano, niin harvoin käydään!
Nyt täytyy ruveta lähtemään kauppaan ennen kuin alkaa satamaan!
Sittis & Axelmus
ensinnä T-P, jaksuja öiden kanssa. Minä ääliö en oo pitänyt kellonajoista kiiinni kun kelloja käännettiin ja väännettiin ja taas nuo kukkuu pitkään. tai noh ennen 23 saan unille, mutta sehän on " oikeesti" melkein 24. Ja sitten aamulla muka kello soi, niin se saa hälyttää vähintään 45 minsaa olkkarissa. krooh ja tympeyttä ilmassa. Pakko ois vähän alkaa jo muokata tuota rytmiä aikasemmaksi, kun töihin reilu 2kk aikaa ja sitten se Leville menokin, muut aamukukkujia ja meillä ihan väärät rytmit. Huokaus.
Otsikko johtuu eilisestä. On niin paska olo. Anteeksi ruma sana mutta muut ei kuvaa olotilaa. Tarina alkaa näin: oltiin kerhoilemassa (nytkin pitis oola jo kerhossa) ja pojat nukahtivat autoon. pienemmän saan aina siirrettyä vaunuihin helposti. Isompaan ei uskalla ees koskee ja oonkin antanut nukkua autossa jos nukahtaa. Näin myös eilen. Hälyttimet laitoin paikoilleen ja auto on tossa tietsikkahuoneen edessä. Testailin hälärit, toimi. Toinen siis pihalle ja toinen jäi autoon. Lueskelin päivänlehtiä, luin palstaa. Vajaan tunnin päästä kun isompi oli nukahtanut aloin miettii, että joskos meen hakeen ja herättään sen vaikka tiedän että on niin pahalla päällä. Samalla vähän ihmettelin, että jaksoipa nukkua aika kauan. Noh menin autolle, ja mietin mikä vilahti autossa (tummennetut takalasit). Aukaisen oven... Poika nyyhkyttää takapenkillä, istuu toisella puolen autoa, ei siis istuimessa. Housut on kintuissa, vaippakin poissa. Nyyhkyttää. Kengät on potkittu pois, turvavyöt auki. sanoo jotain, en enää muista kun menin niinpaniikkiin. Juoksen toiselle puolen autoa ja otan puolialastoman pojan syliini ja rutistan lujaa, rauhoittelen ja vien sisälle. Sanoo ottaneensa isin rahoja. kai oli kaivellut lokeroita. Sisällä paha olo iskee, itku tulee. helvetin ääliö äiti, miksi en voinut tarkistaa tilannetta välillä vaikka niin aina teen. Nuo vanhemmat hälärit on kerran aiemminkin olleet toimimatta, ois pitänyt arvata. Yö meni valvoessa, ei tullu uni. Kuinka kauan poika on huutanut äitiä paniikissa, rimpuillut, miten saanut vyönkin auki ja housut pois? Hirvittävä ahdistus tulee toisen hädästä. Kun ei voi tietää. Illalla kun kävimme sairaalssa isomummon luona niin tuumasi autossa, että minä itkin niin kovasti äitiä. Arvatkaa kuristiko kurkkua. Siis eihän tuo nyt itseään loukannut, mutta milaliset traumat oikein aiheutin. Aina kun herää autosta niin on kauheen kiukkuinen ja vaikea saada pois sieltä. Nyt voin vain kuvitella lapsen oloa ja mietteitä, miksei äiti tuu vaikka huutaa. Hälärikin oli etupenkillä. Kävin monta kertaa asiaa läpi pojan kanssa ja rutistelin kokopäivän. sanoin että aina äiti tulee hakemaan, ei ole hätää. Nyt vain romu hälytin ei toiminutkaan ja äiti ei kuullut pojan sanoja ja itkua. Pyysin miljoona kertaa anteeksi. poika katsoo mua silmiin ja sanoo: anteeksi. Reppana. Nytkin tuntuu että alan itkee ja kurkkua kuristaa. Ihmettelen miten on päässyt turvavöistä irti. Ja oisko päässyt uloskin jos ovet ois olleet auki...Sisällehän tuo ois varmasti tullut, eikä tässä mitään vaaraa ole, mutta kaikki mietityttää. Nyt sitäisi tää mamma saada selkään. Tästä lähtein istun vaikka tunnin autossa, jotta poika saa nukkua. Enää en noihin häläreihin luota ulkona.
Jaahas, ei halua lähtee kerhoon. Poistun taka-alalle.
Tuttis :´(
Tuttiselle hali. Tuntuu varmasti kurjalle mutta eiköhän poika selviä kokemuksestaan. Olet jo selittänytkin hänelle tapahtunutta, joten eiköhän se siitä. Ei ole kokemusta vastaavasta mutta voin kuvitella sun tuntemukset.
Mä odotan täällä jännityksessä puhelua eläinlääkäriltä. Siellä taitaa pian olla Tikru leikattavana. Jännittää. Äsken puhelin soi ja en meinannut uskaltaa katsoa kuka soittaa. Se olikin appi-ukko. Onnin 1v1kk päivää onnitteli:)
Onni nukkui jo 9 jälkeen unet pihalla. Nukkui melkein 1,5h. Minäkin sitten tuhisin omia unia makkarissa. Teki poikaa kyllä, vaikka en ihan sikeästi koko aikaa nukkunutkaan.
Kumman itkuinen ja kärty on poika, vaatii koko ajan seuraa. Kokeilin hampaita, siis ikeniä ja kyllä siellä joku pullotti. Oisko se kiukun syy.
Ai, meinas unohtua. Sain kaverilta viestin puolisen tuntia sitten: Poika tuli! Hänellä oli laskettu aika sunnuntaina ja tänään sitten syntyi, alle 3 kiloinen pieni pallero:) Tulihan siinä tippa linssiin, täytyy myöntää. Näinkin pari viikkoa sitten unta, että se saa pojan.
T-P poistuu ennen kuin lahjettani viedään
Keittiö on nyt päätetty: Domus. Laatat vielä vaiheessa, mutta selkeyttä on niissäkin tapahtunut. Ja muutenkin värit alkaa kolahtamaan paikoilleen. Kiitos muuten tsemppauksista! =)
Meillä ei ole koskaan ollut käytössä reunapehmusteita.
Aavikselle go, go uuteen alkuun!
Kirjat meilläkin in, vaikka katsominen/lukeminen ei kauheasti kiinnosta. Nöösä kuitenkin tuo jatkuvasti uusia kirjoja ja sylissä niitä selaa pikana tyyliin monta sivua pomps yli. ;)
Roskiskaappi meilläkin nyt in. Joutui virittelemään, nottei Nöösä pääse sinne.
Sängyn petaaminen on Nöösän ykköspuuha. Auttaa laittamaan päiväpeitteen ja samalla menee aina helman alle piiloon. Suloista!
MahaGeri: Tervetuloa takaisin! Muistan sinut! Täällähän me samat vanhat parrat kera uudempien partojen. =D
Tuttis: Hali! Kyllä poika varmaan tointuu, kun olet noin hyvin asian hänen kanssaan käynyt läpi.
Eilinen lääkärin soittoaika helpotti oloa. Vihdoin Nöösän allergiatilannetta seurataan eikä vain jätetä meitä yksin miettimään, mitä nyt. Ohra pitäisi vielä testata, muut viljat puoleksi vuodeksi pois. Ruokavalio ihan ok näinkin. Kirjoitti vihdoin pyynnöstäni Atarax-reseptin (kirjoitinko oikein). Totesi, että hyvä, kun huomasin pyytää, koska tarpeen ehkä tilanteessamme rauhoittamaan oireita. Kiitos teille mammat, että osasin tuotakin kysyä! Olo on hyvä, kun emme ole ihan yksin kaikkien kysymysten kanssa niin kuin tähän asti.
Hassua minusta, että Kelalta emme saa tukea, kun Nöösä ei ole tämän allergisempi, vaikka mm. peruna, kananmuna ja viljat ei sovi. Kyllähän nuokin vaikeuttaa ruuanlaittoa melko paljon ja korvaavat tuotteet on melko tyyriitä. Eipä se toisaalta haittaa, mutta ihmettelin vain.
Nyt täytyisi mennä tekemään pakkaseen Nöösälle kinkku- ja kasvispihvejä, ettei lihapullilla ole pakastimessa yksin tylsää. =) Jaan näitä allergiareseptejä, jos joku haluaa.
-Mimmuli ja Nöösä ♥
hyvä niin, äitee alkaa olemaan aika väsynyt arjen pyöritykseen yksin.
Täällä pidetään Tikru-kisun puolesta peukkuja, T-P jaksamista Onskan kanssa, meille voi huoletta purnata veemäisiä päiviä :)
Tuttis voin vaan kuvitella teidän eilistä tilannetta, onneksi juttelit asian läpi pojan kanssa.
Ulkona ihqu ilma, oltiin pari tuntia aamupäivällä ulkona ja sisälle ei olis huvittanu edes tulla.
Meillä on suoja pinniksessä että tutit ei karkaa ja juomana vaihdellen maitoa ja vettä, Lintsu ei paljoa juo. Eilen kyllä innostu imuttelemaan hyla-maitoa sellasesta 2dl pilli purkista, posket lommolla imi, eikä edes kerenny nielemään kaikkia maitoja, sulonen.
Puhtia muuttajille ja raksaajille edelleenkin, olisi ihanaa muuttaa isompaan...haaveilee hän.
Hilu
Tuttis. Olipa harmillinen tapaus. Muista, että ihmisiä me äiditkin vain ollaan ja siksi tuollaista joskus pääsee sattumaan. Hyvinhän oot asiaa hoidellu ja poika on onneks aika pieni vielä, niin ajan myötä varmaan unohtuu. Mutta hyvä muistutus meille kaikille.
Pekka on kuumeessa. Yö oli surkea. Kaikkia lapset kömpi meidän sänkyyn. Aamusella keskimmäisellä tuli sinne pissat, joten pesuun meni lakanoitten lisäksi isin peitto ja iso petari. Normaalina ylösnousuaikana sitte nukahettiin.Luulin, et miehellä on myöhempi aamu, mutta ei ollutkaan, joten tuli kiire töihin. Aamulla ei kyllä jaksanu naurattaa, mutta onpa se päivä taas illassa ja oon saanu väen ruokittua ja kone on pessy pyykit ja toinen kuivannu.
Jaksamisia kaikille!
T@hti
Gefilusmaitoa ruokien kanssa ja janojuomana vesi. Mutta ei sitä silti litrakaupalla meillä mee.
T@hti
Pitkästä aikaa taas pääsen tänne teidän seuraan. Eipä ole mies vielä minulle rakentanut olkkariin konetta, joten en vielä pääse päivisin nettiin.
T-P, meilläkin alkaa aamut ihan tajuttoman aikaisin. Esim maanantaina poika meni nukkumaan klo 21 ja heräs tiistaina 05.15. Tänään herätys oli sentään vasta 06.15:) Sitten poika vaan itkee koko aamun kun on ihan väsynyt. En tiedä mitä sen kanssa tekisi jotta aamut alkaisivat myöhemmin. Poika on kyllä ollut flunssassa ja poskihampaitakin taitaa tehdä, joten ehkä niissä syy ainakin osittain. Mutta mä olen kyllä niiiin poikki. Lisäksi noihin lyhyisiin öihin mahtaa vielä monta itkua ja muuten levotonta hetkeä.
Munkin pitäis aloittaa samanlainen uusi elämä kuin Aavis. En vaan saa aikaiseksi.Huonompaan suuntaan olen menossa, pääsin kesällä eroon kahvikekseistä, mutta nyt ne tuolta kaupasta taas tarttuu mukaan. Ja mulle ei riitä yks keksi kahvin kanssa, niitä pitää saada monta;)
Sanoista tais olla puhetta. Meillä tuntuu nyt olevan sanaton vaihe menossa kun poika lähti kunnolla kävelemään. Äitiäkään ei ole sanonut hetkeen. Jossain vaiheessa sanoi myös intu(=lintu), mutta sekin on jäänyt. Ehkä tuo kävely nyt verottaa puhumisen opettelua.
Jaksamista kaikille! Toivottavasti saan pian netin käyttöön myös päivisin, oisin ihan sen tarpeessa.
Helli
laiha pino tänään, missäs kaikki?
T-P: jaksamista kitinöihin. itse tuskailen kanssa tuota aikaista herätystä, meilläkin aamut alkaa pahimmillaan jo kuuden jälkeen eli ihan liian aikaisin. ainakin mamman näkökulmasta katsottuna. mitenkäs muuten kisu jaksaa, oliko saatu leikattua?
joku " ihaili" mun jaksamista näin " yksinhuoltajana" (kokonaista viikon siis yh-äidin arkea)... heh, en jaksa, oikeesti, mutta ei oo vaihtoehtoja. omat vanhemmat asuu 100 km päässä eikä anoppikaan ole sen lähempänä (onneksi! tosin nihkeästi yleensäkin auttaa...) mutta ihan oikeille yh:lle pitää nostaa hattua, ei oo helppoa.
sitten Geet muistaissaan:
pinnasängyssä on edelleen reunasuojus, mutta päätyä ei voi pitää koholla, koska t on ihan mahdottoman levoton nukkuja, sen löytää aina vaikka miten päin. kauhulla odotan sitä, milloin se saa itsensä kammettua pois koko sängystä... niin mahdoton kiipeilijä-marakatti tuo meiän pikkumies on.
kirjoja meillä vasta katsellaan, jos yrität lukea, alkaa sellainen show ja rimpuilu että oksat pois. oliko sittiksellä sama juttu?
ja sitten omaa napaa: oltiin viikonloppuna siellä kylpylässä pari yötä - ihanaa! itse sain ihan rauhassa saunoa, kun mies otti molemmat pojat miesten puolelle! kylpylässä pulikointi oli tosi saimaan norppamaista, ja ihme ja kumma - uikkarit mahtui päälle... tosin pikkasen kiristi... ;) mutta parasta kaikessa on hotellin ihana aamupala, josta meikä otti kyllä kaikki irti - ihan kirjaimellisesti. sitten oli ähky ja sormet turvoksissa monta päivää reissun jälkeen. mutta hyvää oli ja oli se sen arvoista.
leppikselle ja tealle onnea töiden aloitukseen. itse kerkisin tässä välissä olla sen puoli vuotta töissä. alku aina hankalaa!
sellaista. nyt katsomaan tila-ohjelmaa. josko siletä saisi vinkkejä sisustukseen!
mimmu, pikkumies t sekä masuasukki-nyytti 31+3
sulla oli tuo kysely onko kellään muulla pientä poikaa. meillä on!
koko ajan menty miinuskäyrillä. 1 vuotisneuvolassa (joka oli silloin kun t oli 1 v ja melkein 1 kk päälle) strategiset mitat oli vain 9,2 kg sekä 74,5 cm.
että myös meillä asuu pieni suuri mies! eikä syömisen kanssa oo ollut ongelmia koko aikana, mutta kun ei tartu kylkiin, niin ei tartu... ;)
Lisää myöhemmin, tässä pahimmat höyryt:)
T: Ynis
Nyt tuntuu jotenkin rankalta tää touhu, mutten ole varma auttaisko miehen läsnäolo välttämättä. Kuitenkin kaksi aikuista aiheuttaa tavallaan vielä enemmän sählinkiä kiukkuavien lasten kanssa. Pakoon ei vaan nyt pääse itse, joten kestettävä on. Olen aika puhki!
Huomenna pidän isorinsessan kotona. En jaksa aamulla tarhaan lähtöä, vaikka anoppi veiskin. Enkä jaksa hakea keskellä päivää taas. Keksitään jotain muuta, kun on autokin käytössä.
Tänään iltapäiväunien aikaan öljysin hätäseen pihakalusteet. Isorinsessa leikki sisällä sen aikaa ja katseli mua ikkunasta. Saa mies järkätä kalusteet varastoon, kun tulee kotiin taas. Plantagenin reissusta jäi kanervia yms. käteen, joten pitäis nekin istuttaa ruukkuun. Millonkohan jaksaisin:) Toi ostaminen on aina kivaa, mutta sitten joskus iskee laiskuus sen varsinaisen työn kanssa.
Palataan taas...
T: Ynis silmät jo ristissä (mutta nukkumaanmenoa vastustan!)
Tai sanotaan sitten, että Ruotsin talviajassa:)
T: Ynis, sekopää
Ps. Enkeli, miten jakselet? Muista antaa surunkin tulla.
Tuttis, voi kun minullekin tuli surku olo, kun luin sinun kertomuksen. Varmasti oli ihan kamalaa, mutta eiköhän poika siitä toivu. Varsinkin kun olet asian hänen kanssaan selvittänyt.
T-P, täällä myös aikaiset aamut ovat tuttuja. Nyt on joka aamu herätty tuossa 5.15. Ja kun pitäisi nukkua, että jaksaa sitten hoidossa olla! Musta tuntuu, että Kepa herää siinä toivossa, että saisi tissiä, koska isin viereen suostui kyllä nukahtamaan.
Meillä alkoi taas aamu itkulla. Mutta sitten kun Kepa nukahti uudelleen, ja minä häivyin sillä välillä, niin olikin herännyt hyväntuulisena. Samoin oli hoitoon jäänyt hymyilevänä, kuulemma oikein halunnut hoitotädin syliin. Toivotaan, että se tästä helpottuu.
Mutta nyt on mentävä,
Hyvää yötä kaikille!
Leppis
Voi, Tuttis! Kuulostaa ikävältä, varmasti tuli surku :( Mutta ei tuosta varmasti pojalle elinikäisia traumoja jää. Kamala homma itselle (ja pojalle sillä hetkellä), mutta kohta tuo ei muista enää asiaa. Läpikäyminen varsinkin oli varmasti oikein hyvä homma. Aivan turhaan syyllistät itseäsi! Sinä kuitenkaan et jätä poikaa oikeasti heitteille, vaan kyseessä oli ainutkertainen tapaus. Mieti, miten paljon paremmat olot ovat sinun pojillasi, kuin esim. alkoholisti- tai huumeperheiden lapsilla. *halaus*
Antsa juo nokkamukista vettä kaikilla aterioilla, mutta päivä- ja yöunille mennessään edelleen pullosta (kevyt)maitoa.
Kävin isompien kanssa illalla naapurissa. Kun tulimme puoli kahdeksalta takaisin, oli Antsa nukuttanut isinsä. Molemmat kuorsasivat täyttä häkää, mies istuvaltaan sohvalla ja poika sylissä maitopullo sylissään. Sänkyyn siirtäessäni nukahti poika vielä ja uudelleen nukahtaminen olikin sitten hiukan hankalamman takana.
Öitä taas kaikille! (suurin osa taitaa tosin jo nukkua;))
Saamuska
Kun yövuoron jäljiltä nukutut unet oli nukuttu, hain poitsun hoidosta (hieman ennen klo 16). Poika oli niin suloisen näköinen istuessaan suuren suuressa " hiekkalaatikossa" (koko piha siellä yhtä hiekkalaatikkoa...) kurahaalarit päällä ja naama hiekassa.
Edellisviikolla, kun oli lunta, raasu oli pelännyt sitä. Tottakai, kun oli viime talvena niin vauva ettei voi muistaa lunta...Mutta pulkassa tykkäsi istua!
Joskus sitä ihmettelee, miten voikin rakastaa lastaan niin mahottoman paljon...Määrää ei voi sanoin kuvailla!
Vaikka joskus hermot kiristyykin just yövalvomisten ja sen iänkaikkisen marinan (meilläkin aloitettiin pari vkoa sitten marina) vuoksi...mut eiköhän höyryäminen ole sallittua?
Ainakin minä sanon pojalle suoraan, että kohta suutun ja näytän suuttunutta ilmettä päälle, jos aihetta on. Meillä tollaset tilanteet on esim. poika menee elukoiden (kissa+koira) ruokakupeille, kaataa vedet, heittää papanat veden sekaan tms., vaikka jo ryömimisiässä opeteltiin ettei niihin kosketa. Ja ihan periaatteesta en nosta kuppeja metrin korkeudelle, täytyy se ihmislapsen jossain vaiheessa oppia rajat! Ja meillä on ainakin niin pitkä (86 cm) poika, että ehtii kurottelemaan jo vaikka mistä!Tiskipöydällä tavarat vaarassa, eilen ennen töihin lähtöäni tiputti kukkaruukun (tai pikemminkin semmoinen akvaario, jossa kukkia) semmottiselta keittiön työtasolta ja sitten oli multaa ja lasia joka paikassa...
Tuli vaan mieleen tosta höyryämisestä...Anopin kanssa meillä on pieniä kasvatuksellisia eroavaisuuksia.Aina kun meiän poika saa jonkun hepulin/suuttuu/pettyy, anoppi on keksimässä heti pojalle " jotain muuta ajateltavaa" , jotta paha mieli menisi pois. Minä taas kotona pojan kanssa kaksistaan ollessa annan pojan yleensä mekastaa ihan rauhassa pahan mielen pois, toki lohdutan tarvittaessa, mutta tuntuu että negatiivisten tunteiden näyttäminen olisi kiellettyä tietyillä ikäluokilla...Eikö aikuisellekin tule parempi mieli, kun saa purkaa pahan mielen pois? Ja miten sitä lapsi oppii tosielämässä käsittelemään pettymyksiä (sitten kun ei ole ketään paikanpäällä antamassa muuta ajateltavaa), jos joutuu jo taaperona tukkimaan tunteensa..?
Kyselenköhän ihan hölmöjä???
Ei toi asia muuten ärsytä, mutta kun anoppi on sitten omalle pojalleen eli miehelleni valistanut samaisesta asiasta, ja mies on sitä sorttia ettei jaksa lapsen kiukkuamista kauaa kuunnella itse hermostumatta...Joten minä sitten saan kuunnella myös mieheltä kommentteja tyliin " miksi et saa/laita poikaa hiljaiseksi" , " koita nyt keksiä jotain sille, ettei se huuda" jne.
Eli huomaa kyllä, miten hänet on kasvatettu.
Ei tässä muuta.
Pinnasängyn pääty kohollaan, kun poika ollut pari viikkoa flunssassa. Ei ole vielä korvatulehduksia sairasteltu (kop!kop!), ja toivottavasti säästytään jatkossakin!
Pakkaamista, laatikoiden kuljettamista, illat yksin lasten kanssa kun mies tekee remonttia, tiukka aikataulu - ruoan pitää olla valmista just tasan kymmentä yli viis kun mies tulee ettei remontti turhaan joudu odottamaan - no, onhan tämä kuitenkin kovin paljon lievempi versio rakentamisprojektista, eikä tätä kestä kuin muutaman kuukauden. Kyllä se siitä. Haittaa vaan palstailua.
Reunapehmusteesta, meillä ei ole ikinä sellaista ollut. Sängyn pääty oli kohotettuna kuukausikaupalla korvakipuja helpottamassa, mutta putkien jälkeen laitettiin vaakasuoraan sänky.
MahaGerin muistan minäkin, tervetuloa takaisin!
Lillin uusi lempiharrastus: kaivaa vaipparoskiksesta kakkavaipat ja levittää ne pitkin vessan lattioita ja maistella sisältöä. Yöks! Eli vessan ovia pidetää meillä nyt tiukasti kiinni, paitsi silloin kun jompikumpi pojista sen unohtaa auki :-/
Nyt puuroa keittelemään.
T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥